20120728

ILLAKSI KOTIIN

Lauantai 28.7.2012. Hannover.

Aamiainen oli Avalonissa oikein hyvä. Ensimmäisen kerran koko reissulla saimme aamiaiskasviksia eli tomaattia ja kurkkua. Niiden ja normaalien kahvin, teen, tuoremehun ja erilaisten sämpylöiden lisäksi tarjolla oli mm. ruisleipää, kylmäsavulohta, monenlaisia juustoja, kinkkuja ja makkaroita, keitettyjä kananmunia ja munakokkelia, hedelmiä, hilloja, jukurttia, muroja, mysliä.

Aamupalan jälkeen lainasimme talosta yhden sateenvarjon ja kävimme ostamassa Rossmann-kemikaliosta toisen (2,95 €). Ostimme paikallisliikenteen päiväliput á 4,50 € ja ajelimme ratikalla Louisille, josta hankimme molemmille Vanuccin alusvaatteita, Tuuleville nahkahanskat ja Jukalle lukemista. Jukka kokeili erilaisia ajotakkeja, mutta ei löytänyt mieleistä. Oli kuuma, kun kaupassa ei ollut ilmastointia.

Tuotuamme ostokset kotiin, läksimme kohti keskustaa, jossa kuvailimme vanhaa raatihuonetta ja Burgstrassen ristronkkelitaloja sekä tapastelimme uusia perunoita, chorizo-makkaraa, jättikatkarapuja, vihreitä pieniä melko tulisia paprikoita, oliiveja, sämpylöitä ja kahta eri dippiä Cafe & Bar Celonassa oluiden kera. Myöhemmin välipalaksi mutustelimme kaupungilta ostamiamme pensasmustikoita ja mansikoita. Mansikat olivat maukkaampia kuin Ranskassa, ja pensasmustikatkin hyviä, vaikkeivät ne oikeita mustikoita olekaan.

Kaikkea muuta kuin perusteellisen testauksen perusteella totesimme, että Hannoverin yleiset vessat ovat siistejä. Mieluusti moisesta maksoi 50 senttiä.

Huomasimme keskustan suuren kirkon, Marktkirchen, oven luona katupuhuttelijasta, että herranhuoneessa olisi kello 18 urkukonsertti hintaan 5 euroa. Päätimme kuunnella urkujen pauhua, joten kävimme kämpillä siistiytymässä ja palasimme torille kulttuurin ääreen. Budapestiläinen nuori urkuri Balazs Szabo soitti Nicolaus Bruhnsia, J. S. Bachia, Franz Lisztiä ja György Ligetiä noin 75 minuutin ajan ilman taukoa. Mielenkiintoista oli se, että osa yleisöstä istui naamat alttarille päin niin kuin nyt kirkossa istutaan ja osa oli ottanut tuolit - irtonaiset punostuolit - sivulaivaan ja kääntänyt ne toiseen suuntaan niin, että voi nähdä urkuparvelle. Teimme samoin saaden näin havainnoida, kuinka fyysistä hommaa on urkujen soitto. Bach on paras.

Reilun puolen miljoonan asujan Hannover on messukaupunki, jossa pidetään muiden muassa maailman suurimmat CeBIT-tietokonemessut. Hannover tuskin on sen enempää Saksan suosituimpien matkailukaupunkien kuin kuumimpien menomestojenkaan listojen kärkisijoilla, mutta silti mukava tutustumiskohde: helppoa ja halpaa liikkua julkisilla, paljon erilaisia ruokapaikkoja ja monentasoista majoitusta, runsaasti musiikkitarjontaa jazzklubeista kirkkokonsertteihin ja isoista rockfestivaaleista oopperatalon tarjontaan, virkistymiskeitaina lukuisia puistoja – mm. kaksi kertaa New Yorkin Central Parkin kokoinen Eilenriede ja Herrenhäuserin barokkipuutarhat – sekä Saksan tärkeimpiin lukeutuva taidemuseo Sprengel. Kaupungissa on myös opiskelijaelämää: Gottfried Wilhelm Leibniz Universität, GISMA Business School, Medizinische Hochschule, Hochschule für Musik, Theater und Medien jne. Keskiajalla perustetusta Honoverista on jäljellä vain pienet rippeet sen jälkeen, kun kaksi kolmasosaa kaupungista pommitettiin maan tasalle toisessa maailmansodassa.

Myös lauantai-iltana ruokailimme asemapaikkamme lähellä sijaitsevassa La Perlassa. Alkuun tomaatti-oliivi-kapris-bruschetta plus salaattia Tuuleville ja vihannesminestronesoppaa Jukalle. Pääsapuskoiksi Tuuleville gnocchi con pomodorini e rucola ja Jukka spagetti marinara. Punaviiniä ja mineraalivettä palan painikkeeksi. Digestiiveiksi joimme hotellihuoneessamme annokset Kuemmerlingiä.

Internet kertoi, että kotikonnuilla omassa kylässä vesijohtorikon aiheuttama vesiepidemia jatkui. Se oli alkanut juuri, kun Jukka lähti matkaan. Vesijohtoveden kloorausta jatkettiin, ja juomavesi oli keitettävä edelleen. Olipa hyvä, että olimme reissussa. Kotiinpaluumme jälkeenkin jouduimme turvautumaan muualta haettuun juomaveteen vielä suunnilleen kuukauden ajan, koska hanavesi haisi kloorauksen takia vähemmän houkuttelevasti uimahallivedelle.

Sunnuntai 29.7.2012. Hannover - Langenhagen - Fallingbostel - Seevetal - Hampuri - Lyypekki - Travemünde. 218 km.

Reittikartta

Päivän kuvat

Saimme jättää ajokamppeemme ja muut tavaramme majataloon sekä prätkän autotalliin siksi aikaa, kun kuluttaisimme aikaa Hannoverissa ennen Travemündeen suuntaamista. Laiva lähtisi vasta yöllä, joten päätimme ajella Itämeren rantaan vasta illalla.

Vietimme lähes koko sunnuntain Hannoverin keskustassa. Sprengel-museossa, jota jouduimme ihmeen vähäisistä opasteista johtuen hieman etsimään, katsastimme museon pysyvän peruskokoelman ja jonkin verran Made in Germany -näyttelyä. Pysyvän näyttelyn muutama Picasso oli hieno, eräs Delvaux'n teos vangitsi eritoten Jukan huomion ja olivat Magrittetkin ok. Kleen työt olivat pettymykseksemme pieniä piiperryksiä. Made in Germany ei säväyttänyt, mutta sen pari umpipimeää tilaa olivat tavallaan jännittäviä totaalisen pimeytensä vuoksi.

Kuvataidemuseaalisen vierailun jälkeen hapetimme keuhkojamme viheralueilla. Malchsee-järven rannalle rakennettiin paraikaa kinkerikenttää eli juomain- ja ruokainmyyntikojurivistöjä. Kovia katujuhlijoita ovat saksalaiset. Malchseen rantaa reunustavaan rauta-aitaan - samoin kuin Hannoverin uuden kaupungintalon puiston sillan kaiteeseen - on kiinnitetty nykymuodin mukaisesti lukemattomia rakastavaisten nimikoituja lukkoja, joiden avaimet arvatenkin makaavat järvösen tai lammen pohjassa. Malchseen rantavedessä kierteli erinomaisen pulskia ja isokokoisia karpinvonkaleita, ehkä etsien ihmisten viskelemiä makupaloja. Ulapalla seilasi kymmeniä purjevenhoja ja lukuisia polkuveneitä poljeskeltiin vihertävän veden aalloilla. Sää oli aurinkoinen, lämpötila jonkin verran yli + 20 Celsiusta. Ennusteet lupailivat ajoittaisia sateita, mutta mukana kanniskelemamme sateenvarjot takasivat kuivan kelin. Rantagrillistä ostimme annoksen Currywurst-makkaraa, jonka jaoimme ja päälle hörppäsimme oluet.

Ihmisiä oli melko sankoin joukoin liikkeellä viikonloppua viettämässä. Hannoverin uuden kaupungintalon viereisessä puistossa pieni seurue juhli häitä ja kaupungintalon paraatipuolella oli menossa jokin muu pienimuotoinen happening. Lauantai-iltana olimme nähneet hansatyylisen vanhan kaupungintalon liepeillä polttariporukan suorittamassa riittejään. Uusi kaupungintalo (rakennettu vuonna 1913) on häkellyttävän iso ja näyttävä linnamainen palatsi. Miksi suomalaiset kaupungintalot ovat usein aika rumia?

Lounastimme kauppahallin naapurissa, modernissa itsepalvelukonseptilla toimivassa Gosch Sylt -kalaravintolassa. Valitsimme sekasalaatit ja lohi-vihannes-nauhapasta-annokset sekä kuplavettä. Ruokaerät olivat turhankin isot nälkäämme suhteutettuina, mutta ihan hyvän makuisia. Lohesta kysyttiin yllättäen, haluammeko sen mediumina vai kypsänä. Otimme läpikypsät.

Oli vähän omituista lähteä matkaan vasta siihen aikaan, kun yleensä alamme olla perillä. Edelliskesän reissulla kyllä teimme samankaltaisen tempun luuhailtuamme ensin päivän Berliinissä ennen siirtymää Rostockiin. Lähdön ajoitus (klo 17.50) oli melko mallikas, sillä Travemündeen saapuessamme alkoi pimeys jo syrjäyttää päivänvalon. Pimeässä moottoripyöräily ei ole hyvin miellyttävää. Esimerkiksi bambivaara tuntuu iltahämärissä päivää suuremmalta (nytkin niitä näkyi moottoritien pientareella), eivätkä pyörän ajovalotkaan ole autoon verrattavia.

Garmin oli sitä mieltä, että Hannoverista täräyttää Travemündeen kahdessa tunnissa ja kymmenessä minuutissa. Ruuhkien, tietöiden ja pysähdysten vuoksi emme pysyneet gps:n aikataulussa, vaan kulutimme matkaan nelisen tuntia. Hannoverista Hampurin tienoille matkanteko oli taajasta liikennevirrasta huolimatta ripeää, hoputta jotostimme 100-110 km/h -marssivauhtia. Jossain ennen Hampurin vaikutusaluetta levähdyspaikalla näytti olevan tilanne päällä. Bussilastillinen mitä lie siirtotyöläisiä, pakolaisia, luvattomia rajanylittäjiä tai muita vähäosaisia parveili pysäköintipaikalla seassaan iso ryhmä virkavallan edustajia eli poliiseja ja tullivirkailijoita. Emme käyneet perehtymässä tarkemmin tapahtumiin. Saavuttuamme A1-moottoritielle Hampurin eteläpuolella, oli edessämme yhtäkkiä sankka Stau, jossa kotilot etenivät etanavauhtia. Onneksi leveän tien ansiosta pystyimme splittailemaan aika joustavasti eli täyspysähdyksiä ei juurikaan tullut. Mukavasti autoilijat antoivat kaksipyöräisille tietä. Moottoritien etelään johtavalla puolella oli sattunut kolari, joten kolmen kaistan massiivinen liikennesuma näytti erityisen epäinnostavalta. Pohjoiseen vievällä uralla toinen ruuhka oli Hampurin kaakkoispuolella. Jälleen luikertelu autojonojen välistä auttoi. A1:n loputtomat tietyöt ovat rasittavia, aina saa varautua hidasteisiin. Hampurin ja Lyypekin välilläkin oli vielä tieremonttia, mutta siellä liikenne ei enää pahasti puuroutunut.

Satamaan saavuimme varttia vaille kymmenen. Laiva lähtisi vasta klo 3, mutta onneksi paattiin pääsisi jo selkeästi aikaisemmin. Odotellessa passasi pureskella matkan varrelta Rasthof Buddikaten liikenneasemalta ostamiamme täytettyjä ciabatta-leipiä Fantan kera. Reissumme kääntyessä kohti loppuaan, Travemünde juhlisti läsnäoloamme järjestämällä ilotulituksen. Mikäpä sitä oli katsellessa, vaikka onhan noita jo nähty. Hassua sinänsä, saimme tietää tekstiviestittelyn tuloksena, että nuoruutemme kotikaupungissa Savonlinnassa oli paikkakunnan synttäripäivän eli Olavin päivän ilotulitus noin tunnin kuluttua Saksassa näkemästämme.

Lauttaan pyrkiviä konepyöriä oli yllättävän vähän, olikohan lisäksemme kuusi kappaletta. Fillareitakin oli sentään viisi. Pari prätkää pelmahti vielä laivaan, kun olimme jo siirtymässä autokannelta hyttiimme. Muutenkin lautalla oli kyllä ihmeellisen väljää, kenties sunnuntain ja maanantain välinen yö ei ole esimerkiksi rekkakuskeille paras lähtöajankohta Saksan moottoriteillä vallitsevan sunnuntaisen rekkaliikennekiellon vuoksi.

Maanantai 30.7.2012. M/S Finnlady.

Laivan hytti oli laivahytiksi mukava: tilava, valoisa, ei kokolattiamattoa, leveät vuoteet. Finnladykaan ei pahemmin täristänyt eikä pitänyt pahaa ääntä. Aamulla emme pitäneet kiirettä heräämisen suhteen, joten aamiaiskattaus ennätti mennä ohi ennen kuin olimme jalkeilla. Iltapäivän puolella söimme laivan kahvilassa myöhäisaamiaisiksi surkeat kebabien irvikuvat. Illallista päätimme syödä paatin ravintolassa.

Lyhyen kansivisiitin ja kauppapiipahduksen jälkeen lähdimme saunomaan. Ei tuntunut ollenkaan hassummalta lojua lauteilla pitkästä aikaa. Tuulevin saunomisseurana olleet pari suomalaista rouvaa valittelivat muun keskustelun lomassa laivan hinnan ja laadun suhteen heikkenemisestä. Jukka taas nautiskeli löylyistä kaikessa rauhassa saksalaismiehen ja parin poikansa häntä häiritsemättä.

Illallispuhvetti oli asiallinen ja runsas. Kalapöydän antimet, salaatit ja leikkeleet maittavia, lämpimät ruuat jälleen no joo -osastoa. Juustovalikoima oli hyvä, samoin jälkiruokatarjonta. Juomaksi otimme pullollisen argentiinalaista malbec-punaviiniä.

Yleisen velttoilun lisäksi vilkuilimme televisiota. Ylen uutisissa jauhettiin EU:n talouskriisistä samojen nuottien mukaan kuin reissuun lähtiessämme. Ei tuntunut löytyvän yksimielisyyttä, kuinka euro pelastetaan vai pitäisikö koko valuutta heittää romukoppaan. Olympialaiset urheilukilpailutkin olivat jo alkaneet. Kisat ovat paisuneet järjettömiin mittoihin. Puitteet näyttivät naurettavan liioitelluilta, taidettiin siellä vielä välillä kisatakin urheilutyyppisesti.

Nukkumaan käydessämme hyttimme vessanpytty ei toiminut spesifikaatioiden mukaisesti. Emme jaksaneet lähteä etsimään korjaajaa vikaan, sillä hyttimme puhelin oli mykkä. Avun hankkiminen olisi edellyttänyt käyntiä baarissa. Mistäköhän baarien aukioloaikojen ulkopuolella isommissa ongelmatilanteissa löytyy henkilökuntaa?

Tiistai 31.7.2012. Helsinki - Heinola - Hartola - Joutsa - Kangasniemi - Pieksämäki - Suonenjoki - Kuopio - Vuorela. 390 km.

Reittikartta

Maanantain ja tiistain kuvat

Johan oli kovaääninen herätys! Kaiuttimen rouva posmitti kello seitsemältä neljällä kielellä aamuliirumlaarumit niin, että tulpat korvissakin kuului liian hyvin. Olisihan tuo vielä nukuttanut...

Reissun viimeinen ajopäivä olisi edessä. Jukalle tulisi matka-ajaksi päivää vaille neljä viikkoa, Tuulevi oli ollut kotona yli neljä viikkoa sitten kesälomaa edeltäneen, Brysseliin suuntautuneen työmatkansa vuoksi. Kesällä 2011 parin viikon lomanen tuntui hiukan liian lyhyeltä, mutta nyt oli fiilinki, että loma oli ollut ihan loman pituinen.

Aamiainen oli vaatimaton mutta niukka; banaani ja muutama kulaus vettä. Äkkiä kamat oli pakattu, ja odottelimme enää kannelle pääsyä. Autokannella oli tietenkin tuskallisen kuuma, kuten aina. Onkohan talvellakin? Suurimman osan autoista poistuttua, pääsimme mekin kotomaan kamaralle puoli yhdeksän aikoihin. Sää oli poutainen, kuulutuksen mukaan +17 Celsius-astetta. Hyvä ajokeli, sää lämpeni päivän mittaan parhaimmillaan + 23 asteeseen. Vettä oli Savossa sadellut aamulla, mutta me matkasimme kuivassa kelissä.

Taisi olla jo kolmas kerta, kun pysähdyimme kotimatkalla Mäntsälän Tuuliruusun Nesteelle aamiaistamaan. Kahvila oli nyt epäsiisti, pöydät pyyhkimättä ja vessanlattiat likaiset. Tympeähkö palvelukaan ei oikein vakuuttanut, mutta söimme 7,50 euron aamiaiset, kun olimme nähneet pysähtymisen vaivan. Kiireettömän aamupalan jälkeen matka pyrki jatkumaan kotia kohti. Painelimme aamuaterian voimalla kotiin saakka, toki joitakin kertoja stoppaillen.

Viimeisen reissupäivän reitin varrelta ei keksi juuri juoruiltavaa. Perinteistä paluumatkan pakkopullaa oli ajaminen. Suonenjoen ja Kuopion välisellä tiellä peltipoliisi otti meistä jostain syystä valokuvan. Ilmeisesti vauhtia oli riittävästi. Outoa sinänsä, sillä eivät nuo kamerat yleensä kaksipyöräiseen reagoi. Lyypekissäkin taisimme aiheuttaa salamavalon välähdyksen, kun asiaa tarkemmin muistelemme. Aivan suorinta tietä emme kotiutuneet, vaan kruisailimme loppumatkasta pienen lenkin Kuopion Saaristokadun kautta. Kotipihalla ruoho viheriöi iloisesti kielien runsaista sateista lomamme aikana. Muutenkin kasvimaan antimet näyttivät hyvinvoivilta.

Reissumme kerrytti Tigerin matkamittariin 4796 lisäkilometriä. Laivamatkoilla ja junasiirtymällä oli aikamoinen vaikutus kokonaiskilometrisaldoon. Päätös etsiytyä Brittein saarten asemesta Ranskaan osoittautui oikeaksi, sillä Kanaalin toisella puolen vietettiin yhtä sateisimmista kesistä pitkiin aikoihin. Meitä sää lähinnä suosi alun epävakaisten kelien jälkeen. Etelä-Ranskassa oli suorastaan kuuma, mikä on siellä tietysti normaalia. Vietimme tällä reissulla monta yötä b:llä alkavalla paikkakunnalla: Brugge, Blois, Brusque, Bolquère. Mutta kummakos tuo, olihan tämä suunnitelma B:n mukainen matka!

Edellinen sivu
Pääsivulle