Perjantai 25.7.2008. Banská Štiavnica - Banská Belá - Kozelnik - Stará Kremnička - Martin - Žilina - Bytča - Makov - (CZ) Horni Bečva - Valašské Meziříčí - Nový Jičín - Kunin - Odry - Vitkov - Hořejší Kunčice - Staré Heřminovy - Horni Benesov - Bruntál - Šumperk - Bludov - Červená Voda - Králíky - (PL) Międzylesie - Różanka - Gniewoszów - Różanka - Domaszków - Kłodzko - Kudowa-Zdrój. 478 km.

Reittikartta (Banská Štiavnica - Králíky)
Reittikartta (Králíky - Kudowa-Zdrój)

Päivän kuvat

Salamanderin hotellihuoneemme sisutus käsitti parivuoteen, ison kaapin ja lipaston lisäksi tupakkapöydän ja nahkasohvan, jolla kelpasi siemailla Jagdglück-yrttilikööriä ruuansulatuksen parhaaksi, etenkin kun Jukalla oli ollut parina päivänä vatsa sekaisin enemmän kuin tavallisesti. Salamanderin heikoin lenkki avuttoman aamiaisen lisäksi oli siivoustaidon tai -halun puute. Nuori vastaanottovirkailijatarkin lähinnä hihitteli, kun reklamoimme puhtaanapidon laiminlyönneistä. Eräänlaista palvelukulttuuria tietysti sekin. Uskomme, että matkakohteena erityisen suositeltavan Banská Štiavnican majoituskapasiteetista löytyy parempaakin vastinetta rahoille.

Edellispäivänä olimme puhelimitse varanneet Lounais-Puolan Kudowa-Zdrójn kylpyläkaupungista huoneen. GPS näytti Kudowaan olevan linnuntietä 290 km. Lähdimme liikkeelle hieman ennen kello kymmentä ja perille päädyimme iltaseitsemän maissa. Siis kokonaisvaltainen hellettä ja ukkoskuuroja sisältänyt ajopäivä.

Suurelta osin valitsemamme tiet olivat hyväkuntoisia ja ajamisenkin kannalta kivoja. Banská Štiavnicasta Žilinaan matkanteko oli rattoisaa. Alkuun nopeata mutkailua 50-tielle saakka, seuraavaksi pätkä loivamutkaista vauhtiväylää tie 65:n risteykseen. Martiniin vievä kuusviitonen oli vuoroin käppyräinen, vuoroin suorempi. Martinin ja Žilinan väli olisi ollut verrattain hauska jotos Vah-jokea myötäilevine kaarteineen, mutta liikennettä oli toivottoman paljon molempiin suuntiin. Ei ollut tuhmempi Žilinan jälkeen Bytčasta Tsekin rajalle nouseva etappikaan. Rekkoja oli tosin tien tukkeena jonkin verran, vastaan niitä tuli vielä enemmän.

Slovakian joissa näyttí olevan paljon vettä. Olimme nähneet TV:ssä uutisia sateiden takia tulvivista jokiuomista. Ainakin Svidníkin ja Prešovin sekä ymmärtääksemme myös Bardejovin seutujen ylitäyttyneiden virtavesien kohtaloa seurattiin päivittäin huolestunein äänenpainoin.

Magellanista seuraten Kudowa-Zdrój ei tuntunut lähestyvän millään, vaikka matkamittariin kilometrejä kertyi koko ajan. Suorastaan hämmästyttävän useat serpentiinit ja käännökset kuljettivat meitä välillä takaisin päin.

Linnoja tai niiden raunioita olisi kartan mukaan ollut matkan varrella jälleen ihan omiksi ohjelmanumeroikseen asti. Ainakin Kremnicassa ja Martinin ja Žilinan välisellä osuudella ne näkyivät tielle saakka.

Slovakian ja Tsekin rajaseuduilla jäimme lyhytaikaisen ukkoskuuron jalkoihin. Pitelimme sadetta pikkuriikkisen huoltoaseman suojissa ja lisäsimme vettähylkivää ylle. Seurailimme sivusta, kun asemalle saapui vanha herra esittelemään iäkkäänpuoleiselle huoltamonhoitajalle herkkutattisaalistaan. Papat olivat sienistä suorastaan innoissaan. Komeita tatteja ne olivatkin.

Tsekin puolella tie E442 halkoi edelleen metsäisiä vuoria. Vasta Rožnov pod Radhoštěmin tanhuvilla maasto alkoi oieta. Valašské Meziříčíssä vauhti tyssäsi tietyömaan aikaansaamaan liikennetungokseen. Runsasmääräisten kylien läpiajaminen köröttelynopeudella nosti kulkijoiden lämpötilat mukavuusvyöhykkeen ylärajoille. Odryn kaupungin jälkeen asutus harveni, mutta samalla huononi tiekin, jota oli paikattu irtonaisella öljysoralla, joten kaarteissa sai sompailla kieli keskellä kämmentä. Erikoisen näyn tarjosi tavattoman laaja unikkopelto, joka kukinta-aikaan lienee ollut upea ilmestys. Ylittäessämme erään tekojärven patoa yritimme turhaan tavoittaa katseillamme rantamaisemista Solinan kaltaista huvipuistohurlumheitä.

Horni Benesovista Bruntálin ja Šumperkin kautta Puolan rajalle viiletimme aimo haipakkaa muikean kiemuraisia maanteitä. Rajan ylityksen jälkeen tienviitta houkutti reittisuunnitelmamme vastaisesti kääntymään Kudowa-Zdrójhin johtavalle pikkutielle. Polku oli ensi alkuun puurivien reunustama kapoinen ja makea mutkaväylä, mutta Gniewoszówin kyläsen takana se muuttui kehnoksi kestopäällystetien irvikuvaksi. Palasimme äkäisesti etukäteissuunnitelman reitille.

Kova sadekuuro koputteli selkäämme, joten säntäsimme vauhdilla kohti Kłodzkoa sadealueen reunalla pahinta kosteutta karkuun ja onnistuimme säilymään käytännössä kuivina. Kłodzkosta sujuttelimme tuolla seuduin vaihtelevaa ja laadukasta E67-tietä aina määränpäähämme Kudowaan.

Kudowa-Zdrój on perinteikäs kylpyläkaupunki mineraalivesilähteineen ja terveyskylpylöineen. Kymmenentuhannen asukkaan taajama näytti kokoaan suuremmalta, koska lomakansaa tallasi kaduilla ruuhkaksi asti. Shellin myyjärouvalta saamamme ohjeen perusteella löysimme majapaikkamme vaivattomasti. Majoitusta näytti valtakadun varrella olevan rutosti. Myös supermarketteja, sklepejä ja ravintoloita oli riittävästi sekä jokunen club tahi yökerho niitä halajaville.

Pensjonat Wrzos oli omaperäinen tapaus. Vuodepaikkoja on saatavana 40 kappaletta erikokoisissa huoneissa. Leirintäkin on mahdollista pihamaalla, jossa on lisäksi grillikatos, (kala)lammikko ja rantalentopallokenttä. Talon ravintolasali on huikean korkea, huikean korkeat ovat myös salin ikkunat, joiden pesuoperaatiota kuvittelimme kauhulla.

Koska yöpymisdiiliimme kuului illallinen, tankkasimme kupumme vihanneskeitolla sekä kanankoivilla perunoiden ja salaatin tuella. Pakettiin kuului juomana omenamehu, jonka lisäksi tilasimme Brax-olutta nestetasapainon ylläpitämiseksi. Muu ruokaileva seurakunta näytti olevan puolalaisia.

Ruuan jälkeen olimme totaalisen poikki, eikä henkevästä keskustelusta tullut mitään. Siispä asetuimme horisontaaliasentoon. Seinän takaa kapakasta kuulunut mökä vaiennettiin korvatulpilla, ja uni voitti.

Lauantai 26.7.2008. Kudowa-Zdrój - Czermna - Kudowa-Zdrój - Karłów - Radków - Włodowice - Nowa Ruda - Ząbkowice Śląskie - Wrocław - Trzebnica - Milicz - Czatkowice - Potasznia - Gądkowice - Sulmierzyce - Krotoszyn. 252 km.

Reittikartta (Kudowa-Zdrój - Włodowice)
Reittikartta (Włodowice - Krotoszyn)

Päivän kuvat

Vanhassa, karussa ja kuluneessa, mutta viileänä hyvät yöunet taanneessa huoneessamme hinta oli kohdallaan. Illallisen ja reilun aamiaisen sisältänyt 120 zlotyn hinta oli suorastaan hämmentävän edullinen. Pensionaatin teini-ikäinen poika puhui täysin ymmärrettävää englantia, joten kanssakäyminenkin luonnistui esteittä.

Aamu oli kaunis ja lupaili lämmintä ajopäivää. Tankkasimme liikennevälineemme ja huoltoaseman hoitajan opastuksen mukaan putputtelimme kaupungin koillispuolella olevaan Czermnan kaupunginosaan, jonka matkailuvaltti on Kaplica Czaszekin kappeli. Vuonna 1776 perustettu pienoinen kappeli on sisustettu kolmen tuhannen sotien ja ruton tappaman ihmisen pääkalloilla ja luilla. Silloinen kirkkoherra keräsi tarkoitusta varten peräti 24 000 kuolleen maalliset jäännökset, loput luista on haudattu kappelin lattian alle ja maahan.

Vierailu silminnähtävän suositussa kappelissa maksoi kahdeksan ja pysäköinti kolme zlotya. Ahdas kappeli oli ääriään myöten täynnä. Opasnunna piti loputtoman pitkältä tuntuneen esittelyluennon puolaksi. Jukka ennätti ottaa yhden epätarkan valokuvan ennen kuin kyseinen topakka täti kielsi kuvaamisen. Kaiken kaikkiaan erikoinen nähtävyys. Poikkesimme myös paikan varsinaisessa kirkossa, joka oli kalustettu kappelia perinteisemmin keinoin.

Jatkoimme matkaa kotia kohti pujottelemalla tuuhean lehtimetsän läpi kulkevaa mäkistä ja perin kurvirikasta, mutta paikoitellen kovin kuoppaista tervapolkua pitkin Pöytävuorten kansallispuistoon. Kummallista, että alueen tiestö on päästetty niin kehnoon tilaan, sillä liikennettä kansallispuistossa oli aika paljon. Puolalaiseen tapaan levähdyspaikkoja oli tehty säästeliäästi, joten Karłówin kylän pysäköintipaikoilla oli tungos. Tuokion lättäpäävuoria taivasteltuamme matkustimme eteenpäin varsinaisen peikkometsän poikki. Sankan kuusimetsän erikoispiirre olivat patsasmaiset kalliopaadet, joita oli kaikkia kokoluokkia.

Nowa Rudaan saakka tie jatkui mutkallisena, mutta ränsistyneenä. Nowa Rudan ja Srebrna Góran yhdistävä pätkä oli parempi kunnoltaan, serpentiinejäkin sisältävä sekä sen loppupäässä maisemabonuksena huima rotko. Päivän loppumatka oli enemmän tai vähemmän suoraa tasankomatkaamista yksittäisten metsiköiden tarjotessa väliaikaista viilennystä helteeseen. Wrocław'n tienoilla lämpömittari näytti ilman osalta  +29 asteen lukemia ja tien kuumuudeksi +39 C!

Kaksikkomme kalatalousihminen halusi vilkaista, miltä näyttää Euroopan suurin kalankasvatusallasalue. Suuntasimme Wrocław'n pohjoispuolella sijaitseville, ainakin puolalaisittain kuuluisille, Miliczin kalalammikoille. Alue on myös lintuharrastajien kohde siellä tavattavine 280 siivekäslajeineen.

Milicz oli kuivakka ja kuuma pienkaupunki, jonka pari hotellia eivät herättäneet mielenkiintoamme, joten lähdimme katsastamaan kalalammikoita. Samalla, kun etsimme merkkejä kalanviljelytoiminnasta, katselimme ympäristöä myös veden partaalla sijaitsevan kortteerin löytymisen toivossa. Pettymysten pettymys! Paljonkaan selkeitä viitteitä kalojen kultivaatiosta emme nähneet, vain joukon heinikkorantaisia rutakoita. Ehkä karppeja sitten kasvatetaan moisissa lammissa. Harvaan asutulla lampialueella risteilevät tiet olivat surkeassa kunnossa, eikä noilla poluilla jyristely tuottanut tulosta majapaikan metsästyksessäkään. Parikilometrisen hiekkatien päässä olleessa hotelliksi muutetussa vanhassa metsästyslinna Hubertówkassa pyörähdimme toteamassa, ettei tilaa ollut. Hevosia maleksi epäsiistillä pihamaalla ja talon eteiseen oli kasattu läjäpäin ratsastusrekvisiittaa sekä lisäksi ruokalasalin sohvalla retkotti nukahtanut tai sammunut nuorehko nainen.

Emme olleet loppujen lopuksi kovinkaan pahoillaan, että Hubertówkasta ei meille sänkyä piisannut. Päädyimme nopeiden metsätaipaleiden päätteeksi Krotoszynin sekavan näköiseen kaupunkiin, josta onnistuimme hankkimaan nukkumapaikan uimahallin yhteydessä olevasta Hotel Wodnikista. Pääsimme veden ääreen, vaikka vesi olikin altaassa.

Uimahallin käyttö kuului hotellihuoneen 160 zlotyn hintaan. Ilmeni, että uimahallissa oli oikea sauna. Ensiksi kokeilemamme hikihuone oli puolikuuma koppero ilman kiuasta, mutta toisella yrittämällä osuimme täysin kylpykelpoiseen saunaan. Olipa makoisaa viskoa vettä kuumalle kiukaalle, jossa vieläpä oli kiviä, ja hikoilla matkan rasitukset pois. Pulahdus altaaseen ja hierovat vesisuihkut kruunasivat rentouttavan kylpyreissun. Paikallistapojen erikoisuutena mainittakoon, että puolalaiset kävivät suihkussa uima-asut päällään, mikä johtui kai siitä, että pariskunnat näyttivät käyvän yhdessä esimerkiksi naisten peseytymisosastolla. Hallissa oli myös lukittavia suihkukoppeja, joissa saattoi häveliäämpikin peseytyä alasti.

Telkkariuutisista olimme käsittävinämme, että Solinan huvipuiston  Crazy Dance -kieputuslaitteessa oli sattunut jokin onnettomuus. Kielitaidon puutteen vuoksi turman yksityiskohdat jäivät hämärän peittoon.

Päivän lounaan olimme kuitanneet huoltiksen hot dogeilla ja virvoitusjuomalla, joten nälkä pyrki kurnimaan sisuksissa. Uimahallin sijainti kaupungin laidalla ei rohkaissut lähtemään kauemmas ravinnon hankintaan, mistä johtuen söimme uimareissun jälkeen talon muuten autiossa ravintolassa illallisen, jonka sisältö ei jäänyt mieleen.

Sunnuntai 27.7.2008. Krotoszyn - Jarocin - Gniezno - Strzelno - Inowrocław - Toruń. 210 km.

Reittikartta

Päivän kuvat

Wodnikin parisänky oli suunniteltu sellaiseksi, että toisen nukkujan kääntäessä kylkeään toinen sai nauttia hetkellisestä pomppimisesta pedin jousituksen myötävaikutuksella. Kuumaa huonetta jäähdyttääksemme jätimme kattoikkunan yöksi avoimeksi, minkä huomasimme vikatikiksi. Tuntemattomat hyönteiset pitivät meitä ininällään pilkkanaan pitkin aamuyötä ja taisivat viihdyttää meitä myös pistoksillaan.

Sunnuntaiajelu oli selkeä siirtymäriitti Krotoszynistä seuraavaan pysähdyspaikkaamme Toruniin. Reilun parinsadan kilometrin matka taittui joutuisasti etupäässä hyväkuntoista suoraa baanaa pitkin. Gnieznon ja Trzemesznon välillä tietyö ohimenevästi hidasti marssinopeuden matelevaksi.

Vatsamme kurnuttivat siinä määrin, että pysähdyimme lounaalle tienvarsikioskille, joka myi paistettua kalaa. Tilasimme paistettuja ahvenfileitä, jotka oli veistetty vauraan kokoisista kaloista. Ranskalaisten perunain ja salaatin kera tarjoillut rasvakeittimessä kypsennetyt abborrefileet olivat sinänsä hyvästä tavarasta valmistettuja, mutta Unkarissa saamiimme vähemmässä rasvassa paistettuihin kuhafileisiin verrattuna ne olivat lievästi tympeän makuisia.

Lounaan voimalla asunnonhaku sujui ilman suurta tuskaa. Kelpuutimme Hotel Petite Fleurin varsinaisesta päärakennuksesta muutaman talon päässä olevan väljän vierashuoneen seuraavaksi yömajaksemme, 160 zlotyn hintaan sisältyi hyvä aamiainen. Hotellin respan pojat olivat ystävällisiä ja tehtäviensä tasolla, oikeita palvelualan ammattilaisia. Ajokkimme pysäköitiin kävelymatkan päässä olleelle vartioidulle parkkipaikalle Wisla-joen rantamille.

Torun on hyväksytty aiheesta UNESCOn maailmanperintölistalle. Tunnustelimme komeilla rakennuksilla varustetun vanhankaupungin mannermaista atmosfääriä istuksimalla parin pitkän oluttuopin verran terassiravintolassa. Kirjoitimme matkapäiväkirjaa, katselimme ihmisvilinää, lueskelimme ja höpöttelimme joutavia, ihan kuten lomalaisten kuuluukin.

Tällä reissulla ihmettelimme lukemattomissa yhteyksissä näkemäämme puolankielistä sanaa "zapraszamy". Kuten hiukan aavistelimmekin, sana tarkoittaa jotakuinkin "tervetuloa käymään". Toinen mieliämme askarruttanut asia oli jo aiemmin havaitsemamme kummallisuus eli puolalaisten ravintoloiden ohuenohuet servietit. Yleensä niitä on hankala ottaa yksittäin asiaankuuluvista telineistä, toisaalta yhden paperilautasliinan imukyky on niin vähäinen, että useimmiten niitä tarvitaan monta, jotta ne suoriutuisivat tehtävästään edes mitenkuten.

Torunissa olisi ollut pakollisia nähtävyyksiä ja historiallisia monumentteja vaikka kuinka, mutta tyydyimme vain silmäilemään toriaukion lähistön tärkeimpiä arkkitehtonisia taidonnäytteitä kuten kaupungintaloa ja kaupunginmuurin kaltevaa tornia sekä kuuluisimpia patsaita merkkihenkilöistä, joista ainakin Nikolaus Kopernikuksen nimi lienee useimmille tuttu.

Koska olimme syönet tukevan lounaan, aterioimme Torunissa kevyesti: italialaisruokalassa sekasalaattia ja gnoccheja tomaattikastikkeella ja herkkutattitäytteisiä tortellineja chianti-punkun ja oluen täyttäessä tehtävänsä kurkunkostukkeina.

Ennen nukkumaanmenoa pistäydyimme tarkastelemassa Torunin iltanäkymiä Wislan rannalla ja vanhankaupungin torilla. Tunnelmavalaistus ei ollut niin näyttävä kuin Zamośćissa, mutta ajoi asiansa.

Maanantai 28.7.2008. Toruń - Brodnica - Lubawa - Frygnowo - Olsztynek - Szczytno - Babieta - Kosewo - Mikołajki. 278 km.

Reittikartta

Päivän kuvat

Kirkonkellot herättivät meidät kallonhalkaisuvolyymilla varhain aamulla pariinkin otteeseen. Yöunia kiusasivat myös kuumuus ja kadunvarteen parkkeeratun auton uikuttava varashälytin.

Sää näytti muodostuvan jälleen helteiseksi. Television sääennuste lupasi Toruniin +29 celsius-astetta ja lähes saman verran Pohjois-Puolan Masuriaan, jonne olimme matkalla. Piipahdimme hätäilemättömällä aamukävelyllä Wislan rannalla ja ostoksilla lähikulmilla.

Kuten jo edellisvuoden retkellä havaitsimme, Puola on paljon monipuolisempi ja kiinnostavampi maa kuin ennen on tullut edes ajatelleeksi. Maalla on tarjottavanaan monen sortin matkakohteita aarniometsistä renessanssikaupunkeihin, vuoristokylistä miljoonacityihin ja järvimaisemista mahtaviin linnoituksiin.

Suoriuduimme matkaan vasta puoli kahdeltatoista. Torun on iso taajama, joten kaupungista poistuminen vei aikaa. Liikennettä, etenkin rekkoja 15-tiellä oli piinallisen paljon. Herkeämättä sai ohitella hitaampiaan ja vahtia ohittavia autoilijoita, joita tulevassa kestikievarissa tapaamamme poznanilaismotoristit käskivät varomaan, koska "puolalaiset autokuskit vihaavat moottoripyöräilijöitä".

Lubawassa poikkesimme pienemmälle 537-tielle, jolla ajaminen oli hauskaa ja nopeaa. Rauhallinen tie kulki metsien halki maltillisesti mutkitellen, eikä päällystekään ollut hupsumpi. Kumma kyllä kyliäkään ei juuri ollut hidasteena.

Olsztynekissä Tiikerin sisuksiin kaadettiin öljyä, kun kävi ilmi, että lievä voiteluainekato oli käynyt konehuoneessa. Olsztynekin ja Szczytnon yhdistävä maantie osoittautui vallan mainioksi metsäreitiksi järvimaisemineen, hyvine asfaltteineen ja koukeroisine tienlinjauksineen. Samanlainen maasto jatkui Szczytnon ja Mrągowon välillä sillä erotuksella, että kanssaliikkujien määrä kasvoi selvästi lomailualueen lähestymisestä johtuen. Mrągowosta Mikołajkiin matkasimme jonomuodostelmassa takapuolet puutuneina peräti 278 kilometrin ajosta.

Jos Miliczissä jäivät kalankasvatuslammikot näkemättä, paikallistimme Masuriassa useita kalanviljelylaitoksia tienposkessa. Tarina ei kerro, olivatko ne poikaslaitoksia ja mitä lajeja niissä kasvatettiin. Erehtyisiköhän kovin pahasti, jos veikkaus kohdistuisi kuhanviljelyyn?

Asentopaikkamme valikoitui siten, että Tuulevi meni kysymään kortteeria ensimmäisestä havaitsemastamme "wolne pokoje" -kyltillä varustetusta hotellista. Vuokrasimme ahtaan huoneentapaisen aamiaisineen 160:lla paikallisella rahayksiköllä Hotel Walkuskista. Bonuksena järvinäköala ja tilava yhteisparveke kolmen muun huoneen kanssa.

Walkuskissa tuntui olevan epäviralliset moottoripyöräin kokoontumisajot. Pienen hotellin pihalla seisoi loppujen lopuksi yksitoista konepyörää, joiden rekisterikilvistä yksi oli varustettu FIN-, kolme D- ja loput PL-kansallisuustunnuksin. Naapurinamme oli kaksi puolalaista Bemari-kuskia, jotka olivat seudulla koluamassa metsä- ja kurapolkuja. Puheliaampi oli käynyt Suomessa, veneillyt vuokrapaatilla Saimaalla ja jopa vieraillut lapsuudenkaupungissamme Savonlinnassa. Miehet neuvoivat lähitienoiden nähtävyyksiä ja tarjosivat meille savustettuja muikkuja ja savuankeriasta. Muikut olivat makuumme hiukan vaisuja, umpirasvaisen ankeriaan ominaisuuksia emme testanneet.

Mikołajki on ylettömän turistiorientoitunut paikkakunta. Majoitusta on roppakaupalla, ravintolatarjontakin on ylitsevuotavaa ja sklep-myymälöitä piisaa. Rannat ovat väärällään purjeveneitä ja paikallisten järvien kokoon nähden suuria moottoriveneitä. Turisteja on liikaa meidän makuumme.

Klimaty-nimisen baarin terassilla puraisimme sekasalaatit ja kiehuvassa rasvassa uitettua siikafileetä, jossa oli ruodot ja selkäranka paikoillaan, sekä keitettyjä pottuja. Ei ollut erikoista. Eikä kummoista ollut nuoren tarjoilijanheitukan palvelualttiuskaan. Herkkuhetken kruunasi äänekkäänä taustamusiikkina soinut diskojenkka.

Edellinen sivu
Seuraava sivu
Pääsivulle

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska