Keskiviikko 23.7.2008. Eger - Egercsehi - Pétervására - Nemti - Salgótarján - (SK) Fiľakovo - Lučenec - Zvolen - Kozelnik - Banská Belá - Banská Štiavnica. 199 km.

Reittikartta

Päivän kuvat

Aamu koitti sateisena. Aprikoimme eteneekö reissumme sadesäässä illalla suunnitellulla tavalla, vaikka olimme piirrelleet reitin kulkemaan isohkoja maanteitä.

Dobó Vendégház -pensionaatista jäi hyvä maku kuten muutenkin enimmäkseen rennosta ja ystävällisestä Egeristä. Huone oli siisti ja avara, sijainti mahtava.  Asiat hoituivat sujuvasti puheliaan emännän kanssa englannin, unkarin ja viittilöinnin sekamelskalla. Isännän kanssa tulimme toimeen myötäilemällä hänen unkarinkielistä pulputustaan säännöllisillä jo!- [jou] eli okei!-lausahduksin.

Kotimatkalle startatessamme satoi kaatamalla eivätkä sääolot päässeet kuivumaan ennen kuin illalla. Aika nopeasti paikallistimme asujemme tämänkertaiset aukkopaikat. Kyytiläisen vaatetus fuskasi kaula-aukosta, kuljettaja kastui hihojen ja lopulta myös kaula-aukon kautta.

Sateessa ei ollut mukava ajaa, vaikka olemme kuulleet vastakkaisiakin mielipiteitä. Maisemien katselusta tai valokuvaamisesta ei tullut mitään. Kypärän visiiri oli itsepintaisesti huurussa, mikä ei ainakaan helpottanut pyörän ohjastusta. Vaikka ajamisen nopeuttamiseksi välttelimme mutkaisimpia väyliä, joista Egerin ympäristössäkään ei ole puutetta, tuli aika pian lähdön jälkeen selväksi, ettei alkuperäissuunnitelmamme tulisi toteutumaan. Tarkistimme päivän tavoitettamme ja päätimme johdattaa läpimärät olemuksemme Keski-Slovakiassa piileskelevään pittoreskiksi kehuttuun Banská Štiavnican kaivoskaupunkiin.

Zvolenissa meinasimme pudota kartalta kehnon tahi vaikeaselkoisen tienviitoituksen vuoksi. Antiikkinen Magellan-gps pelasti jälleen pinteestä. Isolta 50-tieltä Banská Štiavnicaan johtava kaita maantie oli miellyttävän kimurantti ja pinnoitteensa puolesta mallikas. Viimeiset kilometrit liikenneväylä kipusi jyrkähkön mäen kylkeä, jollaiseen maisemaan kohteenamme ollut UNESCOn suojelema kaupunkikin on rakentunut.

Hetkellisen kaupunkikuvan ihmettelyn jälkeen merkitytimme itsemme Hotel Salamanderin asukkaiksi. Hotellin parkkipaikka oli suorastaan hankalan kalteva, mutta lopulta Tiikeri asettui aloilleen. Ketjut piti voidella manuaalisesti, sillä yhtäjaksoinen vesipesu oli huuhtonut automaattisen ketjunrasvarin annosteleman öljyn vitjojen pinnalta.

Reštaurácia u Böhman miellyttävässä interiöörissä nautiskelimme lämmittävät krutongeilla koristellut valkosipulikeitot sekä pääannoksiksi Jukka tylsänmakuista lohta sahramikastikkeessa, sekä shopska-salaattia ja Tuulevi bryndzové haluškya, joka oli hyvää, mutta laktoosipitoisena aiheutti myöhemmin mahanpuruja.

Torstai 24.7.2009. Banská Štiavnica.

Päivän kuvat

Historiallista, suorastaan sensaatiomaista oli se, ettei Jukka herännyt aamuviideltä kirkonkellojen kalkatukseen, eikä myöhemmin kännykän herätysäänikään meinannut saada miestä havahtumaan. Yöllä korviin asennetuilla korvatulpilla lienee ollut osuutta asiassa.

Banská Štiavnica on upea pitäjä. Katseltavaa näytti olevan niin paljon, että ilmoitimme jäävämme hotelliin toiseksikin yöksi, vaikka huoneen hinnan ja laadun suhde (kahden hengen huone mitättömän aamiaisen kera 1900 korunaa eli n. 63 euroa) ei ollut houkutteleva. Toisaalta muuttopuuhat toiseen majataloonkaan eivät innostaneet. Majoitusta paikkakunnalla kyllä näkyi olevan, Penzión na Trojici mainosti jopa saunaansa.

Kaupunki on asemoitu niin vinolle alustalle, että täytyy ihmetellä, kuinka siellä toimitaan talvella lumisateen sattuessa. Mahtanevat autojen pellit rutista ja jalankulkijain luut katkeilla, kun kelit ovat liukkaimmillaan!

Huiman suuria kirkkoja on pitänyt tähänkin taajamaan pystyttää, peräti kolmin kappalein aivan kivenheiton päähän toisistaan. Rakennuskanta on muutenkin vaikuttava. Löytyy renessanssiajan taloja ja sitä uudempia tyylisuuntauksia, hienoja asumuksia ornamentein koristeltuine seinineen sekä pari linnaa, totta kai. Uuden ja varsinkin sosialismin ajan arkkitehtuurin tuotokset on viisaasti sijoitettu tiiviin vanhankaupungin ulkopuolelle.

Kaupungilta kuului epäsäännöllisin väliajoin torventöräyttelyä, jota emme pystyneet paikallistamaan. Erään kirkon kellopeli taas kilkutteli jotain sävelmää tasatunnein. Siinäpä paikan pääasialliset melunlähteet edellä mainittujen kirkonkellojen lisäksi.

Kaivostoimintaa ja arkeologiaa käsitellään monelta kantilta kulta- ja hopeatuotannollaan aikoinaan vaurastuneen Banská Štiavnican museoissa ja gallerioissa, ulkoilmamuseokin esittelee kaivannaisteollisuuden historiaa. Emme kuitenkaan painuneet yleisölle avattuihin maanalaisiin kaivoskäytäviin, vaan päinvastoin nautimme pilvisenä päivänä ulkoilmasta ja harpoimme kaupungin ytimen yläpuolelle alun pitäen 1200-luvulla perustetusta goottilaisesta kirkosta 1500-luvulla  puolustuslinnoitukseksi laajennettuun vanhaan linnaan.

Kiertely sympaattisessa linnassa oli virkistävää. Sisätiloissa oli erilaisia näyttelyjä - esimerkiksi lähes kaikki kaupungin vanhat takorautateokset tehneen Károly Fizélyn verstaan vääntelemiä portteja ynnä muita takorautatöitä ja työkaluja sekä arkeologiaa, taidetta ja piippukokoelma. Linnaan on kerätty myös kaupungilla hylättyinä olleita  ja huonokuntoisia, sittemmin restauroituja patsaita tai niiden jäljennöksiä. Kivisen suurpytingin tyrmää, jota kutsuttiin ironisesti Himmelreichiksi eli taivaan valtakunnaksi, käytettiin ryöväreitten ja niskoittelevien kaivosmiesten sekä 1800-luvulla poliittisten vankienkin ojentamiseen. Muureilta katseen sopi harhailla esteettömästi kaupungin kattojen yli ympäröiville vuorille ja näkyipä kaupungin toinen puolustusrakennelmakin eli ns. uusi linna.

Kävelylenkin aiheuttaman nälän hillitsemiseksi söimme myöhäisiksi lounaiksi Penzión Kachelmanin suositussa ravintolassa broileri- ja tonnikalasalaatit, kun varsinainen lounasaika oli jo ohi ja sen edukkaan tuntuiset tarjoukset eivät olleet enää voimassa.

Espresson ja sitruunateen kävimme iltapäivällä hörppäämässä viehättävässä pääkadun varrella olevassa kahvilassa, jonka nimi oli niin vaikea, ettei se jäänyt mieleen.

Jostain syystä torstai-iltana mielimme täyttää vatsamme italialaisella ruualla. Astelimme vilkkaan porinan täyttämään Nad Kozákom -krouviin, josta arvelimme saavamme saapasmaan pastaherkkuja. Kapakka osoittautui kuitenkin olut- ja pizzakuppilaksi, mutta emme antaneet sen masentaa. Hotkaisimme asialliset kinkulla, artisokalla, parsalla ja herkkusienillä täytetyt slovakkipizzat ja olimme tyytyväisiä. Ei ollut kallista pizza kuten ei ulkoruokailu muutenkaan Slovakiassa.

Edellinen sivu
Seuraava sivu
Pääsivulle

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska