Tiistai 15.7.2008. Trakai - Rūdiškės - Onuškis - Alytus - Lazdijai - (PL) Ogrodniki - Giby - Augustów - Lipsk - Dąbrowa Białostocka - Sokółka - Białystok - Zabłudów - Hajnóvka - Białowieża. 393 km.

Reittikartta

Päivän kuvat

Aamulla teimme puhelimitse treffit ystäväperheemme Hinkkasten kanssa Etelä-Liettuan Alytusin kaupunkiin. He olivat palaamassa Kroatiasta matkailuautollaan. Pyyhälsimme Alytusiin virkeätä ja vaihtelevaa pikkutietä, jonka varrella tankkasimme pikkuruisella bensiiniasemalla vanhan ajan malliin maksamalla polttoaineen etukäteen - käteisellä totta kai. Hankala arvioida paljonko tankkiin mahtuu, joten tuli otettua varman päälle vain kymmenen litraa. Onuškisin kyläntyngässä herätti huomiota paikkakunnan kokoon nähden ylisuuri kirkollinen rakennus mahtipontisine pylväikköineen ja temppelimäisine ulkoasuineen.

Nesteen huoltoaseman parkkipaikalla tuttu matkailuauto seisoi saapuessamme, savonlinnalaiset olivat jo kymmenen minuuttia odotelleet. Aika hyvin sovittu kohtauspaikka! Parin tunnin palaverin pidimme ostoskeskuksen pizzeriassa kahvien ja virvoitusjuomain ääressä. Sitten meidän olikin aika suunnata kokka kohti Puolaa ja Hinkkaset lähtivät navigoimaan meren rannalle Klaipėdan suuntaan!

Ylitimme Liettuan ja Puolan välisen rajan Ogrodnikin vähäliikenteisellä raja-asemalla. Vaikka maisema oli keskimäärin tasaisehkoa, vaelsimme varsin vaihtelevassa maastossa: näkökentässä vilisi kumpuilevaa metsikköä, järviä, peltoaukeita, kaupunkiympäristöä ja päiväurakan päätteeksi sankkaa ikimetsää.

Augustówin ja etenkin Białystokin läpäisyn yhteydessä tahtoi tulla hiki, vaikka sää olikin poutapilvien ansiosta moottoripyöräilylle suotuisa. Välttelimme rekkajonoja kiepsauttamalla Augustówista Białystokiin itäistä kiertotietä, mikä oli hyvä ratkaisu. Loppumatkan erikoisuuksista mainittavin oli Hajnóvkasta Białowieżaan  johtava tie, joka halkoo viivasuorasti mahtavan lehtipuuvaltaisen  Puszcza Białowieskan, Valko-Venäjän puolella jatkuvan täyteläisen vihreän ja sankan aarniometsän.

Itäisessä Virossa, Latviassa ja Liettuassa näimme vain vähän moottoripyöriä, ehkäpä ne vielä mielletään köyhien kulkuvälineiksi kuten luemma on esimerkiksi Bulgariassa. Tai sitten vain näillä alueilla asuvat yksinkertaisesti käyttävät varansa muuhun kuin moisten turhakkeiden hankintaan. Eipä siellä toisaalta näkynyt juuri muita länsimaisiakaan motoristeja.

Edelliskesänä Puolassa hyviksi havaitsemamme Orlen-huoltamot näyttivät muodostuvan vakiopaikoiksemme tälläkin kertaa. Ennätimme ensimmäisenä Puola-päivänämme käväistä kahdella Orlenilla, ensimmäisessä tankkaamassa ja toisessa ostamassa välipalaa. Orlenien etu on se, että ne ovat yleensä uusia laitoksia, joissa on siistit WC:t sisällä (ei tarvitse hakea avainta erikseen) ja tavallisesti sieltä saa jotain evästäkin sekä polttoainemittareiden kupeesta kertakäyttöhanskoja, jotka ovat käteviä pyöränhuoltotoimissa.

Pieneen, sinänsä kuitenkin odottamaamme isompaan, Białowieżan kylään saavuttuamme ryhdyimme etsimään majoitusliikettä. Pari hotellia näytti paikkakunnalla olevan ja ainakin yksi pensionaatti, mutta halusimme asua kotimajoituksessa, joten ajelimme pitkää kylänraittia edestakaisin. Tutkimuksemme tuottivat lopulta tulokseksi yhden "wolne pokoje" -kyltillä merkityn talon. Teimme heti kaupat kolmesta yöstä majapaikkaa äitinsä sijaisena hoitavan, hyvää englantia puhuvan ja HIM-yhtyettä fanittavan Agnieszkan kanssa. Kahden hengen aamiaismajoituksen arvo oli kolmisenkymmentä euroa vuorokaudelta.

Aterioimme emäntämme suosituksesta läheisessä Unikat-pensionaatissa, vihannessoppaa alkajaisiksi sekä Tuulevi raviolin tapaisia taikinanyyttejä eli pierogeja hapankaali-sienitäytteellä ja Jukka gulassia perunalettujen kera. Zubr-oluen kanssa ihmeen hyvää!

Keskiviikko 16.7.2008. Białowieża.

Päivän kuvat

Tigerissä käyttämämme hälyttävä jarrulevylukko vinkui yön aikana jostain syystä muutamaan otteeseen. Liekö kissa tai muu elukka käynyt ihmettelemässä pihaan parkkeerattua vierailijaa vai tuuliko heilutti eturengasta ja laukaisi hälytyksen? Syy ei selvinnyt. Kuskin yöunet hälyttely sotki, mutta Tuulevi nukkui mitään tietämättä tukin lailla.

Kukonlaulu ei Białowieżassa tuntunut olevan kovinkaan varhainen ajankohta. Puoli kahdeksan aikaan naapurin kukko alkoi herätellä äänijänteitään. Muutenkin sympaattisessa kylässä oli esimerkillisen rauhaisa tunnelma, jota yksittäisen auton surina yritti vaisusti silloin tällöin rikkoa. Lievää linnunlaulua kuului lähistöltä, lajinmääritys ei onnistunut.

Sympaattisessa Białowieżassa talot ovat pääasiassa parin pitkän raitin varrella. Suurin osa asumuksista on omakotitaloja, mutta joitakin maisemaan sopimattomia kerrostalojakin kylässä on. Useista sklep-minikaupoista löytyy ruokaa ja juomapuolta, yksi hiukan isompi myymäläkin taajamassa taisi olla. Iso katolinen kirkko on tietenkin, lisäksi hengenravintoa jakaa Pyhän Nikolaos Ihmeidentekijän eli Pyhän Nikolauksen ortodoksinen herranhuone. Postissa voi käydä aistimassa vanhaa kunnon huonoa asiakaspalvelua, pienessä mutta ahtaassa kirjastossa sopii pistäytyä Internetin välityksellä ulkomaailmassa. Tieliikennevälineiden lisäksi aivan Valko-Venäjän rajalla sijaitsevaan Białowieżaan pääsee myös junalla.

Runsaan aamiaisen jälkeen ryhdyimme perehtymään Białowieżan matkailupalveluihin. Askelsimme paikkakunnan tärkeimmän nähtävyyden Białowieżan aarniometsän keskelle perustetun Białowieżan kansallispuiston opastuskeskukseen. Kansallispuistossa liikkuminen on rajoitettua, suojelualueella saa liikkua vain oppaan johdolla. Yhtään englanninkielisen oppaan vetämää ryhmää ei ollut lähdössä puistokierrokselle, emmekä kaksistaan viitsineet maksaa mielestämme aika suolaista opasmaksua, joten vierailu kaikkein vanhimman metsän alueella jäi tekemättä. Sitä paitsi seitsemän kilometrin kävelylenkki ei kuulostanut Tuulevin olkapäätä ajatellen hyvin houkuttelevalta, koska kävelyn aiheuttama tärähtelykin teki epäeedvarttia. Metsävanhuksen näkeminen olisi kyllä ollut kiinnostavaa, mutta toisaalta olisiko lintujen tunnistamiseen painottuvasta opastuksesta ollut iloa. Kuinka monen lintulajin nimen tiedämme englanniksi?

Suojelumetsäkeikan korvaavaa aktiviteettia keksiäksemme haimme polkupyörät "kotikatumme" varrella olevasta pyörävuokraamo Oscarista hintaan vajaa kymmenen euroa per ajopeli vuorokaudelta. Valikoima oli suuri, mutta määrä ei korvannut laatua. Tuuleville valittiin jalkajarrullinen miesten jalkratas ja Jukalle 21-vaihteinen maastofillari. Molemmat pelit osoittautuivat enemmän tai vähemmän raihnaisiksi, mikä osoitti, ettei pyörien huolto ole vuokraamon ydinosaamista kuten ei näemmä vuokraamon pihapiirin rakennusten ylläpitokaan. Tuulevin kaksipyöräisen etuvanne oli vääntynyt ja satulakin menettänyt pehmustavat ominaisuutensa. Jukan pyörässä taas ei ketju suostunut siirtymään isoimmalle eturattaalle ja itse riimutkin olivat rutikuivat. Myöhemmin huomasimme, että parempia fillareita olisi ollut tarjolla toisaalla, mutta noilla sitä vain sotkettiin.

Eurooppalaisia biisoneita eli visenttejä elää kansallispuiston alueella, mutta niitä näkee helpommin kylän läheisyydessä olevassa visenttireservaatissa. Pyöräilimme eläintarhaan mukavia pikkuteitä ja varjoisia metsäpolkuja pitkin. Että osaakin olla vehreä ja rehevä metsikkö tuo Puszcza Białowieska!

Laajassa visenttitarhassa - eri aitauksissa toki - oli biisonien lisäksi visentin ja naudan risteytyksiä, jotka kasvavat isommiksi kuin visentit, jopa 1200-kiloisiksi. Elukkatarhassa näimme myös heinikossa piilottelevan hirven, erilaisia kauriita, laiskottelevia susia, turhautuneen ilveksen, villisikoja päiväunillaan sekä ryhmän tarpaaneja eli villihevosia.

Liikunnallisen päivän päätteeksi Unikatin ruoka maittoi taas matkalaisille. Alkuravinnoksi Jukka nautti sienikeittoa ja Tuulevi tomaattisoppaa. Pääruokapierogeiksi Jukka valitsi lihatäytteiset ja Tuulevi venäläiseen tapaan eli tuorejuustolla ja sipulilla täytetyt. Tomaatti-sipulisalaatin sekä oluen ja punaviinin täydentäminä ateriakokonaisuudet olivat jälleen hyviä parempia. Jälkijuomiksi kumosimme lasilliset puolalaista Zoładkowa Gorska -yrttivotkaa.

Torstai 17.7.2008. Białowieża.

Päivän kuvat

Aamupalan jälkeen pyykkimme peseytyivät talon pesukoneessa, mistä ystävällismielinen Agnieszka suostui lopulta ottamaan 30 zlotyn maksun. Ulkona pyykit - pääasiassa keinokuituisia vaatteita - kuivuivat nopsasti. Olipa helppoa nyrkkipyykkiin verrattuna. Varsovasta kotoisin oleva emäntämme Agnieszka, joka on naimisissa saksalaismiehen kanssa ja opiskelee kieliä Berliinissä, on tosiaan mukava nuori nainen. Hänen isoisänsä asuu Białowieżassa.

Lyhyen kylä-sightseeingin jälkeen palautimme pyörät vuokraamoon. Jälkikäteen ajatellen ehkä olisi pitänyt vuokrata jokin Oscarin erikoisista, ilmeisesti itse tehdyistä nelipyöräisistä poljettavista menopeleistä. Ne vain näyttivät hieman kömpelöiltä, joten asian laita jäi selvittämättä.

Aamuisella pyörälenkillä panimme merkille, että kylän tontit ovat varsin kookkaita mahdollistaen monipuolisen kotitarvepuutarhaviljelyn. Muutamilla pihoilla oli panostettu kukkainkasvatukseen. Näimme myös komeita huviloita, jotka olivat aikojen saatossa päässeet rapistumaan melkoisesti. Mineraalivesitehdaskin paikkakunnalla oli omasta takaa.

Myöhemmin kiipesimme kansallispuiston opastuskeskuksen näköalatasanteelle todetaksemme olevamme metsän keskellä. Opastuskeskuksen museoon emme jaksaneet syventyä, mutta lounastimme samassa talossa olevassa ravintolassa kanasalaatit.

Aitojen turistien tapaan piipahdimme ortodoksikirkossa vilkaisemassa paikallista erikoisuutta eli tavanomaisen puun sijaan kiinalaisposliinista laadittua ikonostaasia. Koska kuvaaminen oli temppelissä kielletty, ostimme kirkon myyntipisteessä mustakaapumieheltä omalaatuista ikonostaasia esittelevän haalistuneen postikortin.

Kylän puhkaisevan Narewka-joen vesi oli samean vihreää, mikä ei estänyt onkimiehen saaliin narrausta. Uintikieltomerkki näkyi olevan rannalla, emme olisi uineet kyllä muutenkaan.

Rajan läheisyys näkyy katukuvassakin. Poliisiauto on ajellut kylän raitilla monena päivänä ja pari maastoasuista pyöräilevää rajavartijaakin silmämme rekisteröivät tässä yhtenä päivänä.

Tavoillemme uskollisina söimme ehtoollista Unikat-pensionaatin kellarikerroksen ravintolassa, samassa pikkupöydässä kuin kahtena edellisenäkin iltana. Suunnilleen kymmenen hengen brittiseurue keskusteli niin innokkaasti seuraavan aamun kansallispuistovierailustaan ja sen jälkeisestä siirtymisestään viime kesänä kartoittamaamme Kazimierz Dolnyn pikkukaupunkiin, ettemme voineet välttyä kuulemasta. Ruokavalintamme olivat mielenkiintoisia: Jukalle alkupalaksi eksoottista, mutta hyvää flakia eli lehmänmahasoppaa sekä pääeineeksi visentinlihapullia sienikastikkeen kera ja Tuulevi ravitsi itsensä riistarullilla. Herkkuva!

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska