Garbsenista Hampuriin matkattaessa oli edellispäiviä haasteellisempaa löytää ajamismielessä kiinnostavia reittejä. Maasto oli muuttunut väistämättä tasaiseksi, pellot olivat tulleet metsien tilalle ja tiet olivat kuin viivaimella vedettyjä.
Hannoverin alueelta poistuimme pohjoiseen päin moottoritietä, mutta todettuamme sillä ajamisen jälleen uuvuttavaksi, karkasimme Lüneburgin nummien keskellä kulkeville maanteille, joiden varsilla näytti olevan useita eläkeläismatkailijoille suunnattuja turistipaikkoja.
Bergenin kaupungin liepeillä oli toisen maailmansodan muistona Bergen-Belsenin keskitysleirimuseo. Kumpikaan meistä ei tuntenut vetoa natsikauheuksien tarkasteluun, joten ajoimme eteenpäin. Bergenin seudulla näytti olevan myös melkoinen Naton tukikohta, mistä johtunee se, että tax-free-autoja markkinoitiin sotapojille monen autoliikkeen voimin ja olipa osa tienviitoista sekä saksan että ameriikan kielellä.
Hampuriin saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä. Saksalais-ruotsalainen Horndahlien tuttavaperheemme oli ystävällisesti kutsunut meidät majoittumaan uuteen Länsi-Hampurissa sijaitsevaan taloonsa. Itse he olivat Ruotsissa kesälomalla, joten tällä kertaa emme heitä tavanneet. Isännän isä tuli antamaan meille talon avaimet ja opasti tilojen käytössä. Olipahan aika luksusta asustella hulppeassa omakotitalossa - ilmaiseksi - ahtaan hotellihuoneen asemesta.
Pyykinpesun ja siistiytymisriittien jälkeen junailimme itsemme "Kinkkulinnan" kuuluisalle St. Paulin ja Reeperbahnin hurvittelualueelle. Hiljaista oli Reeperbahnilla maanantai-iltana. Ilotyttöset olivat näemmä jostain syystä siirtyneet päivystämään poliisiaseman kupeesta korttelin päähän. Muuten tuntui "Repiksen" seutu aika samannäköiseltä kuin ennenkin. 1990-luvun lopulla pohjoismaalaisten suosima Comet-baari oli sentään muuttanut nimeään kuten muutama muukin kapakka.
Nautimme maittavat pasta-annokset pienessä italialaisravintolassa ja palasimme illan hämärtyessä takaisin Horndahlien pihoille.
Hampurissa käydessämme vierailemme yleensä Mega-Louis-myymälässä ja niin teimme nytkin. Mukaan tarttui tällä kertaa mm. Had-huput molemmille, Ruotsin prätkätieopas ja kompressiopakkaussäkki. Matkamuistoja hankimme tiistaina keskustan Karlstad-tavaratalosta ja turkkilaiset lahmacun-pizzat hotkaisimme rautatieaseman tuolla puolen.
Jos virtsanhajun haistelu kuuluu intohimoihin, kannattaa piipahtaa Hampurin päärautatieaseman kupeessa kulkevalla sillalla. Ihmiseritteen löyhkä on sanoin kuvaamaton.
Tiistai-illan ohjelmassa oli päivällinen vanhempien Horndahlien kotona. Ehtoo kului hämmästyttävän rattoisasti puheliaiden ja kielitaitoisten ruotsalais-saksalaisten eläkeläisten seurassa. Ruokailun lomassa oli mielenkiintoista kuulla elämästä sodanjälkeisessä Hampurissa ynnä muusta Hampurin lähimenneisyydestä.
Jostain syystä Hampurissa ei tullut juuri valokuvattua. Liian tuttu paikka?
© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska