Reittikartta

Aamulla tutustuimme majatalomme naapurissa olevaan massiiviseen Braunfelsin linnaan. Valitettavasti opastetulle linnakierrokselle emme päässeet, koska ensimmäiselle rundille ei ollut riittävästi opastettavia. Linnan varsin mielenkiintoisessa museossa vierailimme kuitenkin.

Lauantaina kaartelimme ennen matkaa moto-lehdistä löydettyjä ja karttaan piirreltyjä kurvikujia. Hyvä, että tuli piirrettyä, ruutia ei kannata keksiä uudelleen. Sunnuntaina seurasimme gasthausin esitteistä muistiin merkitsemiämme reittejä. Ja varsin maukkaita väyliä ne olivatkin. Ei puhettakaan, että olisimme siirtyneet moottoriteille.

Braunfelsistä köröttelimme Leun ja Ehringshausenin kautta suorinta (tosin miellyttävän mutkikasta) tietä Gladenbachiin, 453-tietä Friedensdorfiin ja Buchenaun, Warzen-, Treis-, Engel- sekä Treisbachin yli Eifaan. Eifasta siirryimme Holzhausenin, Dodenaun ynnä Elsoffin kautta vaikuttavan kippuraisia polkuja Hallenbergiin, jossa lepuutimme ruhojamme tienvarsikuppilassa lounaskeiton merkeissä. Kafeteria oli vilkkaan tien varressa, prätkiä suhahteli ohi lähes jatkuvana virtana.

Tauon jälkeen sukkuloimme Medebachin ohi Bömighauseniin, josta suoriuduimme 251-, 252- ja 7- teitä Warburgiin, 241:tä Beverungeniin ja edelleen Höxterin kautta Holzmindeniin ja Hamelniin. Pillipiiparitarustaan tunnetusta Hamelnista etsimme yöpymispaikkaa, mutta se jäi vain yritykseksi. Aikamme jo sulkeutuneen turisti-infon pihalla sopivan hotellin tai muun majoitusliikkeen mainoksia turhaan haravoituamme, päätimme kysäistä sijaa jostakin lähiseudun Etap-hotellista. Hannoverin läheltä Garbsenista saimme em. ketjun hotellista huoneen. Loppumatka sujui nopeasti ja mitäänsanomattomasti maan- ja moottoriteitse.

Aika ankaraa ajamista Saksan läpiajo on, vaikka moottoriteitä välttelisikin. Silti on tämä pikkutiepyörittely huomattavasti mukavampaa autobaana-paahtamiseen verrattuna.

Etap Hotel sijaitsi tällä kertaa erittäin laitakaupungilla, teollisuus- ja omakotitaloalueen sekoituksessa, naapurissa yllättäen kreikkalainen ravintola. Siellä siis nautimme ilta-aterian, joka ei tosin ollut aivan perikreikkalainen, vaan melko yleismaailmallisen oloinen seisova pöytä, josta söimme jälleen vähintäänkin riittävästi.

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska