St. Martinin länsipuolella kohoavan vuoriston tiet näyttivät kartalla houkuttelevilta, joten reitti piirrettiin kulkemaan St. Martinin naapurista Maikammerista Kalmit-vuorelle kieputtelevaa polkua ja sieltä edelleen luodetta kohti Kaiserslauterniin. Huipputie prätkälle! Kenties siitä syystä paikalliset päättäjät olivat kieltäneet moottoripyöräilyn alueen pikkuteillä viikonloppuisin. No, takaisinkaan emme kääntyneet, vaan ajoimme eteenpäin ja koukkasimme pohjoista kohti 39-tielle luottaen siihen, etteivät Polizein edustajat jaksaneet moista syrjäseutua kovin taajaan tarkkailla. Lyhyen visiitin perusteella seutua voi suositella lämpimästi kurvailuun hurahtaneelle, kannattaa vain olla liikkeellä arkipäivänä.
Eipä voi huonoksi haukkua Frankeneckistä Frankensteinin (!) kautta Fischbachiin vievää, Hochspeyerbach-jokea myötäilevää kanttailutaivalta. Mutka, kurvi, kaarre! Ja sama uudestaan ja uudestaan. Hauskaa matkantekkoo.
Matka jatkui pohjoista päin pitkin tietä numero 48 Bad Kreuznachiin. Kyseiseltä pätkältä ei jäänyt kovin paljon muistikuvia mieleen. Välillä matkasimme siis hieman isompaakin tietä, jotta edistyisimme aamulla tehdyn karkea suunnitelman mukaisesti jonnekin Giessenin - Bad Berleburgin tienoille.
Bad Kreuznachissa tutustuimme yleissivistävässä mielessä Wal-Mart-hehtaarihallimyymälään, jossa oli tukahduttavan kuuma. Eipä käynyt kateeksi myyjäparkoja, jotka joutuvat hikoilemaan päivät ilmeisesti ilmastoimattomassa jättiputiikissa. Lounaaksi ahmimme marketin pihalla currywurstit sämpyläin kera kola-juomalla kurkusta alas huuhdellen. Kuuma oli myös ulkona!
Matkaan oli päästävä, jotta ilmavirta helpottaisi tuskaisaa oloa. Tuikkasimme lyhyen autobaanavierailun jälkeen Reinin rantaan. Seurasimme jokea alavirtaan ja Lorchin kaupungin kohdalla ylitimme virtaveden pikkuruisella lossilla hintaan 3,50 €.
Reininlaaksosta viiletimme välittömästi Wisper-joen laaksoon virkeästi kiemurtelevaa pikkutietä, joka näytti olevan useiden motoristien suosiossa. Huolimattoman kartanluvun ansiosta kuski ohjasti pyörän hieman aiotusta sivuun, muutaman kilometrin ylimääräinen ajo siitä vain loppujen lopuksi aiheutui.
Viihdyttäviä olivat tiet täälläkin. Eteneminen ei ollut varsinaisesti huipputehokasta, mutta kivaa nopeatahtista mutkittelua kuitenkin. Kylien ja pikkukaupunkien kylteissä vilahteli kylpylöihin (Bad Schwalbach, Bad Camberg) ja puroihin (Niedergladbach, Daisbach, Riedelbach, Hasselbach, Laubuscheshbach…) viittaavia nimiä.
Loppujen lopuksi yömajan etsiminen oli jälleen käsillä. Sattumalta aloitimme huoneen metsästyksen Braunfelsin pikkukaupungista ja parin Jukan puhelinsoiton jälkeen huone löytyi Gasthaus am Turm -majatalosta, jota näemmä myös Tourenfahrer ja Reise Motorrad -lehdet suosittelevat.
Vanha ja viihtyisä majatalo sijaitsee aivan Braunfelsin linnan kupeessa ja on avoinna joka ikinen päivä. Huoneeksi saimme viimeisen vapaan, joten se oli ilman mukavuuksia eli suihku ja wc käytävällä, mutta eipä ollut kovin kalliskaan: yöpyjää kohti 27 euroa sisältäen kunnollisen aamiaisen ja iloisen palvelun sekä mahdollisuuden jättää hutmakamppeemme huoneen vaatekaappiin siksi aikaa, kun tutustuimme aamutuimaan paikalliseen linnanpahaseen. Myös ilta-aterian nautimme samassa paikassa: grillattuja luita enemmän kuin mahaan mahtui kummallakaan sekä kaalisalaattia, valkosipulikermaviiliä ja olutta.
© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska