Keskieurooppalaiseen tyyliin Colmar on vanha kaupunki, ensimmäinen kirjallinen maininta taajamasta on vuodelta 823. Roomalaisilla on ollut näppinsä pelissä tämänkin kaupungin syntyhistoriassa. Myöhemmin alue on ollut monenlaisen vallan alla.

Colmar on elsassilaisen viinin pääkaupunki. Elsassin viininviljelijät ovat pääosin keskittyneet valkoviiniin. Yksi paikallinen poikkeus säännöstä on pinot noir -rypälelajike, josta valmistettua jalojuomaa mainostetaan punaviiniksi, mutta joka on kuitenkin ainakin meidän mielestämme eräänlainen rosé- ja punaviinin välimuoto.

Colmarissa harrastimme paljon kaupungilla kuljeskelua ja valokuvaamista; kuvauksellinen kaupunki se toki onkin. Kulttureilleiksikin heittäydyimme ja perehdyimme luonnontieteellisessä museossa mm. egyptiläiseen muumioon, mammutin hampaisiin ja erilaisiin täytettyihin eläimiin. Unterlindenin taidemuseossa jäi harmi kyllä käymättä.

Kaupunginkirjastossa Tuulevi kirjallisuusihmisenä piipahti; ahtaasta ja vanhanaikaisesta biblioteekistä jäi parhaiten mieleen kaunis viileä viiniköynnösten koristaman pylväskäytävän ympäröimä sisäpiha.

Jatkoimme Colmarissa omaksumallamme herkuttelulinjalla nauttien Ranskan kansallispäivän iltana herkullisia kanttarelleja ja Spätzleä tyyriissä kanavanvarsiravintolassa viehättävässä pikku-Venetsiaksi nimitetyssä kaupunginosassa, jossa kulkee kapea kanava, jota pitkin pääsee halutessaan ruuhiajelulle. Myös jäätelöä (J) ja sorbettia (T) tuli Elsassissa oleskelun aikana syötyä useamman kerran.

Shoppailuakin - vieläpä turistikaupoissa - harrastimme Colmarissa, kun hankimme tuliaisia Hampuriin viemisiksi.

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska