Reittikartta

Lukuisten ristikkotalojen ja värikkäiden rakennusten leimaaman, noin 65 000 asukkaan Colmarin länsipuolella kumpuilevien Vogeesivaarojen siimeksessä olisi ollut kiehtovia kurvireittejä yllin kyllin ja todennäköisesti määrättömästi hauskoja pikkukyliä, mutta halusimme säästää runkojamme kotimatkaa varten. Seutu kyllä vaatii vielä tarkemman syynäilyn prätkän päältä käsin, ehdottomasti.

Ihan ilman ajelua ei Colmarin kolmen yön pysähdyskään mennyt. Tigerin kymppitonnin huolto osui reissun varrelle ja Triumph-merkkiliike löytyi Reinin itäpuolelta Saksan Schwarzwaldissa sijaitsevasta Freiburgista, joka oli edelliskesältä tuttu kaupunki. Ranskasta Triumph-liikettä ei etsitty, koska kuljettaja pärjäilee saksan taidoillaan paremmin kuin viittomakielellä Ranskassa.

Jukka ohjasti Tiikerin aamulla viivasuoria ja hiostavan kuumia jokilaaksomaanteitä Lorenz Schwärin Trumppa-pajalle, jossa homma hoitui vaikuttavalla ammattitaidolla ja palvelukin oli taas käsittämättömän ystävällistä ja asiallista. Huippuiskuun ruuvatulla Tigerillä oli huollon jälkeen entistä ilompi ajella mutkaista tietä näkymättömiin.

Ranskalaiset juhlivat kansallispäiväänsä 14.7. ja silloin tanssitaan kaduilla, oli Tuulevi oppinut kauan sitten ranskan tunneilla, mutta Colmar näyttikin bilettävän runsain väkijoukoin jo aattona eli 13.7. illalla, jolloin näimme mm. pienimuotoisen sotilasparaatin ja muutamia tanssahtelijoitakin pienellä aukiolla. Jossain päin kaupunkia olisi ollut yömyöhällä konsertti ja ilotulituskin tarjolla, mutta me vietimme juhlailtaa perinneruuan parissa syöden pizzan paikallisversiot tarte flambéet eli flammekuechet suositunoloisessa, mutta suht' edullisessa Flamm's-ruokalassa.

Edellispäivän ilta-ateriamme Colmarissa oli myös paikallinen erikoisuus ja siirtymäriitti ranskalaisesta keittiöstä lähemmäs saksalaisia ruoka-aineita: nautimme valtavan runsaat ja varsin lihapitoiset lautaselliset brasserien terassilla, unohtamatta choucroutea eli ranskalaisittain vääntynyttä Sauerkrautia eli hapankaalia. Samassa paikassa söimme toisena päivänä lounassalaatit; olihan se mukavasti kävelykeskustan ytimessä, jossa oli mukava tarkkailla paikallista elämänmenoa.

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska