Koska emme katsoneet hotellin ylihintaista aamiaista kokeilemisen arvoiseksi, ostimme Villersin laidalle sijoitetusta ATAC-marketista aamiaistarpeiksi patonkia, ilmakuivattua kinkkua, banaaneja ja juotavaa, jotka nautimme muutaman vartin ajelun jälkeen Sveitsin puolella.
Siirryimme siis jälleen Ranskan naapurimaahan, koska emme halunneet ajaa viime kesän reissulta tuttua Belfortiin vievää ranskalaismaantietä, eikä aika riittänyt pienempien teiden kurvailuun. Rajan ylityksen yhteydessä ylitimme maltillisesti mutkitellen Col des Roches -solan, minkä jälkeen jouduimme matelemaan Le Loclen ja La Chaux-de-Fondsin kaupunkien läpi. Kaupunkien jälkeen tie nro 18 vapautui ja liikkuminen sujui liukkaasti kohti koillista.
Hiukan ennen Bassecourtia suuntasimme pohjoiseen ja muutaman maukkaan kurvikombinaation jälkeen putkahdimme taas ranskalaisten maille. Ajelimme pienten ruskeavetisten lampien täplittämien, lievästi ilmaistuna mitäänsanomattomien, agraariseutujen halki Pfetterhousesta teitä D13, D11 ja D419 Belfortiin, josta jatkoimme ylöspäin Giromagnyyn.
Giromagnysta alkaen Vogeesien pehmeästi kumpuilevien vaarojen rinteille taiten sommitellut tiet tarjosivat taas oivan mahdollisuuden kurvailla polvi maassa. Sahasimme ylös Ballon d'Alsace -vuorelle, jonka laella tuuletimme alangoilla kuumentuneita kehojamme kahvin ja mustikkapiiraan säestyksellä mäen huipulle (1247 m) nousseen kahvila-majatalon terassilla.
Kolmivarttiseksi venähtäneen tauon jälkeen säntäsimme uudestaan metsikköisten kumpumaisemien syövereihin yli Col de Bussangin ja Wildensteinin kautta Col de Bramontin solalle. Solan jälkeen yleensä luotettavan ja muutenkin suositeltavan Motorrad Powerkarten -sarjan Deutschland-kartaston kartta 9:n tiemerkinnät eivät vastanneet todellisuutta ja kuski oli kotvan ns. ulalla. Hetkellisen arpomisen päätteeksi matka jatkui sangen kimuranttia päällystettyä kulku-uraa Le Grand Ballon -vuorelta tulevalle Route des Cretes -reitille, joka puikkelehtii Vogeesien vaarojen harjanteilla ja tuli todettua jo edellisvuonna erinomaiseksi prätkäilyyn.
Tour de Francen jalkratasmiehet olivat asfattiin runsaslukuisesti maalatuista mainoksista päätellen piipahtaneet myös Vogeesien mäkisillä alueilla. Onneksi ei satuttu täälläkään paikalle samaan aikaan.
Col de la Schlucht -solan harjalla sijainneessa risteyksessä otimme suunnaksi Vogeesien kupeessa majailevan Colmarin kaupungin. Solan alamäkiosuudella saavutimme pappa-vauhtia etenevän pitkän moottoripyöräletkan, jonka ohitimme päästäksemme Colmariin jotakuinkin "immeisten aikaan". Majoituksestahan meillä ei ollut vielä mitään tietoa. Luotimme siihen, että tokihan moisesta turistikaupungista majoitusliikkeitä ja jopa niitä välittävä turisti-info löytyy. Munsterin kaupungin jälkeen maasto tasoittui ja tie vei kylästä kylään -periaatteella. Loppumatka olikin hidasta nykimistä hiostavassa kelissä.
Colmarin majoituskapasiteettia esitteleviä mainostauluja ei sitten kovin runsaasti ollutkaan, yhden taulun ohi tosin ajoimme vahingossa. Parkkeerasimme lopulta pyörän keskikaupungilla tien poskeen ja Tuulevi lähti metsästämään tienviitan ohjastamana turisti-infoa. Opastus oli siinä määrin ranskalaismallinen, ettei turisti-info löytynyt äkkiseltään. Joten päätimme palata ohittamamme infotaulun ääreen. Matkalla havaitsimme kuitenkin varsin hyvällä paikalla seisovan Etap-hotellin, josta irtosi meille soveltuva huone ilman aamiaista 45 euron hintaan, parkkipaikka sisäpihalla maksoi 5 € ylimääräistä.
Hotellin sijainti oli oivallinen aivan keskustan tuntumassa. Nurkan takaa löytyi marketti ja itsepalvelupesula. Maisema ei ollut kummoinen, mutta vastapäätä sijaitsi turvallisuuden tunnetta luoden Saint Josephin klinikan kardiovaskulaaristen hätätapausten ambulanssisisäänkäynti eli ensiapupaikka sydänpotilaille.
Aamiaisia Etapin tapaan emme halunneet, vaan ravitsimme itseämme aamuisin lähimarketista ostetuilla eväillä kuten luumuilla, banaaneilla ja kekseillä.
© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska