Kiireettömien aamutoimien sekä matkaeväiden ja muutaman postikortin hankinnan jälkeen pääsimme puoli kahdentoista maissa matkaan. Vakiintuneesta tavastamme poiketen emme suunnitelleet päivän määränpäätä juurikaan, tarkoitus oli ajella suurin piirtein Aix-les-Bainsin ja Elsassissa sijaitsevan Colmarin puoliväliin.
Kiersimme Bourget-järven sen itäistä rantaa myöten, Culozista tuikkasimme D31-tietä aika vähäväkisten maaseutujen läpi Nantuaan, jossa yllättäen jumiuduimme tuokioksi massiiviseen liikenneruuhkaan. Jonot taakse jätettyämme ampaisimme Juran vuorten siimeksessä kohtalaisen vaihtelevasti hoipertelevaa D14-väylää edelliskesältä tutulle reitille ja Mijoun kyläsen kautta tielle nro N5 ja edelleen La Cureen, josta siirryimme Sveitsin maankamaralle. Jatkoimme etenemistä linkkuveitsimaan puolella mm. Joux-järven sivuuttaen, Vallorben, Sainte-Croix'n ja Fleurierin kaupunkien kautta ja lopulta jälleen Ranskaan palaten.
Tapa päällystää talojen länsi-/lounaispäädyt perinnetyyppisesti päreillä, kivisillä kattolaatoilla tai modernimmin pellillä näytti olevan Juran arkkitehtoninen erikoisuus. Tuulelle ja tuiverrukselle altis ulkoseinä ei ilmeisesti kestä tavallisista seinämateriaaleista rakennettuna.
Päivän aikana ajetut tiet eivät olleet mitään järisyttäviä, tarkoituskin oli edetä sujuvasti riittävän lähelle seuraavaa useamman yön etappia Colmaria. Jos haluaa mutkitella, Juran vuoristoalueella kannattanee pikemminkin ajella luode-kaakko-suunnassa rakennettuja teitä, sillä lounas-koillinen suunnassa kulkevat urat tuntuvat kulkevan samansuuntaisten laaksojen pohjilla ja ovat siten usein turhan suoria. Tällainen poikkitaiteellinen kiemurapätkä oli esimerkiksi käkikellomaan Neuchatel-järven lounaispään tasolla sijaitsevaan Sainte-Croix'n kaupunkiin kaakosta nouseva serpentiini.
Sveitsin luoteisosien luonto näytti miltei kotoiselta tuoksuvine havumetsineen ja rehevän vihreine maastoineen. Mäet olivat kyllä suomalaisia virkaveljiään jyrkempiä.
Yöpaikan etsiminen alkoi olla jälleen käsillä. Miksi emme kyselleet huonetta jostakin sveitsiläisestä rajaseudun pikkukylän hotellista? Vaikea sanoa, ehkä muistiin juurtunut mielikuva Sveitsin kalleudesta sai meidät ajamaan Ranskan puolelle, sekä se, että halusimme pärjätä euroilla - ihan kuin sillä olisi luottokortilla maksaessa merkitystä. Aikamme etsittyämme päädyimme Villers-le-Lacin uudenkarheaan Le Cygne -hotelliin, jossa huone ilman aamiaista oli 55 euron arvoinen, pari euroa pulitimme pyörän autotallisäilytyksestä.
Illastimme Le Cygnen ravintolassa - maalaissalaattia ja paistettuja pieniä ahvenfileitä.
Pääsivulle
Edellinen päivä
Seuraava päivä
© Kuvat ja
teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska