Reittikartta

Päätimme perehtyä mm. saksalaisen Reise Motorrad -lehden tuntemattomaksi motoristin paratiisiksi mainostamaan Ardeche-joen alueeseen perjantaina ennen mahdollista viikonvaihteen turistitulvaa.

Tavoillemme uskollisina vietimme koko päivän pyörän päällä, toki maisemia välillä pälyillen ja valokuvaten. Siirtyessämme Ardechen kurvaseuduille toispuol Rhone-jokea maisema oli vahvasti viininviljelylle pyhitettyä tasamaata. Mielikuvaa viininviljelyn tärkeydestä Rhonen rantamilla korosti pienen Suze-la-Roussen kaupunkiin sijoitettu viiniyliopisto.

Tasankoa ylittäessämme havaitsimme, että virkeä mistraalituuli oli ryhtynyt puhaltamaan. Tuo hyytävä ilmavirtaus, joka Provencessa katsotaan lieventäväksi asianhaaraksi rikostapauksissa, ei hellittänyt muutamaan päivään, vaan huolehti riittävästä ilman vaihtumisesta, eipähän helle ollut liian tukala. Ajamista vinkka sivutuuli kyllä haittasi avoimilla alueilla.

Ajaminen St-Justista lähtevällä Ardeche-joen kaivaman kanjonin koillisreunalle rakennetulla uljaita näkymiä tarjoavalla panoraamatiellä (D290) oli yhtä juhlaa. Tien pinta soi riittävästi pitoa, jotta reitin lukemattomat kiemurat ja kaarrokset voi ottaa urheilullisen vauhdikkaasti. Maisemien katselua varten oli tien varrella levennyksiä. Seutukunta oli yllättävän autiota vailla lukuisia matkamuistomyymälöitä ja tienvarsikuppiloita; ilmeisesti turistimassat eivät vielä ole aluetta löytäneet.

Herkkua jatkui Vallon-Pont-d'Arcin kaupunkiin saakka. Ennen kanoottivuokraamojen, koskenlaskua järjestävien yrittäjien ja pikaruokapaikkojen mainosten kirjomaa pikkukaupunkia joki pujahtaa kallion läpi luonnon muodostaman riemukaaren läpi (Pont-d'Arc, Ardeche). Paikalle on kehkeytynyt jonkinasteinen matkailukeidas näköala-aitioineen, uimarantoineen ja ravitsemusliikkeineen.

Etenimme välipalatauon jälkeen pohjoiseen Cevennes-vuoristoa kohti. Vallon-Pont-d'Arcin ja Aubenasin välinen osuus (D579) oli ruuhkainen ja pääosin tylsähköä teollisuusalueita ja kyliä käsittävää tasamaata. Tosin Ardechen rannalle pystytetty Vogüen kylä näytti perin kuvaukselliselta, mutta emme siihen jaksaneet lähemmin tutustua. Tie D579 jatkui edelleen kartalta katsottuna ylöspäin, Vals-les-Bainsissa valitsimme tien nro D578 ja Antraigues-sur-Volanen kaupungin jälkeen tie rupesi kieroilemaan kauniisti kohti mäkisempiä maisemia. Lystikästä mutkittelua jatkui aina pikkuruiseen Mezilhacin kylään, josta päätimme lähteä paluumatkalle kohti Villedieuta. Privasin kaupungin suuntaan vievä tie D122 tarjosi vielä lukuisia kallistelumahdollisuuksia. Tielle N304 tultuamme lähdimme kuitenkin tekemään tosissaan matkaa, koska ilta painoi jo päälle ja päivällispöytään tuli ennättää jotakuinkin ihmisten aikaan.

Kyseisen isohkon tien alkukilometrit olivat hauskaa vauhdikasta alamäkirataa. Aubenasin ruuhkat välttääksemme suuntasimme St-Privatista taas hetkeksi Lussasiin vievälle pienelle polulle, joka jostain syystä kiipesi tasangolla olevalle laakealle vuorelle. Kurvikirjanpitoon tuli jälleen uusia merkintöjä.

Loppumatka soljui mm. Villeneuve-de-Bergin, Alba-la-Romainen ja Viviersin ohi Rhonen vastarannalla seisovat epätodellisen vaaleat Défilé de Donzèren kalliojyrkänteet sivuuttaen Pierrelatten kaupunkiin, jossa ylitimme Rhonen ja edelleen St-Paul-Trois-Chateaux'n ja Suze-la-Roussen kautta lopulta takaisin Villedieun kylään.

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska