Vaikka ystävällisen, sujuvaa englantia puhuvan madame Lenternierin käyttöömme vuokraamassa chambre d'hotes -huoneessa olisi viihtynyt kauemminkin, oli aika jatkaa taivallusta.
Kuljettajan keskityttyä kartanluvun asemesta lähinnä kallisteluun, tiet N202 ja N85 veivät Digne-les-Bainsin kaupungin porteille. Pienen lisämutkan jälkeen suunta oli taas länsi. Maisema muuttui vaivihkaa pehmeästi kumpuilevaksi ja saavuimme Durance-joen rannalla sijaitsevaan Les Meesiin, jonka kaupunkikuvaa hallitsee 100 metriä korkea ja satoja metrejä pitkä tertiäärikaudella syntynyt kauas näkyvä kalliomuodostuma Les Pénitents des Mées eli "Meesin katuvaiset". Perimätietotoimisto kertoo, että paikalliset munkit katselivat nuoria tyttösiä asemalleen sopimattomaan tyyliin ja rangaistukseksi kivettyivät kalliopyramideiksi.
Viiletimme läpi viljavainioiden ja laventelipeltojen sekä huomiota herättävän harvakseltaan vastaan tulevien kylien ja pikkukaupunkien halki. Vähäisten taajamien nimikylteissä luki mm. Saint-Etienne-les-Orgues, Banon, Ferrassieres. Tiet eivät olleet kurvipitoisuudeltaan edellisinä päivinä koettujen veroisia, mutta tylsiksikään niitä ei voi syyttää.
Kellokäden puoleisessa horisontissa näyttäytyi tämän tästä valkohuippuinen, muita seutukunnan vuoria korkeampi ja luemma aina tuulinen Mont Ventoux. Pääsimme taas kurvailun makuun tien ruuvautuessa ylemmäs 608 m korkeudessa uinuvaan Montbrun-les-Bainsin pienoiskaupunkiin. Montbrunin jälkeen tie seuraili Toulourenc-joen kulkua. Savoillanin kylästä kieputtelimme Col de Fontauben laelle, sieltä aprikoosiplantaasien välitse alas Ouveze-joen rantaa D5-tielle ja edelleen D4:ä myöten Puymerasin kautta Vaison-la-Romainen kaupungin liepeille. Tankkasimme Tikrun ja vahvistimme itseämme välipalalla lyhyttä loppumatkaa varten.
Villedieun kylä oli pikkuruinen, mutta majapaikan löytämiseen saimme tuhrattua pidemmän puoleisen hetkisen. Puhelimitse saadun ohjeen mukaan lopulta osuimme kieltämättä melko piilossa sijaitsevan, Gites de France -järjestön luvalla sanoen ranskalaisloogisilta sivuilta keksittyyn Berthetin perheen ylläpitämään B & B -kortteeriin.
Erikoinen kortteeri se olikin: linnamainen, kahdella tornilla varustettu, kolmen sukupolven asuttama kivitalo kylän reunamalla, viiniviljelysten vierellä. Huoneessamme oli plussaa mm. sen tilavuus, etenkin korkeutta piisasi. Positiivista oli myös hinta: puolihoito 62 euroa kahdelta hengeltä vuorokaudessa. Miinuspuolelta edustivat kokolattiamatto ja se, ettei sen yhteydessä olleessa kylpyhuoneessa ollut ilmanvaihtoa eikä vessaa, bideeallas kylläkin kylpyammeen lisäksi. Vessoille, joita oli neljä vierekkäin, piti taivaltaa ainakin puoli talonmittaa pitkin kaltevia, narisevia käytäviä.
Pääsivulle
Edellinen päivä
Seuraava päivä
© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska