Provencen vahvuuksia moottoripyöräilyn mekkaa valittaessa upean sään, kulinaaristen nautintojen, uskomattomien maisemien ynnä muiden selviöiden lisäksi ovat sen erityisen vaihtelurikkaat tiet. Löytyy rentoa kaarretta, loivaa kumpua, on ankaran kurvikasta serpentiinilabyrinttiä, jyrkkää rinnettä ja kiivaaseen kanttailuun soveliasta vauhtipätkää. Ja kaikkia näitä loputtoman tuntuisesti.
Edellä kuvattu sopii Gorges du Verdonin alueen teihin kuin kypärä päähän. Kartalta katsottuna Verdonin kanjonin kiertävä rinkula näyttää lyhyeltä, mutta sen ajamiseen saa varata koko päivän, jos meinaa ehtiä katsella maisemiakin. Reitti kannattaa ajaa vastapäivään, koska Route des Cretes -pätkällä osa tiestä on yksisuuntaista.
Verdonin rotkot ovat suosittua pyöräily-, patikointi- ja kiipeilyseutua, tavallisten turistien invaasiosta puhumattakaan. Kannattanee välttää viikonloppuja etenkin sesonkiaikaan, jotta ei tarvitsisi väistellä niin paljon muita matkalaisia.
Castellanen kaupungista tie nro D952 seurailee Verdon-joen laakson pohjaa lounaaseen. Reilun kymmenen kilometrin ajon jälkeen eteen tulevassa risteyksessä opasteet ohjaavat edelleen Moustiers-Sainte-Marieta kohti ja tie erkanee jokilaaksosta. Tieltä hieman pohjoiseen sijaitsevan Rougonin kylän sijaintia ja kauneutta on kehuttu mm. Michelinin Green guide: Provence -oppaassa, sen voi itse kukin käydä tarkastamassa.
La Paludin kylään tultaessa vilkku vasempaan ja nokka Route des Cretes -tienviitan osoittamaan suuntaan (tie D71). Route des Cretes on nimensä mukaisesti kanjonin reunamilla kiemurteleva 22 kilometrin mittainen maisemareitti. Reitin varrella on useita näköalapaikkoja, joilta avautuu hengästyttäviä panoraamoja kanjoniin. Sanomattakin on selvää, että moottoripyöräilijöiden kallistelutarpeesta on huolehdittu tien linjauksia suunniteltaessa. Paikoin tie kulkee suorastaan tyrmistyttävän huimissa, korkeita paikkoja karttaville sopimattomissa paikoissa, joten varovaisuus ja järjen käyttö vauhdinpidossa ovat enemmän kuin tarpeen.
Route des Cretes palaa lopulta lähes lähtöpisteeseensä La Paludiin. Kanjonin kierto jatkuu jälleen 952-tietä länteen. Jos ei halua tutustua viehättäväksi mainittuun Moustiers-Sainte Marien kaupunkiin, käännytään Beauvoirin kyläsessä etelään päin tielle D19. Kyseinen väylä kulkee Verdonin alueen suurimman tekojärven, turkoosin Lac de Sainte-Croix'n rantaan. Tie vie yli Verdon-joen suuhun johtavan maalauksellisen vuonon ja haarautuu Aiguinesin kautta kanjonin eteläpuolisille pohjoisen puoliskon pätkiä hiukan nopeammin ajettaville mutkapoluille (tie D71). Reitin poskesta tämän tästä avautuvat näkymät kanjonin vastapäisille seinämille kirvoittavat väkisin "Ajoimmeko todellakin äsken tuolla?" -tyyppisiä kysymyksiä.
Verdon-kierroksen lähestyessä loppuaan ylitetään 182 metriä korkea, benji-hyppääjien suosima Pont de l'Artubyn silta. La Cournuettessa käännetään prätkä vasempaan, kaarrellaan ohi Trigancen tielle D952 ja edelleen takaisin Castellaneen.
Gorges du Verdonin kiertämisessä kului aikaa kaikkine taukoineen yli10 tuntia. Äkkiarvaamatta puhjennut sade heikensi hetkeksi ajonautintoa ja esti valokuvaamisen Sainte-Croix'n järven seuduilla, mutta aurinko kuivasi tiet varsin nopeasti. Muutoin oli tavalliseksi käyneeseen tapaan hiostavan kuumaa.
Verdonin alueelta löytyy benji-hyppelyn lisäksi monenlaista intressiä toimintaharrastuksista kiinnostuneille, mikäli mielii vaihtelua moottoripyöräilyn lomaan. Lac de Sainte-Croix tarjoaa monen sortin veneilyä, kanoottiretkeilyä ja uimamahdollisuuksia, eiköhän tuolla kalastamaankin pääse. Verdon-kanjonin pohjalla voi patikoida varta vasten sommiteltua reittiä, jonka tarpomiseen pitää varata aikaa seitsemisen tuntia. Route des Cretesin varrella on pystysuoria kallioseinämiä, jolla näkyi seinäkiipeilijöitä painovoimaa uhmaamassa.
Iltapalaa söimme perinteisen provencelaisessa ravintolassa nimeltä La France - montakohan sen nimistä Ranskassa onkaan! - ja illallinen sisälsi Tuulevin osalta salaattia naturel ja paistettua kanaa. Jukka nautti salaattia paistetun maksan kera sekä pääsapuskana paistettua kirjolohta.
Pääsivulle
Edellinen päivä
Seuraava päivä
© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska