Edellispäivän ventiksi vetäneiden kurviorgioiden ja hurjien maisemien vastapainoksi päätimme ottaa tiistaipäivän rennosti. Velttoilimme Castellanen pikkukaupungissa kävellen, matkapäiväkirjaillen ja cafessa istuskellen. Kuppilan erikoisuus oli ranskalainen kebap: patonki, jonka sisällä oli kebap-lihaa, salaattia, tomaattia ja kastiketta sekä ranskalaisia perunoita! Täyttävä annos oluen kera nautittuna. Ko. snack-barin hauskoja innovaatioita olivat sarjakuvakirjojen kansien sisään sijoitetut ruokalistat sekä WC-pöntön kansi, joka oli maalattu ja sahattu reikäjuuston näköiseksi.
Päivän liikunnallisesta annista vastasi kipuaminen kaupungin kupeessa kohoavalle 184 m korkealle Roc-vuorelle. Vuoren laelle oli, totta kai, pystytetty kirkko, jonka suojiin kaupunkilaiset takavuosina pakenivat säännöllisesti uhkaavia vihulaisiaan.
"Kotimatkalla" poikkesimme St. Andren luoteispuoliselle turismin valtaamattomalle maaseudulle ja ajoimme Route des Temps -reittiä, jonka varrella esitellään alueen geologista menneisyyttä. Seudun maastoa - entistä merenpohjaa - sävyttivät etenkin erikoiset dyynimäisiksi kinoksiksi kasautuneet tummanharmaat sorakummut. Yhden miedon solankin ylitimme, nimeltään Col du Defend.
Iltapalapaikkana oli kävelymatkan päässä sijaitseva Hotel Bel Air, jonka ravintolan tarjoama sapuska näytti maistuvan muillekin. Paikka oli tupaten täynnä, fillariväkeä näytti olevan huomattavan paljon. Alkupaloiksi nautimme päivän listalta quiche lorrainet ja pääeineeksi erinomaista cannellonia samalta listalta.
Pääsivulle
Edellinen päivä
Seuraava päivä
© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska