Reittikartta (Hundersingen-Feldkirch)

Reittikartta (Feldkirch-Splügenpass)

Reittikartta (Splügenpass-Colico)

Aamu valkeni hernerokkasumuisena. Kello kymmeneltä Jukka suoriutui matkaan ja sumu alkoi hälvetä, kun aurinko ryhtyi toden teolla lämmittämään. Helteinen päivä oli taas odotettavissa.

Boden-järvi oli pian edessä ja moottoritie vei hoppuisasti kohti Itävaltaa. Saksan suurin järvi jäi reitin länsipuolelle. Hiukan ennen Saksan ja Itävallan rajaa vaatimaton kyltti huomautti, että rajan jälkeen alkaa maksullinen moottoritie ja tästä liittymästä olisi syytä poiketa moottoritieltä pois, jos ei halua pulittaa tiemaksua. "Ai tuosta juuri menneestä liittymästäkö?" ennätti suomalaistouristi ajatella. "Eipäs tullut ajateltua aiemmin koko asiaa, kun Saksan Rosenheimista Itävaltaan vievää moottoritietäkin voi ajaa maksutta rajan yli Kufsteiniin saakka." Ei auttanut muu kuin lievästi purnaten ostaa 4,50 € arvoinen Vignette, joka oikeutti ajon Itävallan autobaanoilla 10 päivän ajan.

"Vinjetin" osto oli loppujen lopuksi positiivinen vahinko. Seudun maantiet olivat tyypilliseen tapaan aika tukkoiset lukuisista kaupungeista ja kylistä johtuen, joten matka joutui kuumassa säässä autobaanalla livakasti. Koska Liechtensteinissa ei aiemmin ole tullut käytyä, oli päivän reitti piirretty kulkemaan minivaltion läpi. Kovin monta kotvaa ei Liechtensteinin vierailu vienyt. Pari valokuvaa muistoksi matkaaja sentään malttoi ottaa ja todeta bensan hinnan aika alhaiseksi.

Seuraavana oli vuorossa Sveitsi. Päivän päämääränä oli Pohjois-Italiassa Como-järven koillisnurkassa sijaitseva Colicon kaupunki, joten pienimpiä vuoristopolkuja ei vielä voinut lähteä kurvailemaan. Moottoriteitä ei kuitenkaan huvittanut enää ajaa puhumattakaan Sveitsin tyyliin siitä hyvästä vuosimaksua pulittaa, siispä reissu jatkui maanteitä myöten mm. Landquartin, Churin ja Thusisin kautta matkan ensimmäisille serpentiineille Splügenpassin eli Passo dello Splugan solaan ja sieltä edelleen Chiavennan ja Novate-Mezzolan läpi Colicoon.

Mutkittelu Spluga-solan alkuun kapealla tiellä muistutti taas mieleen, mitä varten moottoripyörä on keksitty. Solan laella mieli kirkastui muikeita maisemia tiiraillessa ja kehokin virkistyi alppituulen kuivatessa selkään liimautunutta T-paitaa.

Jukan ollessa Spluga-solassa Tuulevi tekstiviestitti juuri saapuneensa hotelliin Colicossa. Helteessä kuumissaan kassia asemalta mäkeä ylös kohti hotellia raahatessaan Tuulevi kohtasi jonkinmoisen gigolon, joka autostaan (jonka käänsi jalkakäytävälle tukkien kulkureitin) jonkin aikaa uteli rouvan kotimaata, määränpäätä ja aikomuksia ennen kuin suvaitsi ymmärtää, ettei yksinmatkustavan näköinen naisihminen välttämättä tarkoita helppoa rahaa.

Koska oli sunnuntai, oli "tunturissa", etenkin Italian puolella sinivihreän Lago di Monte Spluga -järven rantamilla, reilunpuoleisesti väkeä aurinkokylpemässä ja joitakin uskalikkoja uimassakin. Suomi-poika ei arvannut vielä talviturkkiansa heittää, vaan jatkoi kohti Como-järveä.

Päivämatkan loppupätkä tuntui pitkältä italialaislaaksojen säälimättömässä kuumuudessa tien viedessä kylästä toiseen. Puoli seitsemän aikoihin matkatavaroiden purku saattoi vihdoin alkaa Albergo Sci d'Orossa (suomeksi "Kultaiset sukset", lähiseudulla kenties harrastetaan hiihtolajeja talvella?).

Pieni, kolmikerroksinen Albergo Sci d'Oro sijaitsi hieman Colicon keskustan ulkopuolella rauhallisella asuntoalueella järven reunalla kohoavan vuoren alarinteellä. Hulppea näköala tilavan huoneemme parvekkeelta alppijärvelle oli esteetön. Huoneen varustukseen kuului pesuallas, mutta suihkussa ja vessassa oli käytävä käytävän toisessa päässä. Hotellin henkilökunta - kaksi herttaista keski-ikäistä siskosta apuväkineen - oli miellyttävää ja palvelualtista ja tilojen siisteys moitteeton. Vain yksi asia yöpaikassa aiheutti ongelmia: vesi, joka oli välillä ruosteista ja jota tuli niukasti.

Majoittautumisen ja siistiytymisen jälkeen pohjoissavolainen pari jalkautui lämpimässä kesäillassa Colicon keskikaupungille ja ravitsi ruumiinsa tilaamalla rantaravintolassa alkupaloiksi leikkeleitä sekä pääeineeksi nähtävästi Lago di Comosta pyydettyjä paistettuja ahvenfileitä, jotka huuhtoutuivat alas punaviinin ja oluen voimalla.

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska