Perussaksalaisen aamiaisen jälkeen matkanteko jatkui klo 9:ltä kauniissa poutasäässä. Koska tarkoitus oli edetä päivän aikana Etelä-Saksaan, kulkuväyläksi Trumppa-kuski valitsi monien muiden tapaan moottoritien Lyypekin kautta Hampurin ja edelleen Kasselin ohi etelään päin.
Liikennöinti sujui Kasseliin saakka noin 140 km/h matkavauhtia, pitkät pätkät Jukka sai vetoapua italialaiselta BMW R1200GS -pariskunnalta. Pikainen pakollinen Currywurst-annos tuli nautittua tienvarsigrillissä. Kasselin eteläpuolella tietöitten aikaansaama ruuhka pysäytti hyvin alkaneen matkanteon välillä tyystin. Alkuun auttoi "lane splittaaminen" ja välillä käytettiin myös tienpengertä hyväksi, mutta lopulta vauhti hyytyi kävelytahtiakin hitaammaksi. Eikä ohittaminen ollut tien kapeuden vuoksi enää mahdollista. Esimerkillisen tyynesti paikalliset autoilijat suhtautuivat jonojen välistä puikkelehtiviin motoristeihin, vain yksi germaani näki asiakseen meltota suomalaiselle mopo-lomailijalle ("Elä selitä" -kommentti sai riittää turhan vouhkaajalle, hyödytöntä kummallekin osapuolelle olisi kai ollut jäädä vaihtamaan sekundäärisiä argumentteja).
Helteessä matelu kiristi hermot siihen pisteeseen, että suomalaiskuski päätti siirtyä pikkuteille, jotta matka edistyisi. Ensimmäisestä rampista ulos autobaanalta, ja ei muuta kuin eteenpäin. Pahaksi onneksi monet muut olivat tehneet saman valinnan, ja ruuhkassa seisominen jatkui nyt pienemmällä maantiellä. Pitkältä tuntuneen jonotus- ja ohittelusession päätteeksi ruuhkat helpottivat Bad Hersfeldissä, ja sieltä pikkutiekallistelu Fuldaan sujui melko kitkatta.
Fuldan tienoilla Jukka rohkeni varata hotellihuoneen eteläsaksalaisesta Hundersingenin kylästä, mikä kannusti jatkamaan matkaa jälleen moottoriteitse. Helteiset kilometrit rupesivat jo tuntumaan takalistossa, mutta ei auttanut muu kuin jatkaa paahtamista, jotta seuraavan päivän matkasta ei tulisi liian pitkä.
Liikenne harveni etelään päin matkattaessa ja Ulmin tienoilla alkoivat vilvoittavat ukkoskuurot. Viilennyksen lisäksi ne hidastivat matkantekoa, sillä välillä vettä tuli perin runsaasti. Joku autoilija näytti liukastelleen moottoriliikennetieltä kauas maissipellolle. Siispä turha kiire täytyi unohtaa.
Hotellin edustajan ohjeita noudattaen reitti johti tietöiden aiheuttamaan umpikujaan, mutta pitkällisten kiertoteiden kautta Tonavan rannalla sijaitseva pikkuruinen Hundersingen ja Privater Braureigasthof Adler -hotelli löytyivät. Iltatoimet pyykinpesuineen veivät sen verran kauan, että ruuan asemesta iltapalaksi uupunut siilinjärveläismatkailija nautti ainoastaan pari pulloa majatalon omaa olutta, jota sai omatoimisesti ottaa käytävän jääkaapista ja maksaa aamulla. Pils maistui lähinnä takavuosien kokeiluihin kuuluneelle tee-itse-oluentekopaketista valmistetulle liemelle, mutta Spezial taasen oli mainiota juotavaa.
Yöpymisen hinta aamiaisen kera oli 34 euroa, hinta-laatusuhde tässäkin myös Tourenfahrerin sivuilta muistiinmerkityssä majoitusliikkeessä oli hyvä. Siisti ja rauhallinen paikka, lukuun ottamatta naapurissa sijaitsevan kirkon kellonkumisteluilla varttitunnin välein antamia aikamerkkejä, mistä syystä korvatulppien käyttö on suositeltavaa.
© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska