Aikaisen herätyksen vuoksi huonosti maistuneen aamiaisen jälkeen piti jo kiirehtiä autokannelle (tosin hissiä sai odotella jonkinmoisen tovin) ja kohta matkaaja olikin Ruotsin maaperällä. Korvatulpat korviin ja matka tylsäksi tunnettua E4-tietä pitkin etelään päin saattoi alkaa. Tavanomaiseksi käyneen Ruotsi-suunnistussekoilun (vrt. vuosi 2004) vuoksi suunnaksi valikoitui kuskin huolimattomuuden takia aluksi täysin päinvastainen, mutta heti virheen havaittuaan Jukka käänsi prätkän ensimmäisestä rampista oikealle uralle kohti Helsingborgia.
Aamun viileyden jälkeen keli muuttui sangen hiostavaksi, ja edellisenä päivänä Gore-Tex-asuun jääneet lämpövuorit piti riisua päivän mittaan. Oli vaikea kuvitella, että vähän aikaa sitten huhtikuussa ajellessa varpaita oli tosiaan palellut, nyt ei paleltanut. Matkavauhdiksi vakiintui 110-120 km/h. Jos joutui ajamaan hiljempaa, alkoi hiki virrata. Yllättävän vähän näkyi motoristeja olevan juhannusaattona liikkeellä.
Lounaspaikan löytyminen tuntui jostain syystä hankalalta, olisi kyllä kelvannut mikä tahansa huoltamon baari hampurilaispaikkoja lukuun ottamatta. Ei vain sattunut sopivia ehdokkaita sopivalla hetkellä kohdalle. Lopulta Jukka nautti lounaaksi savustettua lohta ja kivennäisvettä tienvarren savustamossa Hamnedassa, mikä ei ollut ollenkaan hassumpi valinta.
Aikanaan pitkän, mutta puuduttavan ajon jälkeen Tiger-kuski päätyi Helsingborgin satamaan, josta matka jatkui lautalla Tanskan Helsingøriin. Ei tietenkään olisi ollut pakko paahtaa läpi Etelä-Ruotsin yllätyksetöntä suorinta tietä, sillä Ruotsissahan löytyisi - mikäli aika ei ole tiukoilla - makoisia moto-reittejä E4:n sijalle, mutta sunnuntai-iltana oli määrä olla Italiassa, joten pikkutiepörräämiseen ei menomatkalla ollut aikaa. Toisaalta laivakyyti Suomesta Saksaan jätettiin pois laskuista, koska kevättalvella ei löytynyt paikkaa sopivaan lauttaan. Ajamaanhan sitä paitsi oli lähdetty.
Tanskan läpiajokaan ei ollut muuttunut edelliskesästä yhtään mieleninnostavammaksi, tällä kertaa tuuli ei haitannut matkantekoa. Myös Tanskan moottoritietylsyyden voisi välttää käyttämällä pienempiä väyliä, tokihan juuttienkin maasta löytyy moottoriteiden ulkopuolelta jossain määrin vaihtelevampia teitä. Tällä reissulla Tanska sai toimia vain läpikulkumaana ja siksi ei auttanut kuin kärsiä nuo turruttavat kilometrit ja jättää ajonautiskelut muihin maihin. Kaiken lisäksi Kööpenhaminan seudulla sattui vielä olemaan iltapäiväruuhka, mikä hidasti matkantekoa ja etenkin lisäsi hikipisaroiden määrää tuntuvasti.
Iäisyydeltä vaikuttaneen tasapaksun jurraamisen päätteeksi tie päättyi Rødbyn lauttasatamaan. Onneksi lauttaan - kuten Helsingborgissakaan - ei tarvinnut jonottaa juuri lainkaan. Tunnin päästä Jukka oli Saksassa. Ruotsista puhelimitse varattuun Pohjois-Saksan Oldenburgissa sijaitsevaan hotelliin oli enää lyhyehkö pyrähdys. Tosin kello näytti jo puoli yhdeksää illalla, kun Tiger lopulta 13 tunnin ajorupeaman jälkeen seisoi hotellin pihalla.
Oldenburgin yöelämä jäi muiden hoteisiin. Iltapalaksi matkaaja nautti broilerisalaattia (sisälsi tuoretta mansikkaa!) ja Herforder Pilsiä paikallisessa nuorten aikuisten suosimassa viihtyisässä Spectrum-Kneipessa.
Saksalaisen matkapyöräilyyn erikoistuneen Tourenfahrer -lehden suosittelema Hotel Hoheluft oli asiallinen ja motoristiystävällinen majapaikka. Yhden huoneen motoristihinta aamiaisineen oli 33 euroa.
© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska