23.6.2004 Thonon-les-Bains - Les Gets - Cluses - Scionzier - Col de la Colombiere (1613 m) - St.-Jean-de-Sixt - Col des Aravis (1486 m) - Beaufort - Cormet de Roselend (1968 m) - Bourg-Saint-Maurice - Seez. 196 km.

Aamuyöllä ukkoskuuro sateineen herätti meidät. Aamulla sade taukosi ja keli muuttui hiostavaksi lähtiessämme n. 770 km mittaiselle Route des Grandes Alpes -tielle, joka koukertelee Thononista Välimerelle Alppien rinteillä huimissa korkeuksissa. Emme päässeet pitkällekään, kun alkoi taas sataa oikein urakalla. Kura-asut oli pakko pukea ylle, vaikka vastentahtoisestikin.

Tietenkin sade loppui taas ajettuamme ehkä kilometrin. Hiostava kuumuus sai meidät kohta riisumaan sadekamppeet yltämme. Matka jatkui pilvipoudan merkeissä. Välillä sadekuuro hidasti matkaa, mutta emme uhallammekaan pukeneet kumihaalareita, kun näyttivät vain kuuroja nämä sateet olevan.

Ennen Cormet de Roselendin solaa sade muuttui jatkuvaksi, mutta luotimme kesän kuivaavaan voimaan ja ajoimme eteenpäin. Harmillista kyllä solaa ympäröivät maisemat peittyivät pilviverhoon ja saman kohtalon koki mahtivuori Mont Blanc. Päivän anti oli siten maisemallisesti ja ajon kannalta odotettua laihempi. Mahtavien Roselend ja Colombiere -solien serpentiinien kurvailustakaan ei voinut kunnolla nauttia tienpintojen liukkauden takia.

Jossain vaiheessa selvisi sekin mieltä askarruttanut seikka, kuinka vuorten rinteillä laiduntavien lehmien lypsy hoidetaan. Toimitusta varten on kehitetty eräänlainen lypsykoneella varustettu karsinaperävaunu, johon lehmät asettuvat kuin navetassa lypsämistä varten.

Hämmästyttävän hyvin nahkakamppeet pitivät sadetta, mutta tuntuivat imevän vettä itseensä litratolkulla. Vaikka Trophyn katteet suojasivat pahimmalta sateelta, vesi alkoi lopulta vähitellen tihkua nahka-asujemme läpi, joten Seezissä vuokrasimme huoneen hotelli Malgovertista 57 euron hintaan, hinta ei sisältänyt aamiaista. Huone täyttyi märistä painavista nahkakamppeista, joiden toivoimme ennättävän kuivua yön aikana.

Illastimme hotelliamme vastapäätä olevassa varsin kansoitetussa Le Vallon -hotellin ravintolassa. Söimme molemmat päivän tarjouksen eli tomaattikeittoa, maksaa perunagratiinin ja uskoaksemme pinaattimuhennoksen kera. Viimeistelimme aterian juustoilla, mutta jätimme kahvin ja suklaakakun koskematta. Kahden hengen ateriakokonaisuus ja pullollinen punaviiniä maksoivat 40,20 €! Onko Ranska sittenkään niin kallis ruokamaa?

Tässä kolkassa Ranskaa tuntuvat ihmiset oikein mukavilta, varsinkin jos yrittää vähänkin solkata paikallista kieltä. Pelkän bonjourin toivotettuaan saa osakseen ystävällisen ranskankielisen vuodatuksen, josta kieltä taitamaton Jukka ei ainakaan saa tolkkua. Eikä paljon Tuulevikaan.

24.6.2004 Seez - Val d’Isere - Col de l’Iseran (2764 m) - Bonneval-sur-Arc - Lanslebourg - Modane - St.-Michel-de-Maurienne - Col du Telegraphe (1566 m) - Col du Galibier (2646 m) - Col du Lautaret (2058 m) - Briancon - Col d’Izoard (2361 m) - Arvieux. 228 km.

Uusi päivä valkeni aurinkoisena. Nahkavaatteemme olivat epähoukuttelevan kosteat vielä aamulla, mutta aurinko ja ajoviima tulisivat kuivattamaan asumme ennen pitkää. Kulkuamme kohti yhä korkeampia solia oli ilo jatkaa suotuisassa säässä.

Karun kauniiseen vuoristolaaksoon nousseen Val d’Iseren moderni talviurheiluparatiisi vaikutti kovin hiljaiselta kesäkuussa. Laaksosta alkoi hurja nousu Col de l’Iseran -solan harjalle. Tie mutkitteli huikaisevassa maisemassa vuorten jyrkillä seinämillä, mäen laella kolmimetristen lumivallien keskellä ja välillä sukelsi valaisemattomiin tunneleihin. Huipulla lämpötila oli hädin tuskin plussan puolella, sään jäätävyyttä lisäsi kova tuuli. Kuuman kaakaon ääressä kummastelimme, kuinka matkalla ohitetut kilpapyöräilyn harrastajat oikein tarkenivat shortseissaan ja ohuissa paidoissaan.

Bonneval-sur-Arcissa ihastelimme hetken seudun omintakeista, liuskekivistä rakennuskantaa ja vilkaisimme ravintoloiden ruokalistoja, mutta söimme yhdistetyn aamiaislounaan vasta Lanslevillardissa Nanook Snack -pizzeriassa, joka monen muun ravitsemusliikkeen tapaan toivotti myös motoristit tervetulleiksi. Tämäkään ruokailu ei ollut mikään pikasellainen. Pikaruoka ei kuulu ranskalaisten ajatusmaailmaan. Tunti tai puolitoista vierähtää lounaallakin varsin helposti.

Päivän suurenmoiseen solatieluetteloon listattiin edellä mainitun lisäksi myös mm. Col du Telegraphe, Col du Galibier ja ehdoton huipennus Col d’Izoard, jonne johtavan, olosuhteisiin nähden leveähkön tien uusi pinnoite, vähäinen liikenne ja autiomaamaiset maisemat matkaansaattoivat hövelin tunnelman.

Galibier-solan laella innostuimme kapuamaan parkkipaikalta hieman ylempänä sijaitsevalle paikannustaululle. Kiipeily ohuessa ilmassa sai kummasti puuskuttamaan. Vai olisiko syynä kehno kunto. Näkymät olivat kuitenkin jo tuttuun tyyliin upeat. Päivän mainittaviin tapauksiin kuuluivat myös kotkan ja murmelin bongaukset lähietäisyydeltä. Illalla majatalomme läheisyydessä kettukin uskaltautui hämärän laskeutuessa näköetäisyydelle.

Illan ihanuuksiin kuului pikkuruisen Arvieux’n kylän chambre d’hotes -maatilamajoituspaikassa nautittu päivällinen. Paikalliseen tapaan ateriointi oli ns. täysipainoinen viiden ruokalajin ainakin parituntinen happening. Kyseisissä majapaikoissa kannattaa ottaa ehdottomasti puolihoito, koska ruokailuun ravintolassa saattaa mennä iso tukku euroja ja toisaalta pienessä kylässä tällaisen B & B -paikan ravintola voi olla ainoa varteenotettava ruokapaikka. Majoituksemme hinta puolihoidolla oli 37 euroa per matkaaja, mikä oli varsin kohtuullinen hinta.

Ranskalaiset arvostavat ruokaa. Sen takia ruoka ei ole välttämättä halpaa. Iso osa perheiden ruokaostoksista tehdään toreilla, joissa elintarvikkeiden tuottaja usein kauppaa omia tuotteitaan: ruuan alkuperä on helpompi selvittää. Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma, jossa vierähtää helposti pari tuntia. On alkupaloja, keittoa, pääruoka, juustotarjotin ja päälle vielä kahvit leivoksineen. Myös ranskalaiset ravintolat harrastavat erityisen innokkaasti erilaisia menuvaihtoehtoja, joissa on 3-6 erilaista ruokalajia. Syö siinä nyt sitten hätäisesti. Pikaruokapaikkoja onkin Ranskassa suurkaupunkeja lukuun ottamatta harvassa.

25.6.2004 Arvieux - Guillestre - Col de Vars (2111 m) - Jausiers - Barcelonnette - Jausiers - Col de la Bonette (2715 m) - Jausiers - Barcelonnette. 144 km.

Autereisena keskikesän aamuna matkajuhtamme moottori kakisteli aikansa ennen kuin suostui käymään tasaisesti. Myöhemmin kävi ilmi, että majapaikkanamme toiminut Arvieux’n kylä sijaitsee 1550 m korkeudella merenpinnasta. Nähtävästi ohut ilma ja lähellä nollaa ollut lämpötila hätkäyttivät perinteisellä kaasuttimella varustetun englannittaren rytmihäiriöihin.

Ystävällinen ja touhukas majatalon emäntä ryhtyi kunnostamaan huoneita seuraavia vieraita varten ja talon keskenkasvuinen poika kasteli parvekkeiden runsaita kukkalaitteita, kun jätimme tämän mainion majoitusyrityksen.

Laskettelimme ensin alamäkeä Guillestreen saakka, josta tie ryhtyi nousemaan kohti Col de Varsia. Varsin la Claux’n kylässä pysähdyimme WC-tauolle. Tuulevin kirmattua yleiseen mukavuuslaitokseen jäi Jukka pysäköimään Triumphia kaltevalle parkkipaikalle. Sivutuen huolimaton alaspotkaisu aiheutti sen, että sivutuki tökkäsi asfalttiin ja pyörä kellahti vastustamattomasti kyljelleen. Raskaasti ähisten kuljettaja sai matkantekovälineen jälleen pystyyn ja alkoi tulosten tarkastelu. Vauriot jäivät onneksi vähäisiksi: vasemman kyljen katteeseen ja sivulaukkuun tuli jokunen naarmu ja etuvilkun lasi meni hajalle. Teipillä vilkku korjaantui ajokelpoiseksi. Henkiset hiertymät jäivät haaverin kovimmaksi kolhuksi.

Niin se vain ajanlasku hämärtyy reissussa. Soittaessaan vakuutusyhtiöön varmuuden vuoksi Jukka sai puhelinvastaajalta tiedon, että ”Olemme tavattavissa jälleen maanantaina”. Mitä #*ø¥¿?, nythän on perjantai! Miksei asiakkaita muka nyt voida palvella! Eipä tullut tuohtuneessa mielentilassa mieleen, että on juhannusaatto. Lopulta vakuutusyhtiön päivystysnumerokin löytyi.

Col de Varsin tie oli hyväkuntoinen, muttei muuten kovin mainittava. Varsin solan laelta laskeuduimme Jausiersiin, josta oli enää lyhyt pyrähdys seuraavaan pysähdyspaikkaamme Barcelonnetteen, jonne majoittauduimme tavoistamme poiketen jo keskellä päivää. Saimme Grand Hotelista vaatimattoman mutta epäsiistiksi osoittautuneen 43 euron huoneen, jonka ikkuna aukesi katetulle pölyiselle sisäpihan tapaiselle. Jos nyt jotain positiivista huoneesta haluaa lausua, niin liikenteen melu ei häirinnyt ikkunan sijoittelusta johtuen.

Lounastimme läheisellä terassilla omeletit salaatin kera ja lähdimme uudestaan tien päälle. Juhannusaaton ajelumme suuntautui Route de la Bonettelle. Alkumatka Alppien korkeimmalle päällystetylle tielle oli oikein nautittavaa kurvailua, kiihdyttelyä ja jarruttelua jyrkänteille louhittuja kapeita kimuranttiteitä pitkin, välillä suupielet korvissa, välillä jäsenet jännityksestä jäykkinä. Varsinaisen Bonetten solan jälkeen tie muuttui totaalisesti. Pinnoitteen reikiä oli vastikään paikkailtu kivimurskalla, jota oli levinnyt koko tien leveydelle. Irtosepelillä ajaminen painavalla Trophyllä ei ollut hauskaa eikä edes siedettävää, joten palasimme Col de la Bonetten ahtaalle parkkipaikalle.

Alppien korkeimmalla kulkevalla päällystetyllä tiellä jäi käymättä. Kyseinen Cime de la Bonette -vuorenhuipun kiertävä tieosuus oli syystä tai toisesta suljettu puomein, joten tyydyimme ihastelemaan Bonette-solan molemmin puolin avautuvia karuja kuunmaisemia. Harmi kyllä emme huomanneet kiivetä Bonette-huipun suunnistustaululla varustetulle laelle, josta näkymät olisivat varmasti olleet vielä hurjemmat.

Rullasimme takaisin Barcelonnetteen, puhdistauduimme ja kävimme pesemässä kolikkopesulassa pyykkiä. Automaattipesuloissa ei tunnu koskaan saavan pyykkejä kuiviksi, joten jouduimme virittelemään kosteat vaatteemme hotellihuoneeseen kuivumaan. Illanviettoomme kuului kävelyä kaupungilla, lampaankyljysten syönti le Gaudissart -ravintolassa ja jalkapallon EM-kisojen silmäilyä lähibaarissa ja hotellin oleskelutiloissa. Ranskalaiskatsojat olivat varsin vaisulla päällä Kreikan pudottaessa ranskalaiset jatkosta.

Vaikka oli juhannus, ei suomalaismallisesta keskikesän riehasta ollut tietoakaan. Tosin juhannuspäivänä Ranskassa viritellään paikoin jonkinlaisia kokontapaisia (feu de Saint Jean), joita emme kuitenkaan nähneet.

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska