15.6.2004 Hampuri - Hannover - Kassel - Giessen - Wetzlar - Limburg - Nassau - Bad Ems - Braubach. 569 km.

Horndahlin viileässä kellarikerroksen vierashuoneessa viettämämme yön jälkeinen päivä valkeni jälleen selkeänä. Hampurista lähtiessämme lämpötila oli sopivat 16 astetta, päivän kuluessa sää muuttui peräti helteiseksi. Eikä siinä vielä kaikki, Trophy puhalsi tehokkaasti kuumaa ilmaa kuljettajan säärille, lahkeiden vetoketjujen avaaminen tosin toi hieman helpotusta kuumotukseen. 

Tällä reissulla tavoitteenamme ei ollut ennättää mahdollisimman nopeasti Etelä-Saksaan autobaanoja myöten, vaan naatiskella mutkittelusta jo Keski-Saksassa. Tätä periaatetta ryhdyimme toteuttamaan ylitettyämme ensin pohjoisen Saksan tasankoalueet ja sivuutettuamme Keski-Saksan kumpumaisemat moottoriteitse. Wetzlarin jälkeen siirryimme maanteille. Limburgin ja Bad Emsin välisellä, osittain Lahn-jokea myötäilevällä 417-tiellä pääsimme vähitellen kurvailun makuun.

Päivän päätepiste oli Koblenzin eteläpuolella sijaitseva pieni Braubachin kaupunki. Yöpaikan saimme motoristimyönteisestä Pension Felsenkelleristä. Pikaisen virkistäytymisen jälkeen marssimme Braubachin kapeille kujille iltapalan toivossa. Sattumoisin päädyimme peri-pfalzilaiseen, nähtävästi paikallisten kansoittamaan Am alten Fischtor -ravintolaan. Vaikkemme Kölnissä olleetkaan, otimme alkupaloiksi asiaan kuuluvat kölsch-lasilliset. Jukka vahvisti itseään (turhan suolaisella) Fleischkäsellä oluen kera ja Tuulevi kylmäsavulohisalaatilla, jonka huuhtoi alas Rheingaun alueen viinillä. Ruuat tuotiin pöytään kenties sikäläiseen tyyliin eriaikaisesti, mikä oli hieman outoa.

Aterian jälkeen otimme oluet paikkakunnan jalkapallointoilijoiden kantapaikassa. TV:stä tuli Saksa-Hollanti-matsi, jonka aikana futisfanien tunnelmat viilettivät vuoristorataa. Hiukan ennen ottelun loppumista poistuimme baarista, kun näytti siltä, että intomielisimpien tunteet kuumenevat Saksan maajoukkueen kompuroinnin takia liikaa.

16.6.2004 Braubach - Koblenz - Alken - Burgen - Treis-Karden - Klotten - Cochem - Traben-Trarbach - Irmenach - Horbruch - Rhaunen - Kirn - Hundsbach - Odenbach - Reipoltskirchen - Rockenhausen - Enkenbach-Hochspeyer - Johanniskreuz - Leimen - Rodalben - Pirmasens-Fehrbach. 294 km.

Aamulla pyörää katoksesta peruuttaessaan pilotti unohti irrottaa jarrulevylukon, mikä tuli kyllä ilmi, kun kuului poks ja etulokasuojasta lohkesi pala muovia irti. Tekevälle sattuu, huonomuistiselle myös.

Reinin itärannalla sijaitsevasta Braubachista tuikkasimme länteen Mosel-joen laaksoon. Kruisailimme aikamme viinistään tunnetun uoman rantoja myötäileviä, loivasti kaartelevia, hauskoja maisemia tarjoilevia teitä. Viiniviljelmien sekaan nousseet kylät olivat värikkäitä, linnoja ja linnanraunioita oli laskematon määrä laakson rinteillä ja viininmaistajaismainokset seurasivat toinen toistaan. Todettuamme seutukunnan kuitenkin matkantekoa liikaa hidastavaksi, karautimme jokilaaksosta läheisille kumpuilevassa maastossa kieroileville pikkuteille, jotka itse asiassa ovat ajamisen kannalta laakson maanteitä hauskempia.

Turnee eteni rattoisasti mm. pitkin Hunsrückin ja Pfälzer Waldin kurvikkaita väyliä kohti lähellä Saksan ja Ranskan rajaa sijaitsevaa Pirmasensin kaupunkia. Varsinainen namupala oli Kaiserslauternin eteläpuolella venkoileva tie 48 Hochspeyeristä motoristien suosimaan treffipaikkaan Johanniskreuziin ja 48:sta erkaneva Leimenin kautta Rodalbeniin vievä tiepahanen. Bonuksena saimme vielä kanttailla tositarkoituksella Rodalbenin ja Pirmasensin välisen moottoriliikennetien ällistyttävän jyrkissä kurveissa.

Iltapäivän lounastauolla erehdyimme valitsemaan ravinnoksemme erään gasthausin tarjoamaa suolatonta, epämääräisen löysää paistettua punakampelaa. Ei tainnut kala olla ”se jokin” kyseisen ruokalan repertoaarissa. Pirmasensissa söimme pikaiset kebabit ostoskeskuksen pihassa. Päivä ei siis ollut mikään varsinainen gourmet-kohokohta.

17.6.2004 Pirmasens-Fehrbach - Hinterweidental - Dahn - Bad Bergzabern - Kandel - Karlsruhe - Ettlingen - Baden-Baden - Bühler Höhe - Ruhestein - Lierbach - Oppenau - Bad Peterstal-Griesbach - Oberharmersbach - Brandenkopf (934 m)- Oberharmersbach - Zell am Harmersbach - Steinach - Haslach im Kinzigtal - Hausach - Gutach - Steingrün - Unterbrachtal - Elzach - Waldkirch - Freiburg-Günterstal. 314 km.

Pirmasensin yöpuussamme Gasthaus Helfrichissä (2 hh 44 euroa) aika oli ilmeisesti pysähtynyt jonnekin 1970-luvulle. Suihkuhuone oli mallia Keski-Eurooppa eli ilmastoinnin virkaa toimitti ikkuna. Pitävätkö keskieurooppalaiset suihkun ikkunoita auki talvellakin? Paikan iäkäs emäntä oli alkuun kärttyisähkö, mutta (Tuulevin allergian vuoksi pyytämämme) höyhenettömät petivehkeetkin lopulta järjestyivät. Aamiaisella meille tuotiin kysymättä kahvia, ja vaikka yleensä teeihmisiä aamulla olemmekin, emme jaksaneet nostaa melua asiasta.

Kenkäteollisuuskaupunki Pirmasens jäi taakse ja Trophy kiidätti meidät pfalzilaismetsien halki Reininlaaksoon ja sieltä ensimmäiseen varsinaiseen kohteeseemme Schwarzwaldiin, jonne noustiin Baden-Badenissa. Kuljettaja ohjasti Trumpetin legendaariselle Schwarzwald-Hochstrasse-tielle, joka kaartelee Mustanmetsän kukkuloiden päällä tarjoten aika ajoin upeita näköaloja Reininlaakson yli kauas Ranskan puolelle ja hyvällä säällä takaisinkin. Maisemia töllistellessä pisti silmään se, että Schwarzwaldinkin metsät ovat näemmä kärsineet ilmansaasteista. Kuivettuneita puunrunkoja seisoi paikoin peräti lajin verran.

Reinin alankojen helteinen sää vaihtui Mustanmetsän vuoristoteiden mukavaan vilpoisuuteen. Matkanteko muuttui nopeatempoiseksi kallisteluksi, jonka mahdollistivat toinen toistaan seuraavat unelmakaarteet ja pääsääntöisesti hyväpintainen asfaltti. Jonkin verran havaitsimme pikipaikkauksia, jotka saattavat yllättää liukkaudellaan etenkin märällä kelillä.

Lounaaksi söimme eräänlaista makkaralla ryyditettyä perunasosekeittoa oluen kera. Soppa oli maukasta ja lämmitti mukavasti. Savukalaa olisi tosin tehnyt mieli, mutta eipä sattunut tarjontaa kyseisten artikkelien osalta matkan varrella silmään. Panimoita Saksassa on sen sijaan runsaasti, melkein joka kaupungissa tuntuu olevan oma olutmerkkinsä. Mineraalivesipullottamoihin ja viinatislaamoihinkin törmää joka toisessa taajamassa.

Eri lähteistä sovellettu reittisuunnitelma osoittautui hyväksi. Kurvikas tie tuntui jatkuvan katkoksitta aina mutkan takana, eikä takapuoli tosiaan päässyt puutumaan. Esimerkiksi Ruhestein - Lierbach - Oppenau -pikataival oli mutkaa mutkan perään, toiseen suuntaan ajettuna pätkä olisi kenties vieläkin parempi.

Brandenkopf-vuorella jouduimme kääntymään takaisin, kun oikeata tietä ei löytynyt. Muuten päivän seitsentuntinen matkanteko oli pääsääntöisesti silkkaa nautintoa. Esimerkiksi Alpeille matkaavan kannattaa ehdottomasti hypätä pois turruttavan suorilta tasankoja myötäileviltä moottoriteiltä ja varata aikaa pari päivää enemmän etelää kohti siirtymiseen vaikkapa läntisen Saksan ja Schwarzwaldin kiemurateitä myöten.

Asetuimme taloksi Freiburgin laitamilla Günterstalin kaupunginosassa sijaitsevaan kreikkalaisten hoitamaan hotelli Dionysokseen. Kreikkalaisuus tuli esiin hotellin ravintolan tarjoamissa kreikkalaisen keittiön paraatiherkuissa, mutta negatiivisessa mielessä myös hotellihuoneen ”hällä väliä” -tyyppisessä siisteydessä ja vähintäänkin arveluttavan näköisessä kylpyhuoneen kaasutoimisessa vedenlämmitysratkaisussa. Huoneen hinta aamiaisineen oli 40 euroa.

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska