Kiire on paikallaan vain kärpästen pyydystämisessä. (Venäläinen sananlasku)
Sunnnuntai 21.7.2002. Stara Fužina.
Vietimme vaihteeksi apostolinkyytipäivän. Kaupasta hankimme evääksi mustikoita, banaaneja, suolakeksejä, vettä sekä olutta ja hakeuduimme veden ääreen. Patikoimme Ribčev Lazin kylästä lähtien järven pohjoisrantaa Ukancin kylän suuntaan. Rantakaistale oli ylen tehokkaasti ja tasaisesti kansoitettu. Hörppäsimme terassibaarissa neuvoa-antavat oluet ja jatkoimme vaellustamme. Kun väkisuma jonkin verran harveni, uida pulautimme eräässä lähinnä naispuolisten auringonpalvojien valtaamassa poukamassa. Turkoosinhohtoinen, käsittämättömän kirkas vesi oli pinnassa miellyttävän lämmintä, mutta jo puolen metrin syvyydestä alaspäin turhankin vilpoisaa. Ihmekös tuo, sillä järvi saa vetensä altaan länsipäässä olevasta Slap Savican lähteestä.
Oleilupaikkamme viereisten puskien tai läheisen niityn kasvistosta Tuulevi sai allergisen reaktion äkkinuhan ja silmäinkutinan muodossa, joten vaihdoimme tukikohtaa. Kuljeskelimme rantaa myöten eteenpäin länttä kohti. Löysimme mukavan suojaisan sopukan, johon perustimme leirin lepäilyä varten. Havaitsimme, että jo sosialismin aikoina suosittu nudismi tai osittainen sellainen näytti olevan Balkanilla edelleen muodissa. Kanootteja lipui järvellä runsaasti ja likeisiltä vuorilta alas liihottelevia liitovarjoja oli myös useita ilmassa. Tyyssijaamme kohti tallaillessamme vilvoitimme helteen kuumotusta uimalla vielä "kotikylän" liepeillä järvösen itärannikolla, johon vieno tuuli oli pakannut lämpöisen pintaveden, joten uinti sujui ilman hampaiden kalistelua.
Illallisen nielaisimme Ribčev Lazin toisessa monitoimipizzeriassa. Huonomuistinen tarjoilija unohti tuoda tilaamamme salaatit, mutta muisti yrittää laskuttaa niistä. Muuten paikka oli oolrait ja viestintä luontui englanniksi. Kieliongelmia kohtasimme Sloveniassa muutenkin vähemmän kuin itäisessä Italiassa.
Maanantai 22.7.2002. Stara Fužina - Studor - Srednja vas - Bohinjska Češnjica - Jereka - Koprivnik - Mrzli Studenec - Podjelje - Jereka - Bohinjska Češnjica - Srednja vas - Stara Fužina. 75 km.
Reittikartta (Stara Fužina - Koprivnik)
Reittikartta
(Koprivnik - Stara Fužina)
Aamu meni sadetta ihmetellessä. Vasta tunti yli puolen päivän sade osoitti sen verran rauhoittumisen merkkejä, että tohdimme mennä sekaan. Risteilimme Bohinj-järven koillispuoleisilla vainioilla ja vuorilla useamman tunnin käymättä oikeastaan missään. Tiet olivat kosteita, aurinko paistoi ja välillä ei paistanut, sumuinen eli pilvensisäinen sää vallitsi ylhäällä vuoristossa. Hidasvauhtisen ajelun lomassa päivittelimme Studorin kylän kauniita omintakeisia heinänkuivauskatoksia, teimme havaintoja monenmoisesta maalaiselämästä, väistelimme tiellä maleksivia lehmiä, tupsahtelimme nolosti erinäisten maatalojen pihoihin ja harmittelimme karttamme puutteellisuutta. Välillä jouduimme pitämään sadetta talviurheilukeskuksen Pension Jelkassa pari tuntia. Vuorilta palatessamme ilma selkeni ja lämpeni huomattavasti.
Ehtoollista söimme naapurustossa piileskelleessä ravintolassa, jonka suppeahkolta listalta valitsimme pihvit ja salaattia. Edeskäypänä toiminut nuorukainen puhui sujuvaa englantia ja toi meille pyynnöstämme ruuansulattimeksi paikallista juomaa, pikkulasilliset vahvaa vihreää pontikantapaista myrkkyä, jonka kulauttelimme sisukkaasti viimeiseen pisaraan.
Tiistai 23.7.2002. Stara Fužina - Ribčev Laz - Bohinjska Bistrica - Podbrdo - Bohinjska Bistrica - Bled - Jesenice - Kranjska Gora - Vršič (1614 m) - Trenta - Soča - Bovec - Žaga - Kobarid - Tolmin - Most na Soči - Slap ob Idrijci - Cerkno - Trebija - Poljanska Sora - Škofja Loka - Železniki - Rudno - Kropa - Črnivec - Bled - Bohinjska Bistrica - Ribčev Laz - Stara Fužina. 347 km.
Päivän pääkohde oli Triglav-vuoren mukaan nimetyssä Triglavin kansallispuistossa sijaitseva Slovenian kuuluisin sola Vršič. Lähdimme Triglavin kiertomatkalle myötäpäivään, mutta eteneminen tyssäsi ennen Podbrdon kylää siihen, että asfaltoitu tie muuttui soraväyläksi, johon edellispäivän rankkasateet olivat huuhtoneet niin karmeita uurteita, että päätimme etsiä uuden reitin. Teimme täyskäännöksen ja olimme kohta Bohinjska Bisticassa ja Bledissä. Siispä kiersimme päivän lenkin vastapäivään.
Tie Kranjska Goraan oli tuttu ja yllätyksetön. Kranjska Gorassa joimme cappuccinot ja puraisimme hieman suolapalaa ennen kuin jatkoimme kulkuamme. Maisemat muuttuivat dramaattisesti, Koča na Gozdun vuoristomajan parkkipaikalla ihastelimme jyrkkinä kohoavia lähes valkoisia vuorenseinämiä. Tien poskessa lehmät jauhoivat ruohoa pokkana turisteista välittämättä. Solatien pohjoisrinteen neulansilmät oli jostain syystä päällystetty mukulakivillä, mikä ei aiheuttanut riemunkiljahduksia suomalaisreissuajien taholta. Olisi ollut mukavampi kanttailla kunnon pikipinnoitteella.
Solan laella viivähdimme vain hetken, mutta kivenheiton mitan etelärinnettä lasketeltuamme pidimme kunnon tunnelmointitauon. Istuksimme nurmikolla, nautimme kiireettä monen valokuvan arvoisista näköaloista, Tuulevi virkisti itseään uittamalla ranteitaan vuoripuron kylmässä vedessä. Näkymät eivät ehkä olleet yhtä dramaattisia kuin Italian Dolomiiteilla, mutta maiseman eräänlainen kesyttämätön villiys näkyi siinä, että ihmisen kädenjälkiä ei ollut havaittavissa kaikissa ilmansuunnissa. Solan harjan jälkeinen alamäki oli oikein hyväkuntoinen, sen 27 täyskäännöstä olisi ollut makoisaa kallistella toiseen suuntaan.
Kieputellessamme alas Trentan laaksoon tie ryhtyi seuraamaan Soča-joen kulkua. Tie muuttui suoremmaksi, mutta yhä uudelleen ja uudelleen emme voineet olla ihastelematta joen epätodellisen turkoosia väriä. Kansallispuistoon kuuluva Soča-laakso on harvaan asuttua, jokunen leirintäalue näytti siellä täällä olevan sekä ani harvoin ravintola tien sivussa. Paistattelimme päivää eräässä tyypillisen hiljaisessa joenkolkassa ja nautimme yksityisestä rauhasta. Tuulevi kahlaili lyhyen tovin rantavedessä paljasjaloin. Joen vesi oli hämmentävän kylmää ja kivet valkoisia, atmosfääri oli jotenkin eksoottinen. Aivan ypöyksin emme sentään erämaisemassa olleet: muutama perhokalastaja vispaili siimojaan erään kosken kuohuissa ja koskimelojiakin näimme samassa paikassa.
Bovecissa seisahdimme marketin parkkipaikalle juomaan vettä ja puraisemaan välipalaa. Lähellemme pysäköi saksalainen mies poikansa kanssa sivuvaunu-Moto Guzzinsa ja huudahti meille "Ole hyvä!" Vastasimme totta kai "Kiitoskiitos". Mies tuli juttelemaan, ja ilmeni, että hän oli vieraillut mm. Jyväskylässä ja Kerimäellä, jolloin suomen kielen lause oli jäänyt mieleen. Matkailijat kohtaavat matkatessaan.
Pituutta ajopäivälle tuli enemmän kuin kumpikaan etukäteen ajatteli. Loppumatka oli mukavahkoa vaihtelevassa maastossa kulkevaa maantietä. Sivuutimme pittoreskeja pikkukyliä ja tavallisempia taajamia, näimme ja koimme kivoja kumpumaisemia sekä vehreitä jokilaaksoja. Kyytiläinen meinasi jo välillä epäillä kuskin navigointikykyjä ja ihmetteli, olimmeko enää kartalla ollenkaan. Olimme kyllä, mutta Bohinjiin pääsi päällystettyä tietä näköjään vain Bledin kautta, minkä totesimme vajavaisen karttamateriaalimme ja paikallisilta saamamme "hyvän vinkin" takia tekemämme muutaman turhan yrityksen jälkeen.
Škofja Loka olisi lukemamme mukaan ollut hieno keskiaikainen kaupunki, mutta ilta painoi jo päälle. Ja nälkäkin alkoi haitata keskittymistä. Siispä päätimme ruokailla heti, kunhan löytäisimme ravitsemisliikkeen. Söimme täyttävät pizzat Črnivecin laitamilla Moby Dick -ravintolassa. Ruokailun aikana oli pimeys jo peittänyt maan, joten kotikylille saimme ajella ajovalon halkomassa kapeassa valokeilassa.
Keskiviikko 24.7.2002. Stara Fužina - Ribčev Laz - Ukanc - Slap Savica - Ukanc - Ribčev Laz - Stara Fužina. 19 km.
Kävimme pyörällä Sava-joen alkulähteillä Slap Savican vesiputouksella eli siellä, mistä Bohinj-järvikin saa suuren osan vedestään. Tätä luonnonihmettä meidän ei tarvinnut tarkastella yksin, porukkaa parveili alueella aika paljon. Moottoripyörille maksuttomalta pysäköintipaikalta ylös putoukselle oli reilun varttitunnin kävely. Perin kivisessä maastossa kiemurtelevan polun paarustaminen helteessä kävi kunnon treenistä, mutta kannatti. Vesiputous oli virkistävä ja komean kokemus. Putouksen äärellä oli kosteata ja viileää, ei tietoakaan helteestä.
Kävelyn aikana kulutetut kalorit hankimme takaisin korkojen kera nauttimalla kahvia ja palačinkaa eli ohukaisia. Paluumatkalla sadekuuro kasteli meidät, kuuroja riittikin sitten koko loppupäiväksi, joten suunniteltu uintiretki jäi tekemättä, eikä prätkäajelukaan huvittanut sateessa. Tomumajojamme Bohinjissa riittävästi lepuuteltuamme, aloimme valmistautua kotimatkalle. Lähetimme turhaa tavaraa kuten uima-asut ja karttoja kotiin postitse ja Tuulevi sopi puhelimitse vierailustamme enonsa luona Regensburgissa.
Sloveniassa tuntui olevan huomiota ansaitsevan paljon Tipparelluja. Olisiko Renault myynyt Sloveniaan kyseisen mallin ylijäämävarastonsa vai onko niitä valmistettu maassa lisenssillä? Muita samanikäisiä automalleja ei juuri näkynyt. Uteliaisuutemme herätti myös Bohinj-järvestä laskevan Sava Bohinjika -joen ylittävän sillan edustalla koskenniskalla majailevat särkikalaparvet, joille ihmiset heittelivät leivänmuruja. Osa vonkaleista oli varmaan yli kilon painoisia, kalalaji lienee ollut turpa. Järvessä ja siitä lähtevässä Sava Bohinjika -joessa tavataan lukemamme mukaan myös ainakin ahventa, harjusta, kirjolohta, madetta, nieriää, taimenta sekä tonavanjokilohta, eli seudullahan olisi arvokalaa ihan kalastettavaksi.
Illastimme ensimmäisen iltamme ravintolassa, jossa Tuulevi söi lihavarrasta ja Jukka sitkeää pihviä. Molempaiset valitsivat lisäkkeeksi kosteaa shopska-salaattia. Ravintolareissulta takaisin marssiessamme kastuimme jälleen päivän ties kuinka monennen sadekuuron ansiosta.