Sunnuntai 16.6.1996. Göteborg - (DK) Frederikshavn - Hjørring - Løkken. 60 km.
Siirros Tanskan Jyllantiin kävi helposti. Reitti Göteborgin keskustasta Stena Linen terminaaliin oli hyvin viitoitettu. Sää suosi laivamatkaa: aurinko paistoi, meri oli tyyni ja Kattegatin vesi kirkasta. Suhautimme Frederikshavnista suoraviivaisesti suurempia vuoristoja kohtaamatta Sindalin ja Hjørringin kautta Pohjois-Jyllannin länsirannalle pikkuruiseen Løkkenin kaupunkiin, jossa ravintoloiden terassit olivat kauniin sunnuntaipäivän kunniaksi varsin kansoitettuja. Ilmiselvästi suosittu lomailupaikka.
Kylän turistiopastamo oli sunnuntain vuoksi säpissä, mutta kysyvälle vastataan. Kysäisimme sijaa vanhaa aikaa henkäilevästä hotelli Løkkenshusista ja saimme yöpuun 270 Tanskan kruunulla. Valintamme ei ollut varsinainen loistosijoitus, kun majoituksen hintaan ei kuulunut aamiaista. Muutenkin huoneemme oli melko karu, ei ollut televisiota eikä edes värityskään vaaleanpunainen kuten kolme edellistä vuokramajaamme. Myös höyhentyynyt ja -täkit hiukan harmittivat, Tuulevi joutui allergisena kyhäämään päänalusen vaatteistaan ja peitteen päiväpeitoista.
Entisajan brittipyörille tyypillinen öljyntiputtelu teetti välillä työtä eli moottoriöljyä oli aika ajoin lisättävä. Kuljettaja kaatoi pari desiä tuoretta moottoriöljyä öljytankkiin ja tulkitsi kytkimen alta tippuvan öljyn tulevan ensiövetokopasta, joten lisäsi hiukan öljyä myös sinne.
Meren rannalla passasi syödä meren antimia. Peter Baadsmand -kuppilassa nautimme paistettua punakampelaa, mikä on ilmeisesti rannikkotanskalaisten kansallisruoka. Perunoiden ja remoulade-kastikkeen kera sitä tuntui saavan kaikkialla meren tuntumassa. Maukasta, yksinkertaista sapuskaahan se onkin. Jalkapallon EM-turnaus oli käynnissä ja baarissa kuin baarissa näytti olevan TV auki futiskisojen seuraamista varten. Tanska hävisi Kroatialle 0-3, joten tunnelma kapakoissa oli pettynyt.
Maailma näytti jälleen tyystin erilaiselta Luoteis-Tanskassa. Løkkenissä upea vaalea kymmenkilometrinen hietikko jatkuu silmänkantamattomiin, kovalla hiekkarannalla sai ainakin vielä vuonna 1996 jopa autoilla. Rannan ja asutuksen välissä kohoaa hienohiekkainen ja jonkin verran heinäkasvillisuutta elättävä dyyni. Pohjanmeri avautuu esteettömänä lännessä ja mereltä horisontista tulevat säärintamat tuntuivat olevan hetkessä yllämme. Sää muuttui nopeasti, jos oli muuttuakseen. Rakennuskanta Tanskassa oli aivan erinäköistä kuin kotona. Tiilitalot ja ristikkorakennukset hallitsivat kaupunkikuvaa. Yleisin talon väri tuntui olevan keisarinkeltainen, joka sopii hyvin hiekkadyynien lomaan. Mielikuvituksellisesti luritteleva mustarastas näytti kuuluvan jokaisen talon TV-antennin vakiovarustukseen.
Maanantai 17.6.1996. Løkken.
Keksimme Løkkenistä edullisemman majoitusliikkeen, joten muutimme Hotel Vestkysteniin, joka asutti meidät 200 kruunulla ja tarjosi samaan rahaan aamiaisenkin. Päivämme kului siten, että joutotallasimme pikkukaupungin raitteja, pesimme pyykkiä itsepalvelupesulassa ja otimme väkinäisesti kontaktia kotimaahan puhelimitse. Kolikkopuhelimet taisivat olla niin täynnä hiekkaa, että yhteys oli aika heikko eli lähinnä yksisuuntainen.
Päivällä oli vielä aurinkoista, mutta illalla alkoi sataa tihuuttaa ja tuulla melko estottomasti. Onneksi asunnossamme oli sähkötoiminen lämpöpatteri, jolla saimme koleuden karkotettua huoneesta. Iltayhdeksältä keli jälleen kirkastui, mutta tuuli jäi puhaltelemaan niin sanotusti valtoimenaan.
Tanskalaisten puheesta oli suoraan sanottuna vaikea ottaa selvää. He luultavasti ymmärsivät, mitä yritimme ruotsillamme ilmaista, mutta vuoropuhelu ei oikein toiminut. Onneksi englannintaito on ainakin nuorilla juuteilla koko lailla hyvin hallussa. Jostain syystä meitä luultiin monesti saksalaisiksi.
Erikoistuimme maanantaina pieniin ruokaeriin: lounastimme miniannokset hummerisoppaa ja iltaruuiksi hotkaisimme Il Paninon maittavat, mutta pienoiset kebabit. Illallisseuranamme oli ryhmä ruotsalaisia nuoria, jotka rasittavaan tyyliinsä möykkäsivät turhan äänekkäästi.
Tiistai 18.6.1996. Løkken - Lønstrup - Tornby - Uggerby - Bindslev - Astrup - Hjørring - Hirtshals - Løkken. 100 km.
Osittain kapoisia maaseututeitä kävi tiemme Hirtshalsiin, jossa vierailimme Nordsømuseetissa eli Pohjanmerimuseossa. Suuressa akvaariossa oli näytillä kalaa jos jonkinlaista; kalastusta ja sen historiaa, merentutkimusta ynnä muuta mereen liittyvää taas esiteltiin näyttelytiloissa. Hylkeitäkin oli ihmisten iloksi teljetty altaisiin. Käymisen arvoinen paikka, joka tätä kirjoitettaessa on rakennettu vuoden 2003 tuhoisan tulipalon jälkeen uudestaan. Lounaaksi tietysti paistettua punakampelafileetä.
Tuuli edelleen kuin tuulivoimalassa eli sen verran, ettemme viitsineet ajaa Tanskan pohjoiskärkeen Skageniin, johon puhuri olisi puhaltanut ehkä vieläkin innokkaammin. Ilmassa oli nimittäin hiekkaa kuin keskimääräisessä Saharan myräkässä. Palailimme Løkkeniin matkan varren maalaiselämää tarkastellen: silmämme poimivat maastosta hevosia, lehmiä, sikoja, lampaita sekä aidattuja kauriitakin. Haukkoja näytti lekuttelevan peltojen liepeillä alvariinsa.
Løkken vaikutti maanantaina aika hiljaiselta, tosin lomakausihan oli vasta edessä, mutta tiistai-iltana hotellimme alkoi täyttyä. Kävimme iltakävelyllä ja -kompuroinnilla pehmeillä dyyneillä. Tuuli ryhtyi tyyntymään iltasella, keli oli upea. Tuulevin tulehtunut silmä aiheutti pientä huolta, olisikohan hiekanjyvä eksynyt näköelimeen.
Keskiviikko 19.6.1996. Løkken - Pandrup - Aabybro - Brovst - Fjerritslev - Øsløs - Vilsund - Skive - Sjørup - Skræ - Silkeborg. 230 km.
Tähtäsimme aurinkoisessa, melko tuulisessa kelissä kohti Savonlinnan ystävyyskaupunkia Silkeborgia. Jyllannin pohjoisosat mantereesta erottavan Limfjorden-vuonon rannalla ällistelimme outoa maisemaa: etelässä levisi aava Limfjordenin ulappa, luoteessa näkyi vain soista lampien rikkomaa maastoa, jossa lehmät laidunsivat lintuparvien seurassa. Juuri tuolla kohtaa seutu oli ihmeellisen autiota, muuten Tanska on tiuhaan asuttu. Suomen mallin mukaisia korpitaipaleita ei ole. Metsätkin ovat vain pieniä kaistaleita peltojen, kylien ja kaupunkien välissä.
Silkeborgin matkailuneuvonnan kautta saimme huoneen mukavanoloisen monialayrittäjäpariskunta Rughavenin (terveyskauppa, solarium, jonkinlaisia laihdutushoitoja, majoitusta) talosta. Maja maksoi 250 DKK yöltä, ei aamiaista. Tämän päivän taipaleen loppupuolella alkoi Tuulevia paleltaa, hytinä häipyi kuumassa suihkussa. Suihkunraikkaina kävelimme kolenevassa illassa hämmentävän hiljaiseen kaupungin keskustaan ruokailemaan. Kiinalaisen ravintolan kolmen ruokalajin ateria oli monipuolinen ja maittava, 60 kruunua per henkilö. Ravintolan erityispiirteisiin kuului se, että siellä soi taukoamatta ja jatkuvasti yksi ainoa kappale, Black-yhtyeen esittämä Wonderful Life. Soineeko kipale paikassa edelleen?
Torstai 20.6.1996. Silkeborg.
Silkeborg on 51 000 (1996) asukkaan miellyttävä järvien, jokien ja kanavien rikkoma kaupunki. Luonto Tanskan järviseudun sydämessä on lähes eksoottisen rehevää ja maasto tanskalaiseksi kummallisen kumpuilevaa. Järvien välisellä joella harrastettiin soutua oudonnäköisillä veneillä, jotka olivat kilpasoutuveneen ja tavallisen välimuotoja. Veden pinnassa tuikki runsain määrin pikkukalaa, osa niistä taisi olla peräti taimenenpentuja.
Jukan päätä särki ja kehoa palelsi, ei kai tässä nyt vain kipeäksi tulla! Sää oli edelleen viileä, tuulinen ja pilvinen, viittä vaille sateinen. Ei ollut oikein ajelufiilis, vietimme siis kaupunkipäivän, joka sisälsi kaupungin katsastelua, kakkukahvittelua, ruoka- ynnä juomaostoksia sekä nettisurffausta kirjastossa. Kaduilla oli enemmän väkeä kuin edellisiltana.
Rughavenin iso omakotitalo sijaitsee hiukan keskustan ulkopuolella mäellä, naapurustossa on joitakin palveluja: leipomo, kioski, baari. Mäeltä laskeutumalla päätyy joen rantaan ja satamaan, jossa kelluu mm. Hjejlen, maailman vanhin höyrykäyttöinen siipiratasalus. Paremmalla säällä olisi voinut harkita risteilyä, mutta kolea keli ei houkutellut vesille. Joen toisella puolella on keskusta kävelykatuineen, toreineen, kauppoineen sekä kalliine ja edullisempine ravintoloineen. Ylioppilasjuhlinta oli täydessä käynnissä torilla. Valkolakkiset kiipeilivät patsaassa, kallistelivat pullojaan ja hoilasivat laulujaan ajellessaan hevosvankkureilla. Kaupungissa oli myös alkamassa jazz-festivaali.
Tanskalaiset olivat kovia polttamaan tupakkaa reissumme aikaan. Tuhkakuppeja oli paikoissa, joissa niitä ei Suomessa olisi odottanut olevan, kuten pankeissa ja turistineuvonnoissa. Tanskassa väkevää alkoholia sai ruokakaupoista ja marketeista kuten Keski-Euroopassa, toki pullot olivat tiskin takana tai kassoilla. Havaitsimme, että Carlsbergin ja Tuborgin lisäksi valikoimissa oli muitakin olutmerkkejä kuten ainakin tuolloin meille oudompia Faxea, Harboeta, tai Løkkeniä.
Keskiviikkona Bonnevillen kytkin oli kiukutellut lievästi luistamalla. Jukka valutteli ensiövetokopasta hieman öljyä pois, ilmeisesti oli tullut lisätyksi öljyä turhaan ensiövetokoteloon. Tippuva öljy lienee ollut sittenkin moottoriöljyä. Toimitimme Hansen-rommipulloon lorotetun vähän käytetyn öljyn Shellille.
Päivällisen söimme illan hämärtyessä keskustan Seso-nimisessä turkkilaisravintolassa. Vatsat täyttyivät maltillisesti maustetuilla, mutta ihan maittavilla dalyan köftellä ja döner kebabilla. Ruokailureissulla silmäilimme mielenkiinnolla rantakadun kauniita taloja sekä niiden pihoja ja puutarhoja. Punatiilitalot olivat näemmä silkeborgilaisten suosiossa ja Keski-Euroopassa yleisiä ristikkorakennuksia oli useita. Myös kiihkeän vehreä puistokasvillisuus lehtipuineen ja kukkivine rhododendroneineen teki vaikutuksen. Pyöräteiden runsaus, pyöräilijöille tarkoitetut liikennevalot ja parkkipaikat kielivät maan polkupyöräily-ystävällisyydestä, saman johtopäätöksen voi tehdä maanteiden varsille vedetyistä kaksikaistaisista pyöräteistä. Suomalaistaajamiin verrattuna silmiin pistävä seikka oli sekin, että kaupungissa kuin kaupungissa vaikutti olevan kävelykatu.
Kuvagalleria 5
Perjantai 21. 6.1996. Silkeborg - Grønbæk
- Laurbjerg - Randers - Allingåbro - Ørsted - Voer - Mellerup - Randers -
Allingåbro - Randers - Gassum - Mariager. 170 km.
Juhannusaaton erikoisen reittivalintamme selittää se, että Trumpan kytkin alkoi jälleen luistaa Randers-vuonon ylityksen jälkeen. Olimme jo aiemmin päivällä käväisseet Allingåbrossa brittiprätkiin erikoistuneen Frode Sørensenin Bike British -liikkeessä pikkuostoksilla ja ihastelemassa klassikkopyöriä. Arvelimme, että on parasta antaa asiantuntijan tarkastaa ajopelimme kytkinosasto ja palasimme Allingåbrohon. Itse Frode huoltomiehensä kanssa tsekkasivat kytkimen säädöt, jotka osoittautuivat olevan OK. Kytkimen lipsumisen syyksi paljastui ensiövetokotelon liiallinen öljymäärä, kuten kuski oli jo edellisenä päivänä arvellutkin. Silkeborgissa ei näköjään tullut poistettua voiteluainetta tarpeeksi, tai mahdollisesti uutta öljyä oli tullut ensiövetokoppaan myös kampikammiosta huohotusreiän kautta. Kytkimen luistaminen saattoi kertoa myös kytkinlevyjen kuluneisuudesta, sillä ne menivät täysin palvelleina vaihtoon seuraavana kesänä. Mutta nyt kulkuneuvo oli taas ajokunnossa, ja karautimme suorinta reittiä seuraavaan pysähdyspisteeseemme Mariageriin.
Bike British -myymälän entistettyjen englantilaisrautojen valikoima oli komea. Upeita Norton Commandoja oli lähemmäs kymmenen, pari Triumph Tridentiä, Bonnevillejä ja Tigereitä useita sekä lisäksi rivissä seisoi vielä ainakin jokunen BSA ja Matchless. Noin paljon klassisia pyöriä emme olleet nähneet ikinä yhdellä kertaa. Palvelu kaupassa ja korjaamolla oli asiallista ja asiantuntevaa.
Päivän ajot sujuivat vähäisten kuurosateiden värittämässä pilvipoutaisessa säässä. Maisematarjonta käsitti lähinnä peltoja, kyliä ja kaupunkitaajamaakin. Ylitimme Randers-vuonon Voerista Mellerupiin pikkuisella söötillä lossilla, joka Suomen ja Ruotsin käytännöstä poiketen oli maksullinen (26 DKK). Mariageriin ennätimme turisti-infon aukioloaikaan ja saimme sitä kautta kämpän pienen mäennyppylän päältä. Käytössämme oli tilava keittokomerolla varustettu rivitaloyksiö, hinta 250 kruunua ilman aamiaista. Mustarastaita puutarhassa.
Ruusujen kaupungiksi mainostettu Mariager on pieni asutuskeskus Mariager-vuonon rannalla. Kaupungissa oli asukkaita vuoden 1993 tietojen mukaan kerrassaan 2287. Mahdollisimman pittoreski paikka vanhoine ristikkotaloineen ja kapeine mukula- ja nupukivikujineen. Ruusuja toden totta käytännössä jokaisen talon pihassa, vielä roosat eivät kuitenkaan kukkineet keltaisia juhannusruusuja lukuun ottamatta.
Kävimme vaihteeksi pizzalla, minkä päälle kävelimme kylällä ja satamassa. Sää oli illalla kaunis ja vuono lähestulkoon tyyni. Mariagerinkin luonto oli vehmas, ja vähäisiä mäkiäkin näkyi maisemassa. Jyllannin itärannalla oli tyystin erilaista kuin luoteisrannikolla. Juhannusta ei Mariagerissa näytetty vietettävän millään lailla. Istuskelimme autiossa satamassa veden äärellä ja yritimme päästä keskikesän tunnelmaan paikallisen Harley-Davidsonin miehekkäästä paukkeesta huolimatta.
Lauantai 22.6.1996. Mariager - Hadsund - Astrup - Arden - Skørping - Rebild - Støvring - Aalborg - Vodskov - Grindsted - Ravnstrup - Hjallerup - Dronninglund - Dorf - Voerså - Lyngså - Sæby - Øksenhede - Understed - Frederikshavn. 160 km.
Reittikartta (Mariager - Dronninglund)
Reittikartta (Dronninglund - Frederikshavn)
Emme taaskaan olleet kovin aamuvirkkuja, lähdimme matkaan vasta kello yhdentoista tienoissa. Kiertelimme lähes koko päivän Koillis-Jyllannin sivupolkuja seuraamalla Margueritrutenin eli Päivänkakkarareitin kylttejä. Päivänkakkaratiet ovat yleensä pieniä tai vielä pienempiä maan- tai paikallisteitä, jotka vievät usein nähtävyyksien tai muiden houkutusten äärelle. Monesti nämä polut ovat jopa mutkaisia, joten ne ovat suositeltavia kiireettömälle moottoripyöräilijälle.
Ajokeli oli puolipilvinen ja iltapäivän mittaan jo välillä aurinkoinenkin, mutta viileä. Matkamme varrelle sattui tasamaan lisäksi myös mäkisempiä ja metsäisempiäkin seutuja mm. Ardenin pohjoispuolella sekä Vodskovin jälkeen. Sattumalta osuimme myös pienen vanhan herraskartanon maille Astrupissa. Hyväkuntoinen Willestrupin barokkilinna on uhmannut aikaa jo useita vuosisatoja kaksinkertaisen vallihaudan takana lammen rannassa. Tanska ei lukeudu pääasiassa lättänän maastonsa vuoksi moottoripyöräturistin ykköskohteisiin, mutta pienellä vaivannäöllä pikkuvaltiosta löytyy ajokelpoisia reittejä ja nähtävää lyhyen loman tarpeiksi, kunhan ei odota serpentiiniteitä ja vuoristomaisemia. Kuvauksellisia näkymiä eri puolelta Tanskaa tarjoilee Internet-sivusto Virtual Tour Denmark.
Frederikshavnissa järjestimme itsellemme kortteerin noin kilometrin päässä satamasta sijaitsevasta kotimajoituksesta. Yöpyminen oli hinnoiteltu 230 kruunun arvoiseksi, lisäksi jouduimme maksamaan turistineuvonnan buukkausmaksun 25 kruunua. Aamiainen oli omatoimisuuden varassa ja tietysti omakustanteinen. Huoneemme sijaitsi omakotitalon kellarikerroksessa ja oli perin kalsea. Onneksi kämpän varustukseen kuului lisäpeitteitä. Talon omistavassa Hansenin perheessä tuntui olevan hamsterin vikaa: talon kaikki sopukat olivat täynnä mitä erilaisinta rojua, jota tunnetusti saattaa joskus tarvita.
Italialaisravintolassa iltaruuaksi minestronekeittoa sekä pihvit lohkoperunoiden ynnä salaatin kera. Ruoka (99 kruunua/annos) oli hyvää ja palvelu hidasta. Kävimme myös kippaamassa kalliinpuoleiset kolmenkympin isot oluet anniskeluravintolassa ja seuraamassa TV:stä kuinka Hollanti hävisi EM-jalkapallokisoissa Ranskalle rangaistuspotkukilpailussa.
