Keskiviikko 12.6.1996. Savonlinna - Juva - Mikkeli - Lahti - Hollola - Riihimäki - Loppi - Forssa - Lieto - Turku. 455 km.
Triumph Bonneville jyrähti käyntiin Savonlinnassa aamupäivällä kello yhdentoista maissa, hyppäsimme englannittaren selkään, ja reissu Etelä-Skandinaviaan saattoi alkaa.
Aurinko paistoi. Olo oli hiukan jännittynyt, olimmehan ensi kertaa oikealla moottoripyörämatkalla. Heti alkumatkasta piti ohjaustankoon hihnoilla hirtetyn putkikassin kiinnitys uusia, jotta pakkaus ei painaisi jarruvaijeria. Koska Bonnevillessä ei mittari kertonut bensiinin määrää, tuli pyörää tankattua tarvetta useammin, mutta samallapa sai oiottua istumisesta jäykistyneitä jäseniä. Sää alkoi päivän mittaan muuttua epävakaisemmaksi. Tankatessamme Hollolassa olisi pitänyt pukea sadeasut ns. hyvän sään aikaan, sillä pian jouduimme temppuilemaan kurahaalarit yllemme tien poskessa puun alla, kun alkoi sataa toden teolla.
Siirsimme nälkää tulevaisuuteen tavoistamme poiketen hampurilaisilla ja ranskalaisilla perunoilla tienvarsigrillissä Lopella. Loppumatkasta takamusten puutumisen takia jaloittelutaukoja vietimme taajaan, onneksi sadekamppeista pystyimme kuoriutumaan kohta ruokailutauon jälkeen.
Turun satamassa pääsimme laivaan muiden motoristien tavoin vasta viimeisinä. Pitkältä tuntunut odotteluaika käytettiin hyödyllisesti pikakorjaamalla havaittu polttoaineletkun vuoto. Laivalla oli kiireenmakua kuten tavallista: pakkaukset irti pyörästä, pyörän kiinnitys ja pikainen majoittuminen. Suihku sai kelvata, koska sauna oli remontissa. Kebab-annokset vatsantäytteiksi. Kilkenny-lasilliset jälkiruuiksi ja rommitotit lämmittäviksi yömyssyiksi pubissa, jossa trubaduroi englantilaisnuorukainen.
Torstai 13.6.1996. (S) Tukholma - Huddinge - Tumba - Södertälje - Gnesta - Flen - Katrineholm - Vingåker - Kumla - Lerbäck - Askersund - Lerbäck. 280 km.
Laivauni oli katkonaista ja rauhatonta. Aikainen aamiainen ei oikein maistunut vielä puoliunessa olleelle elimistölle. Rantautumistohinoiden jälkeen olimme Ruotsin kamaralla. Taiteilimme sillan alla sateelta suojassa kuravaatteet päälle ja lähdimme Tukholman usvaiseen aamuruuhkaan. Tumbassa etsiydyimme Big Twins -moottoripyöräliikkeen tontille bensaletkunosto mielessämme todetaksemme putiikin avautuvan vasta parin tunnin päästä. Polttoaineletkua saimme hankittua huoltoasemalta.
Pysyttelimme poissa moottoriteiltä ja päristelimme verkkaisesti mahtavakuntoisia teitä lukuisten pienten kaupunkien ja sievien kylien läpi. Silmiinpistävää oli kaikkialla vallitseva siisteys. Toisin kuin monasti Suomessa, takapihatkin olivat ryhdikkäästi ojennuksessa ja rakennukset hyvässä maalissa. Vauraassa Ruotsissa on ollut kotimaatamme enemmän aikaa ja rahaa laittaa asuinympäristöt tiptop-kuntoon, ei ole tarvinnut panostaa sotienjälkeisiin kunnostusurakoihin kuten Suomessa. Liekö myös ruotsalaisten germaanisilla ja meidän slaavilaisilla vaikutteilla osansa asiassa. Toisaalta on kyllä ihmeellistä, kuinka valtaisalla tarmokkuudella on Suomessa lähes jok'ikinen kirkonkylä saatu pilattua modernilla laatikkoarkkitehtuurilla. Sinänsä mukavien maisemien varrelta ei jäänyt ruotsalaisten lintukotojen lisäksi juuri muuta mieleen kuin että välipalatauolla puuskainen tuuli tempaisi Jukan eväsleivät tantereelle aikaansaaden vähäistä väliaikaista kiukkua.
Päädyimme Hallsbergin kunnan turisti-infon ohjeiden mukaisesti majailemaan idylliseen maalaismajataloon nimeltä Lerbäcks Hotell, jonka isäntä paljastui moottoripyöräihmiseksi ja kertoi omistaneensa muinoin 1950-luvun Norton Dominatorin. Mukava hotellinpitäjä vaati meitä itsepintaisesti puhumaan ruotsia, koska tokihan me suomalaisina muka ruotsia osaamme, ja loppujen lopuksi saimme ilmaistua ajatuksemme kankealla lukiosvenskallamme. Huoneen ja aamiaisen hinta oli 375 kruunua.
Ruokailupuoli piti hoitaa siten, että hyppäsimme konepyörän selkään ja viiletimme 15 kilometrin päähän Askersundin viehättävään järvenrantakaupunkiin. Enempiä etsimättä marssimme Pizzeria Italiaan tyynnyttämään kiljuvaa nälkäämme budjettimatkailijan perussapuskalla pizzalla. Kokopäiväisen raitisilmamyrkytyksen ja pizzan suoman hiilihydraatti-rasvapommin ansiosta unta ei tarvinnut liiemmin odotella hotelliin palattuamme.
Perjantai 14.6.1996. Lerbäck - Askersund - Tived - Undenäs - Halna - Moholm - Tidan - Skövde - Skara - Lidköping. 180 km.
Kotoisan ja hienoilla vanhoilla huonekaluilla sisustetun Lerbäcks Hotellin tarjoileman aamiaisen vahvistamina lyöttäydyimme jälleen tien päälle. Askersundissa huomasimme huoltoasemalla auton takapuskurissa tarran, joka mainosti Billy's MC -moottoripyöräliikettä. Rupattelimme prätkäilyä harrastavan auton omistajan kanssa hetkisen ja hänen neuvojensa perusteella suunnistimme aivan eri reiteille kuin oli alun perin tarkoitus. Rauhaisia, hauskoja mutkateitä kurvaillen tutustuimme valtateiden ulkopuoliseen Ruotsiin. Merkittävämmistä maamerkeistä mainittakoon Ruotsin halkaiseva Göta-kanava, jonka ylitimme Halnan ja Moholmin välisellä taipaleella. Aamulla ajattelemiemme mahdollisten kohteiden Alingsåsin tai Trollhättanin asemesta navigoimme lopulta suuren Vänern-järven rannalle Lidköpingiin.
Tarvitsimme varustetäydennystä, joten poikkesimme suureen Harrikoita kauppaavaan Mc-Konsult -prätkäliikkeeseen, josta mukaamme tarttui ajolasit Tuuleville sekä sadekäsineet ja aurinkolasit Jukalle. Katon saimme päittemme päälle yksityismajoituksesta, jota ylläpiti Forsbergin perhe. Talo sijaitsee puutalokorttelissa, jossa seisoo paljon kauniita hyvin hoidettuja vanhahkoja taloja tai vanhojen sekaan hyvin asettuvia uusia rakennuksia.
Lidköpingissä oli juuri meneillään kaupungin 550-vuotisjuhlat. Torilla oli vilinää ja torilla oli kilinää, nuoriso kotoisasti päissään. Torilla myös grillattiin kokonaisia sikoja ja nautoja nuotioiden hehkussa. Emme maistelleet kyseisiä herkkuja, koska ennätimme syödä vasikanleikkeet jo toisaalla. Lidköping on viihtyisän näköinen kaupunki, jonka Lidan-joki jakaa vanhaan ja uuteen puoleen. Majapaikkamme sijaitsi vanhassakaupungissa. Keskustan vehmasta ilmettä loivat runsaat viheralueet, joilla kasvoi mm. valtavia hevoskastanjoita ja saarneja sekä upeita alppiruusupensaita. Kukkivia syreenejä oli lähes joka pihassa, ja syreenien alkukesälle tunnusomainen tuoksu olikin kaupungilla vallitseva.
Ruotsin kielen ruostunutta taitoa saimme jälleen harjoitella moneen otteeseen. Kommunikointimme oli vielä jäykkää mutta kulmikasta. Sen sijaan paikalliset posmittivat vauhdilla murrettaan, mikä ei helpottanut ymmärtämistämme.
Lauantai 15.6.1996. Lidköping - Örslösa - Tun - Grästorp - Nossebro - Sollebrunn - Östad - Bergum - Hjällbo - Göteborg. 148 km.
Aamulla kävimme jaloittelemassa kaupungilla. Torin tungoksessa katsastelimme paikallista tavarantarjontaa. Kalakojuissa oli tyrkyllä merikalojen lisäksi ilmeisesti Vänernin muikkua. Ihmeellisen alkeellista oli kalakauppa Lidköpingin torilla: kalat olivat puulaatikoissa, jäitä oli kalojen seurana tuskin nimeksi, muikkufileet olivat kuin betonimyllyllä käsiteltyjä. Kotomaan kieltäkin kantautui korviimme, suomea pulputtavat tallaajat ostivat mujeita, totta kai.
Puolen päivän jälkeen olimme taas matkalla. Vähäliikenteisiä maalaismaisemissa kujeilevia kulkuväyliä ajelimme jälleen. Rennon etenemisen katkaisi joskus tankkaaminen, erään huoltoaseman hoitajalla oli kuulemma 1950-luvun 250 cc Harley-Davidson. Veteraanipyörällä liikkuessa joutuu ja pääsee väkisinkin juttusille alan harrastajien kanssa. Välillä oli syötävä, tällä kertaa haarukoimme bolognalaista spagettia Nossebron kyläsessä. Ruoka hyvää ja melko edullista, baarin henkilökunnan palvelualttius alhainen.
Triumphin oikea kaasutin takerteli ajon tuoksinassa, ja herkistelimme kaasuttimen pultteja. Jälkeen päin tuumien kyseessä taisi olla kaasuttimen luistin jumittelu, jonka myöhemmin loppujen lopuksi todettiin johtuneen kieroista kaasuttimien kiinnityspulteista.
Pari pitkähköä interrail-reissua tehneinä oletimme reppuselkämatkailun olevan suhtkoht raskas matkantekotyyli, mutta havaitsimme pian, ettei moottoripyöräturismi ole ainakaan yhtään keveämpää. Tuntikaudet tuulen tuiverruksessa, parhaassa tapauksessa vesisateessa, suojattoman moottoripyörän kyydissä vastaavat kohtalaista kävelyjotosta. Pakkaaminen, pyörän lastaaminen ja majapaikan metsästyskin vievät osan päivän tehokkaasta peliajasta. Mutta emme haikailleet lentomatkailun ja valmispakettien maailmaan, prätkän selästä näkee erilaisen Euroopan.
Göteborgissa matkailuneuvonnan löytäminen teetti hiukan töitä. Avuliaan kanssamotoristin opastuksella se sitten löytyi. Turisti-infon buukkaamina asetuimme taloksi Hotell Excelsioriin. Käytössämme oli ns. budget-huone, joten WC oli käytävällä ja remonttia kaipaava kylpyhuone kerrosta alempana. Hinta aamiaisen kera 400 kruunua. Kuulemma juuri halvemmalla ei asumusta olisi saanut yksityispuoleltakaan. Positiivisena seikkana majapaikka sijaitsi käytännössä kaupungin ytimessä ja Triumph saatiin parkkiin hotellin suljetulle sisäpihalle.
Majoittumisrituaalit hoidettuamme lähdimme etsiskelemään iltapalaa, joka löytyi yllätyksellisesti pizzan muodossa. Göteborgin keskustan eloisan valtaväylän Kungsportsavenyn varrella kuppiloiden ja kapakoitten terassit olivat kuin nuijalla täyteen lyötyjä. Syykin selvisi: amerikkalainen aikuisrockdinosaurus Toto esiintyi Götaplatsen-aukiolla järjestetyssä ilmaiskonsertissa. Maailmaniltatähtien musiikki ei meitä juuri kiinnostanut, mutta erityisesti Jukka jaksoi ihailla pitkien prätkärivien seassa lymyileviä klassikko-Triumpheja. Harmi kyllä, todistekuvat jäivät illan hämärtymisen vuoksi ottamatta. Konsertin päätyttyä Göteborg valaistui ilotulituksesta, jolle ei meinannut tulla loppua millään.
