Lauantai 29.6.2019. Stresa - (CH) Zürich (junalla).
Aamutuimaan kävimme hotkaisemassa
tylsäksi muodostuneen aamiaisen. Tuulevin kaipaamaa gluteenitonta leipää ei
enää ollut, vain korppuja. Suomesta tuodut pikapuuropussitkin olivat jo
loppuneet. Talon maissihiutaleita sentään oli, jotta hiilihydraattejakin
kupuunsa sai. Aamupalan jälkeen loput kamat laukkuihin ja kohti
rautatieasemaa. Kävelimme asemalle
helteisessä aamussa rauhalliseen tahtiin, mutta silti aikaa jäi myös junan
odotteluun. Juna tuli seitsemisen minuuttia myöhässä Milanosta ja jatkoi
suomalaismatkaajat muassaan kohti Sveitsiä ja Zürichiä. Stresasta Domodossolaan puksuttelimme
paikallisjunalla, joka oli kulunut ja karu laitos hiostavine
tekonahkaistuimineen. Vaunuun nouseminen vaati korkean kynnyksen vuoksi
venyttelystä käyvän kipuamisen, lisäksi oviaukko oli varustettu
kummallisilla "kaltereilla", joiden välistä ihmisen piti kantamuksineen
ahtautua. Domodossolassa junanvaihto onnistui tulomatkaa jouhevammin. Toinen
vaihto oli kohta Sveitsin Brigissä, jossa ennätimme ostaa hieman evästä
ikään kuin lounaaksi. Unohdimme leimata liput lähtöasemalla, tosin ei niitä
kukaan italialaisessa "lättähatussa" kysellytkään. Tuulevi kipaisi
leimaamassa kaikki (2 x 3 kpl) lippumme Domodossolan asemalla Trenitalian
laitteella. Domodossola-Brig-välillä konduktööri leimasi kyseisen välin
lipun vielä manuaalisesti, samoin kollegansa Brigistä Zürichiin kiitäneessä
IC-junassa. Meille jäi vähän hämäräksi, olisiko liput pitänyt leimailla
jossain automaateissa, mutta näyttipä matkanteko onnistuvan tuohonkin
tapaan. IC-junailu Sveitsissä oli vaivatonta ja ripeää. Isot laukkumme
saimme niille varattuun soppeen vaunun päässä.
Saavuimme Sveitsin suurimpaan kaupunkiin
Zürichiin (noin
410 000 asukasta) kello kolmen maissa iltapäivällä, ja
hetki meni isolla asemalla orientoitumiseen. Turisti-infosta saimme kartan,
jonka avulla suunnistimme Hotel Leoneckiin (nykyisin Fred Hotel Zürich
Leonhardstrasse). Hotelli sijaitsi aika likellä
asemaa, mutta matka oli kovin ylämäkivoittoinen. Leoneckin ilmastoitu aula
tuntui turhankin viileältä hiostavan ulkoilman jälkeen, mutta vastapainoksi
receptionin henkilökunta oli esimerkillisen ystävällinen ja asiallinen.
Huoneemme osoittautui aika pieneksi ja kokolattiamaton vuoksi vähän
tunkkaiseksi. Seinällä huomion kiinnitti hauska metallinen taideteos.
Kylpyhuoneessa oli epäkäytännöllinen liukuovi ja kapea amme suihkualtaana.
Vaatekaapissa luurasi tallelokero ja henkareita oli riittävästi.
Siistiydyttyämme lähdimme kaupungille etsimään
ruokapaikkaa. Lyhyen kävelymatkan päässä sijaitseva yli 2000-vuotias
Zürichin vanhakaupunki on noussut keskustan lävistävän Limmatjoen
rannoille. Lauantaiehtoona viehättävän vanhankaupungin kävelykaduilla
vallitsi eloisa vilske ihmisten vaeltaessa kapoisia ja leveämpiä kulkuväyliä
sekä istuskellessa toinen toistaan seuraavien katuterassien pöydissä.
Ravintoloiden suuren määrän ja kävelijöiden seassa pujottelevien
sähköpotkulautailijoiden lisäksi silmiin pistivät monet kannabiskaupat.
Lyhyen googlailun perusteella selvisi, että Sveitsissä ns. kevytkannabis eli
vain vähäisen määrän päihdyttävää THC-ainesosaa sisältävät kannabistuotteet
ovat sallittua kauppatavaraa mm. kioskeissa, erikoiskaupoissa ja
marketeissa. Kevytkannabiksella sanotaan olevan rentouttava vaikutus sekä
joitakin lääkinnällisiä ominaisuuksia. Päihtymisestä puheen ollen, erään
punaisiin T-paitoihin pukeutuneen polttariseurueen juhlakalu näytti olevan
tukevasti humalassa, mikä poikkesi tavallisten kaduntallaajien
yleishabituksesta. Sveitsi tuntuu olevan vanhanaikaisuuden ja perinteisen
elämäntavan sekä modernin maailman ja vapaamielisen ajattelun sekametelisoppa.
Italialaismallinen Santa Lucia Niederdorf valikoitui
illallispaikaksemme, koska sieltä sai menyyn perusteella gluteenitonta
pastaa. Tuuleville löytyi erikoispastansa kylkeen
tonnikala-tomaatti-pinaatti-sitruunakastike ja juomaksi roseeviini. Jukka
päätyi tilaamaan alkuun insalata mistan sekä pitkähköltä listalta kermaisan
ja tillillä maustetun savulohipastan plus juomaksi olutta. Söimme isolla
puutarhaterassilla, jossa sai tupakoida. Naapuripöydän miesseurue savusti
ympäristöään siinä määrin tarmokkaasti, että vaihdoimme pöytää hapekkaampaan
osaan terassia.
Ruokailuretkemme jälkeen kävimme Leoneckin tarjoamilla
tervetulodrinkeillä hotellin baarissa. Nukkumaan käydessämme oli huone
tehokkaan ilmastoinnin vuoksi viileä, mutta emme jättäneet konetta käyntiin,
kun lämpötilan säätäminen ei onnistunut.
Aamuyöstä heräsimme kuumuuteen ja tunkkaisuuteen, joten jäähdytimme huonetta
hetkisen, minkä jälkeen uudelleennukahtaminen onnistui. Ilmanvaihto vaikutti
olevan kylppärin pienen poistoröörin varassa eli ilmeisen tyypillinen
keskieurooppalainen. Ikkunan olisi voinut jättää auki,
mutta ulkoa kantautuvan liikenteen jyminän takia se ei kiehtonut. Sunnuntai 30.6.2019. Zürich -
(FIN) Vantaa - Siilinjärvi - Kuopio. Sveitsiläinen aamiainen oli suorastaan
runsas La Locandan tarjoamaan verrattuna. Tuuleville löytyi jopa sämpylöitä.
Oli munakokkelia, keitettyjä munia, pekonia, leikkeleitä, juustoja,
monenlaista leipää, jugurtteja, hilloja sekä hedelmiä tavallisimpien
syötävien ja juotavien lisäksi. Vain kaurapuuro puuttui.
Sää oli edelleen kuuma, ei tosin ihan niin tukahduttava
kuin Italiassa. Kulutimme aikaa ennen lentoasemalle menoa käppäilemällä
Zürichin vanhassakaupungissa. Sunnuntaina valtaosa kävelykatujen putiikeista
oli kiinni, mutta ravintoloista enemmistö näytti olevan auki. Turisteja oli
laumoittain liikkeellä, ja varmaan paikallisiakin oli seassa.
Kuljeskelimme Limmatjoen rantoja myöten alavirtaan kohti
Zürichjärveä. Eräänlaiseksi järvipelastusseuraksi perustettu
Limmat Club
Zürich vietti 150-vuotispippaloitaan venekilpailujen ja kirjavien
juhlakulkueiden merkeissä. Soittokunnat tahdittivat värikkäitten lippujen
kera marssivia paraatijoukkoja. Pitkät gondolimaiset veneet viilettivät
perämoottorien voimalla liput liehuen ja rummut päristen vuolaasti virtaavaa
jokea ylös ja alas. Siltojen alla juhlan tuntua korostettiin pamauttelemalla
tykinlaukauksia tai vastaavia kaikenkansan pommeja. Erikoinen spektaakkeli,
jota seurailimme joenrantakuppilassa camparisoodaa ja amberolutta
siemaillen. Jossain vaiheessa joukkio uimareita lasketteli jokea alavirtaan
epämääräisessä muodostelmassa. Jäi epäselväksi, kuuluiko uimareitten
suoritus
Clubin merkkipäiväjuhlallisuuksiin.
Limmatjoen suulla näytti olevan kaupungin ylläpitämä
pelkästään naisille tarkoitettu uima- ja auringonottopaikka Frauenbad
Stadthausquai. Internetin mukaan myös miehille on omansa, tosin yksityisen
tahon hoitama. Zürichjärven ulapalla oli rutosti veneilijöitä.
Matkaopaskirjan mukaan Zürichin matka ilman veneristeilyä ei ole
täydellinen. Ilmeisesti siedämme hyvin epätäydellisyyttä. Kun olimme
riittävästi tähystelleet kaupungin kuhinaa, palasimme hotelliin hakemaan
siellä säilytyksessä olleet matkatavaramme.
Hotel Leoneckin sijainti oli logistisesti mainio, sillä
hotellin edessä olevalta raitiovaunupysäkiltä pääsi kätevästi kolistelemaan
suoraan lentokentälle. Hotellin vastaanotosta ostimme ratikkaliput,
lentoliput olimme printanneet majapaikkamme tulostimella. Lentoasemalla
olimme hyvissä ajoin. Ensiksi vaihdoimme
ylle "lentovaatteet" kaupungilla alkuiltapäivän tunteina rähjääntyneiden
tilalle. Vaatteidenvaihdon jälkeen jätimme matkalaukkumme lentoyhtiön
huomaan ja siirryimme ruuhkattoman turvatarkastuksen kautta terminaalin
lähtevien lentojen alueelle. Lähtöselvityksen olimme tehneet jo aiemmin
Finnairin verkkosivuilla.
Ryhdyimme etsimään lounaspaikkaa, tai paremminkin päivällisruokalaa. Zürichin lentoasema oli verrattain iso, mutta
ravintolatarjonta suhteellisen niukka. Eräs ravintola mainosti
ainoastaan liitutaululla saatavilla olevista annoksistaan. Yksikään niistä
ei ollut ymmärrettävissä perussaksankielentaidolla, ehkä sveitsiläisiä
perinneruokia tai paikallisia tyypillisyyksiä olivat ne. Toinen ruokapaikka
tarjosi sapuskaa kasvisruokabuffetista. Ei sekään nyt innostanut. Kolmannen
lyhyeltä listalta ei löytynyt sopivaa vatsantäytettä. Lopulta päädyimme
Sports Bar & Terrace -pikabaariin, jossa Tuulevi rouskutteli sveitsiläisellä
ilmakuivatulla kinkulla vahvistetun salaatin proseccon kera, Jukka puraisi
tavoistaan poiketen hampurilaisaterian ja siemaisi Heineken-oluen.
Lentomatkailu on pitkälti odottelua. Koska saavuimme
varhain kentälle, saimme keksiä erinäisiä ajantappokeinoja. Ruokailun
lisäksi haahuilimme päämäärättömästi ja katsastelimme muutamien liikkeiden
tavaravalikoimaa ilman ostoaikeita, viimeiset frangimme sijoitimme
tosin pikkupulloboksiin Underberg-mahakatkeroa jossain kentän
tax-free-myymälöistä. On muuten erinomaisen kummallista, että jos ei
kaikilla, niin ainakin useilla kansainvälisillä lentoasemilla
turvatarkastuksen jälkeen siirrytään lähtöterminaaliin siten, että ensiksi
joutuu samoamaan ätläkälle tuoksuvan parfyymikaupan läpi. Lienee
hajuherkälle epämiellyttävä etappi. Lähtöportti ilmoitettiin
tavanomaiseen kansainväliseen tapaan jotakuinkin tuntia ennen koneeseen
nousua. Portillakin ennätimme hengailla vähintään tarpeeksi ennen kuin
pääsimme astelemaan Helsinki-Vantaalle suuntaavaan koneeseen.
Lento Vantaalle sujui nopeasti ja arvovaltaisessa seurassa,
sillä samassa koneessa, tosin ykkösluokassa, matkusti Suomen Pankin
pääjohtaja Olli Rehn. Vaihtoaikataulun Kuopion koneeseen piti olla tiukka,
mistä syystä riensimme lähes puolijuoksua halki iltaöisen lentoaseman, mutta
lopulta ei niin kiire sitten ollutkaan. Lento kotiseudulle lähti ainakin
puoli tuntia myöhässä, koska ilmeisesti odoteltiin syystä tai toisesta
viipyneitä liityntälentoja. Siilinjärvellä sijaitsevalle Kuopion
lentokentälle laskeuduimme kesäisen aamuyön alkutunteina. Laukut saimme
karusellista melko nopeasti, ja ehjinä. Tuulevin kova matkalaukku kärsi
menomatkalla kovakouraisesta käsittelystä saaden hieman ryppyjä yhteen
kulmaansa.
Tuntuipa kotimaan sää kylmältä Italian ja Sveitsin
helteiden jälkeen. Loman ajan kentällä parkissa odotelleen automme
lämmityslaite onneksi karkotti vilun tuota pikaa. Kotipihalla ei ollut tapahtunut
näemmä paljonkaan poissaolomme aikana. Nurmikko ei ollut kasvanut juurikaan,
kova tuuli oli kuljettanut jonkin verran epämääräistä roskaa pihamaalle, ennen matkaa
istutetut angervon taimet olivat hengissä. Sinitiaispoikue oli sentään
poistunut pöntössä sijainneesta pesästään.
Stresassa
oli viimeisenä iltanamme todella kosteaa. Juuri tuo suuri kosteus lienee ollut
poikkeuksellisen hautovan tunteen aiheuttaja. Tuskin äärisäät ovat
vähenemässäkään ilmastomuutoksen myötä. Stresan hotellissamme ei ollut
ilmastointia, mutta huoneemme oli tukalan kuuma vasta kahtena viimeisenä
yönä. Zürichin hotellissa oli ilmastointi, turhankin tehokas sellainen. Suomessa
alkukesän poikkeuksellisen lämmin sää oli jäähtynyt heti juhannuksen jälkeen alle +20 Celsiusasteeseen.
Kotona olikin sinne saapuessamme erityisen viileää toisin kuin Jukan matkaan
lähtiessä. Kotimaassa oli kuulemma voivoteltu, kun Etelä-Euroopan uhkahelteet eivät yltäneetkään tällä kertaa
Suomeen. Onnenpekat!
Kesän 2019 reissumme oli mukava, ja vaikkei ollutkaan
kestoltaan pituudella pilattu, riitti se rentouttamaan lomalaiset ja
irrottamaan ajatukset arjesta. Pienenä kauneusvirheenä vuokraprätkän
vikaantumisen aiheuttama antikliimaksi, mutta sekään ei niin haitannut,
koska tapahtui motovuokrauksen lopussa.
Jatkoa ajatellen pitänee muistaa, että eteläisessä Euroopassa voi olla jo
kesäkuussa läkähdyttävän kuuma ja ottaa tämä huomioon vaikkapa majapaikan
valinnassa. Tämänkertainen helle ei ollut herkkua motoristille, eikä
kylläkään ollut ihan tyypillistä ajankohdalle. EU:n
Copernicus-ilmastonmuutostietopalvelun mukaan vuosi 2019 oli Euroopassa
siihenastisen mittaushistorian kaikkien aikojen kuumin. Moottoripyöräilyn
kannalta keski- ja loppukesää varmempi vaihtoehto on Etelä-Euroopassa huhti-toukokuu tai syys-lokakuu. Jukan ajovarustus tällä reissulla oli
musta nahkatakki ja -housut, GoreTex-saappaat sekä avattava neon-keltainen Scorpion-kypärä.
Hellekeleihin paremmin soveltuva ilmavampi vaalea ajoasu olisi ollut totta maar
fiksu valinta, mutta vähäisen tarpeen takia sellaista ei ole tullut
hankittua. Housut ja takki samoin kuin ajosaappaat mahtuivat paluulennolla
matkalaukkuun, koska poisheitettyjen "reissuvaatteiden" ansiosta laukkuun
oli tullut tilaa. Menomatkalla nahkatakki toimi päällystakkina, vaikkei sitä
säätilan vuoksi olisi tarvinnutkaan. Kypärä matkusti mennen tullen
käsimatkatavaralaukussa.
Kirjallisuutta
Päivän kuvat
Gregor Clark, Kerry Christiani, Craig McLachlan &
Benedict Walker: Switzerland. Lonely Planet, 2018. (9. p.)
Teresa Fisher, Sveitsi (Travellers). Unipress, 2010.
Lisa Gerard-Sharp: Italy. Insight Guides, 2014 (7. p.)
Paula Hardy, The Italian Lakes. Lonely Planet, 2018. (3. p.)
Lucy Ratcliffe: TOP 10 Italian järvet. WSOY, 2016.
Pirjo ja Reijo Toivanen: Proseccoa per favore! Stresa, 2018.
