Torstai 20.6.2019. Kuopio - Siilinjärvi - Vantaa - (CH) Zürich - Basel (lentokone/juna).
Tuulevi meni taas kerran ehdottamaan työmatkansa ja lomamatkamme yhdistämistä. Rouva viettäisi juhannusviikon Sveitsin Baselissa kirjastoammatillisessa workshopissa ja siitä siirryttäisiin jonnekin lähiseuduille lomailemaan. Viikko meni Tuulevilta tiiviisti työn merkeissä ja torstai-iltana oli hänkin valmis siirtymään lomailutilaan.
Matkaa suunnitellessamme suuntasimme katseemme Alppien eteläpuoliselle järvialueelle, koska seutu on suhteellisen kätevän matkan päässä Baselista. Emme halunneet vuoden 2005 reissullamme tutuksi tulleelle pohjoisitalialaisele Comojärvelle emmekä turistien ehkäpä eniten kuormittamalla Gardalle. Sveitsin järvien hintataso taas tuntui turhan korskealta, joten valitsimme kohteeksemme pääasiassa Italian Piemonten koillisreunalla, mutta osittain myös Sveitsin puolella, sijaitsevan Lago Maggioren ja perusleiriksemme pienen Stresan kaupungin.
Jukka ilmaili torstaina Kuopiosta Helsinki-Vantaalle ja edelleen Zürichiin sinivalkoisin siivin. Molemmilla lennoilla oli runsaasti väkeä ja etenkin merkillisen paljolti alati säheltäviä ja koheltavia kiinalaisia. Zürichistä Jukka jatkoi junalla Baselin keskusrautatieasemalle, jossa Tuulevi oli miestään vastassa. Ilman vaimonsa vinkkejä Jukka ei olisi todennäköisesti ennättänyt tuohon junaan, jolla saapui Baseliin. Hyvillä ohjeilla lentokentän juna-aseman löytäminen, hieman kiemurainen lipunosto automaatista ja oikean laiturin haku sujuivat siinä määrin onnistuneesti, että optimisuoritus toteutui, vaikka lento oli vartin myöhässä. Rautatieasemalta pariskunta siirtyi viemään Jukan matkakamat hotelliin paikallisliikenteen bussilla, jotka ovat turisteille ilmaisia. Basel on kaunis, siisti ja mukava kaupunki, mutta turistielämää ei Tuulevi työntäyteisen viikon aikana oikein ennättänyt viettää, eikä siihen jäänyt aikaa yhdessäkään.
Sveitsi, virallisesti Sveitsin valaliitto, on noin 8,6 miljoonan asukkaan liittovaltio, joka koostuu 26 kantonista. Virallista pääkaupunkia ei ole, mutta viidenneksi suurin kaupunki Bern toimii sellaisena. Sveitsillä on pitkä historia puolueettomana maana eikä se ole osallistunut sotiin vuoden 1815 jälkeen. Sveitsi kuuluu Schengen-alueeseen, vaikkei ole EU-maa. Sveitsissä on kolme kieli- ja kulttuurialuetta: saksan-, ranskan- ja italiankieliset, joiden lisäksi muutamassa alppilaaksossa puhutaan retoromaania. Sveitsiläisistä ei muodostu etnisesti tai kielellisesti yhtenäistä kansaa, vaan yhteinen identiteetti perustuu pitkään yhteiseen historiaan ja arvomaailmaan.
Jukka asettui Hotel zum Spatenbrunneniin taloksi vain sen verran, että pääsimme nopeasti illallisen metsästykseen, olihan kello jo yhdeksän kantturoissa. Ruokailimme vajaan puolen kilometrin päässä sijaitsevassa Gifthüttli-ravintolassa. Molemmat valitsimme ruokalistalta vasikanmaksaa, Jukka madeirakastikkeessa röstin kera ja olut kyytipoikana, Tuulevi vadelmakastikkeen ja salaatin kanssa pinot noir -punaviinillä alas huuhdeltuna. Maksa oli suorastaan suussa sulavaa ja annokset maistuivat matkalaisille. Jugend-tyylisen ravintolan perinteisesti kalustetussa salissa oli jotakuinkin lämminhenkinen ja leppoisa tunnelma, pienenä häiriötekijänä viereisen pöydän yliäänekäs seurue.
Majoittuminen kaksin jatkui samassa Spatenbrunnenin tilavassa huoneessa, joka oli ollut Tuulevin yksityiskäytössä. Rauhallinen huone oli rustiikkisesti kalustettu ja kylpyhuone hieman vanhanaikainen. Henkilökunta oli ystävällistä ja aamiainen maittava; erikoisruokavalio otettiin huomioon kiitettävästi.
Perjantai 21.6.2019. Basel - (I) Stresa (juna).
Juhannusaattona myös Tuulevi ryhtyi virallisesti lomailemaan ja kiipesimme aamulla Italiaan vievään junaan, johon Tuulevi oli ostanut liput jo edellisenä päivänä. Junavuorossamme oli vaihto Italian Domodossolassa, ja lipun hinta oli 96 Sveitsin frangia eli noin 89 euroa per matkaaja. Seuraava vuoro olisi ollut vielä kalliimpi, mutta ilman vaihtoa.
Junan ikkunasta kelpasi katsella vähitellen jylhemmiksi muuttuvia alppimaisemia. Juna kulki tietenkin laaksoja myöten, joten reitti oli suuresti erilainen kuin moottoripyörällä liikuttaessa, jolloin tulee pitkälti hakeuduttua pois alavilta mailta. Tunneleita oli taajaan, maisemissa vilahtelivat lumihuippuisten vuorten lisäksi hehkeän vihreät pellot ja niityt, metsiäkin siellä täällä ja jokunen järvi. Ohitimme lukemattomia sööttejä kyliä, rumia teollisuusalueita ja läpäisimme monia isompia taajamiakin. Reinissä ja muissakin joissa näytti olevan todella voimakas vedenvirtaus. Toukokuun lopulla vuorille oli satanut metrikaupalla lunta, joka nyt helteillä sulaessaan aiheutti rännimäisiin jokiin varmasti kaiken irtonaisen mukanaan vievän valtaisan vedentungoksen.
Selvästi huomasi, kun siirryimme Sveitsistä Italiaan. Valaliiton puolella talot ja pihapiirit olivat ylen tiptop, Italian syrjäisillä rajaseuduilla rakennuskanta oli paikoin varsin ränsistynyttä ja kummallisen harmaata. Turistialueiden lähestyessä asumusten ja kiinteistöjen kunto koheni toki rutkasti Italiassakin. Domodossolaan saakka kiisimme jotakuinkin ylellisellä IC-junalla, loppumatkan köröttelimme karunpuoleisella regionalella. Domodossolan asema ei ollut matkustajaystävällisimmästä päästä: opasteet olivat kehnot eikä hissiäkään äkkiseltään löytynyt alikulkutunnelista laiturille. Aseman peri-italialaisesta kahvilasta ostimme hiukan evästä loppumatkalle. Stresaan saavuimme iltapäivällä ja puolisen kilometriä käveltyämme olimme perillä hotellissamme La Locandassa.
Saapuessamme vastaanotossa oli nuorehko mies ja kaksi naista. Mies selitteli ummet ja lammet nähtävyyksistä ja antoi meille kartan ja esitteitä samaan aikaan, kun nuorempi naisista hoiteli majoittautumislomakkeen kuntoon. Huoneemme osoittautui siistiksi, aika pelkistetysti sisustetuksi. Laattalattia ja ikkunaluukut. Puiset huonekalut: parisänky, yöpöydät, pieni pöytä ja pari tuolia, vaatekaappi. Kylpyhuone taas oli melko pieni. Parveke sen sijaan oli valtava ja erittäin kuuma. Sieltä oli näköala vuorille päin, ei järvelle, ja ikkunoista kadulle. Sijainti vaikutti rauhalliselta, koska katu oli pieni eikä sillä ollut läpiajoliikennettä. Parvekkeella oli tuolit, pöytä ja aurinkovarjo, muttei mitään (muuta), mihin esimerkiksi ripustaa vaatteita tuulettumaan tai kuivumaan.
Heti, kun olimme alustavasti kotoutuneet huoneeseemme, läksimme myöhäislounasta etsimään. Ensimmäisenä osui kohdalle Daniel's Restaurant Lounge Bar, jossa nautimme salaatit. Tuulevi San Remo -nimisen katkarapusalaatin ja Jukka Italian mukaan nimetyn, mozzarellaa sisältävän annoksen. Tuuleville prosecco, Jukalle olut, cincin! Aterioinnin jälkeen käppäilimme rantakadulla, jonka varrella oli markkinatorin tapainen. Jokunen kirppistyyppinen myyntipiste, useita käsitöiden kauppaajia, rihkamapöytiä sekä ruokakojuja. Torin tarjonnan läpisilmäiltyämme suuntasimme Stresan umpiytimeen, Piazza Cadornan ympärille sijoittuville pikkukaduille, joiden varsille on asettunut erilaisia putiikkeja, ravintoloita ja baareja. Carrefour-marketista ostettuamme hiukan evästä palailimme hotelliin. Grand Hotel Des Iles Borromees -luksushotellin yksityisellä rantanurmikolla viriteltiin verrattain näyttävästi koristeltua avioliittoonvihkimistilaisuutta. Kävelimme hotellille ripeästi, koska näytti siltä, että sääennusteiden mukainen sade alkaisi hetkellä millä tahansa.
Järjesteltyämme hotellihuoneessa tavaroitamme otimme pienet kauneusunet. Sitten olikin aika hakeutua illalliselle. Tuuli navakasti ja sade uhkaili edelleen, joten päädyimme varmuuden vuoksi läheiseen, iltapäivältä tuttuun Danielin rantaravintolaan. Jukan valinta ruokalistalta oli lohikesäkurpitsapasta oluen kera ja Tuulevi söi grillattua Maggioren taimenta sekä sahramiperunoita ja tartarkastiketta, juomana lasillinen chiantipunaviiniä. Aterian päälle Jukka nautti kupin teetä ja Tuulevi pienen limoncello-lasillisen.
Yö sujui rauhallisissa merkeissä. Johonkin aikaan kuului lyhyesti ilotulituksen pauketta ja ihmisääniä – kenties em. hääpippaloista – myöhemmin sateen kohinaa ja ukkosen jylyä. Aamulla junien kolina herätti, ja naapurin terassityömaalta kuului rakennusmiesten jutustelua. Kohtalaisen hiljaisella paikalla hotellimme kuitenkin sijaitsi.
Lauantai 22.6.2019. Stresa.
La Locandan aamiainen oli perinteisen italialainen, paljon makeaa sisältävä. Tuoreet leivät ja voisarvet – Tuuleville gluteenittomat versiot – sekä voi, marmeladi, hunaja ja pähkinälevite kerta-annospakkauksina tuotiin pöytään, juomat otettiin itse automaatista. Myös jogurttia, maitoa, muroja ja hedelmiä oli tarjolla, mutta suolaisia leivänpäällisiä kuten leikkeleitä, juustoja tai edes kananmunia ei lainkaan (vaikka naapuritalossa näytti olevan pikkuruinen kanala).
Kävimme aamiaisen jälkeen kiireettömästi kaupungilla pikkuostoksia tehden ja pientä purtavaa – pensasmustikoita, vadelmia, viinirypäleitä, omenia, maissikeksejä, punaviiniä ja vettä – ostaen. Kahvit ja limpparit hörppäsimme katukahvilassa, Jukka hankki pikarillisen erityisen hyvää italialaista jäätelöä kioskista. Sateenvarjot olimme ottaneet varmuuden maksimoimiseksi hotellista mukaamme. Pilvisestä säästä huolimatta niitä emme tarvinneet. Kiikutettuamme ostokset väliaikaiskotiimme, oli aika suoriutua lounaalle. Ainakin tuli käveltyä! Keskustan pikkukadulla luuraavassa Taverna del Pappagallossa nautimme kreikkalaiset salaatit kyytipoikina prosecco ja olut.
Lounaan jälkeen palailimme La Locandaan rantakatua maleksien. Söimme omalla terassilla jälkiruuaksi marjoja ja nautiskelimme joutenolosta kiireisen alkukesän työrupeaman jälkeen. Olo oli kuin lomailijalla, mutta varsinaisesti ei tuntunut siltä, että oli juhannuspäivä. Jukka poti päänsärkyä ja nukkui puolisen tuntia. Alkuillasta taivaan peittävät pilvet ripottelivat muutaman vesipisaran, mutta vesisateiseksi sää ei kuitenkaan äitynyt.
Illalliselle lähdimme, kun kello oli käynyt kahdeksaa jo hyvän tovin. Tämänkertainen ruokalamme, kaupungin keskustan sivukujalla majaileva pieni Il Vicoletto, tarjosi perusturistimenyytä monipuolisempia variaatioita totutuista ja erikoisemmistakin ruokalajeista. Jukka otti alkuruuaksi eräänlaisen vuohenjuustokohokkaan parsakastikkeen kera ja pääruuaksi mereneläväpastaa. Tuulevi herkutteli paistetulla nieriällä, joka toimitettiin grillattujen vihannesten ja Tuuleville sävelletyn tomaattipaprikakastikkeen kanssa. Tavalliseen tapaan Jukka kulautti oluen ja Tuulevi antoi kaataa lasiinsa paikallista Nebbiola-punaviiniä. Tuulevi kruunasi aterian jälleen limoncellolla, Jukka ei tällä kertaa kaivannut jälkiruokaa.
Sunnuntai 23.6.2019. Stresa.
Sunnuntaiaamuna kirkonkellot kilkattelivat jossain lähistöllä. Itse asiassa olimme nähneet yllättävän vähän kirkkoja Stresassa. Jukan päänsärky ja lihasten juilinta jatkui parasetamolin syönnistä huolimatta läpi yön. Hotellihuoneemme oli muuten mukava ja raikas, mutta peite oli yhteinen, mikä ei ole toimiva ratkaisu tapauksessamme. Lopulta saimme jaettua peite- ja lakanamateriaalin siten, että saatoimme nukkua herättämättä toisiamme kääntyillessämme. Iso sänkymmekään ei saanut täysiä pisteitä, sillä se huojui ärsyttävästi, kun jompikumpi meistä käänsi kylkeä. Syykin selvisi: molemmat pääpuolen sängynjaloista olivat löysällä.
Teimme pienen laivaretken läheiselle Isola dei Pescatori -saarelle, jota kutsutaan myös Isola Superioreksi. Poikkeuksellisesti "Kalastajainsaari" ei kuulu paikalliselle "kaiken omistavalle" Borromeon suvulle kuten Isola Bella ja Isola Madre. Saari on ainoana Maggioren saarista asuttu ympärivuotisesti, Wikipedian mukaan vuonna 2018 asukkaita oli 25. Lampsimme alkuun Carcianon satamaan, joka on lähempänä kuin Stresan keskustan satama. Matkalla jouduimme odottelemaan kadun ylitystä hetkisen, sillä pohjoisen suuntaan vievällä vilkkaalla SS33-tiellä oli valtava letka skoottereita. Mikä 2-tahtisten korvat aukaiseva pärinä ja huumaava sininen savu! Isola dei Pescatorille päästäksemme seilasimme ensin Carciano-Isola Bella -väliä edestakaisin sahaavalla paatilla Bellalle, jossa vaihdoimme Pescatorille vievään laivaan. Aika täyttä oli aluksilla varmaan sunnuntaista johtuen, varsinainen turistisesonkihan ei vielä ollut alkanut.
Saarella harrastimme kävelyä. Käyskentely onnistuu joko rantapolulla, joka sataman lähistöllä on monenkirjavien turistikrääsäkojujen, hotellien ja ravintoloiden reunustama tai saaren keskustassa sijaitsevien talojen välissä kiemurtelevilla lähes ennätyksellisen kapoisilla kujilla, joilta löytyy epäkaupallisiakin alueita. Piipahdimme pienessä kalastusmuseossa ja saaren ainoassa kirkossa sekä söimme Pescatorin itärannalla lounaaksi salaatit yhdessä saaren lukuisista ruokaloista.
Paluumatkalla huomasimme Kalastaja- ja Bella-saarten välissä pikkuruisen saaren, oikeastaan luodon, joka oli säästynyt rakentamiselta. Muutoin järven saaret näyttivät täyteen kaavoitetuilta. Isola Bellalla näkymää hallitsivat pröystäilevä barokkipuutarha tekoluolineen sekä palatsimaiset rakennukset kun taas Isola dei Pescatorin talokanta näytti pikemminkin asumistarpeisiin laaditulta. Järveltä näkyi myös kuinka taajaan mantereenkin rannat oli rakennettu. Mukavampihan se on rannalla asua kuin tasankomaan kuumuudessa, tosin varmaan mittava osa asumuksista palvelee turismia.
Takaisin Carcianoon rantauduttuamme siemaisimme satamacaféssa espressot. Tutkailimme hiukan ympäristöä ja havainnoimme mm. Mottaronevuorelle vievän köysiradan lähtöpisteen sekä uimarannan, jolla oli porukkaa, vaikka pääsy sinne oli oikeastaan estetty. Uimarannan kohdalla rantaäyräällä oli uima-allas ja oleilunurmikko ja kahvilarakennus, joissa ei ollut toimintaa.
Ennen iltaruokailua lepuuttelimme huoneessamme ja Jukka suunnitteli moottoripyöräilyreittejä tuleville päiville. Illalliselle osuimme Osteria degli Amiciin. Tuulevi söi paistettuja siikafileitä pinaatin kera ja joi lasillisen nebbioloa. Mukavaa, kun Italian järvialueelta löytyy tuttuja kalalajeja paikalliseen tapaan laitettuina. Jukka puolestaan ravitsi itseään bufalamozzarella-tomaattisalaatilla ja pizzalla, jossa oli pinaattia, kananmunaa ja parmesaania sekä kostutti kurkkuaan oluella. "Kotimatkalla" maleksimme rantatietä ihmetellen torikauppiaitten pitkää työpäivää, kun osa heistä pyrki edelleen myymään koruja, hattuja, laukkuja, vöitä, koriste-esineitä yms. ohivaeltajille. Sentään yhdet kaupat näimme tehtävän.