AJA MILLÄ AJAT

Torstai 5.7.2012. Vuorela - Suonenjoki - Pieksämäki - Kangasniemi - Joutsa - Hartola - Heinola - Lahti - Helsinki. 382 km.

Reittikartta

Get your motor runnin' - Ok.
Head out on the highway - Tehty.
Looking for adventure - No, joo. Tavallaan.
In whatever comes our way - Kuinkapa muutenkaan?

Terveisiä saunasta! Kylläpä teki hyvää leppoistella kiireettömästi reissun aluksi Finnlinesin M/S Europalinkin saunan lauteilla. Todennäköisesti saunomismahdollisuudet olisivat harvassa lähiviikkojen aikana. Laiva oli jokunen kotva aiemmin irronnut kotimaan laiturista ja kuljetti Jukkaa kohti Pohjois-Saksan Travemündeä, jossa se olisi aikataulun mukaan perjantaina iltayhdeksältä.

Jukan ensimmäisen matkapäivän prätkäsiirtymästä ei totutusti saa pitkää selvitystä aikaiseksi. Kello yhdentoista maissa mies starttasi Triumph Tigerin Siilinjärven Vuorelassa ja aloitti matkan kohti Belgiaa ja Bruggea, johon Tuulevi junailisi itsensä työmatkaltaan Brysselistä lauantaiksi. Yhteinen kesälomamatka alkaisi tällä kertaa tällä tavalla. Matkan pääkohteeksi oli suunniteltu Iso-Britannia ja etenkin Skotlanti. Ajokeli oli täydellisyyttä hipova: poutasää, lämpötila 22-25 Celsiusastetta plussan puolella, heikko tuuli. Laivarannassa triumphisti oli ennalta kaavailtuun aikaan eli sopivasti. Finnlinesin auto opasti matkustavaiset lauttaan, kieltämättä reitti ilmoittautumisportilta paattiin oli kimurantti. Ensikertalaiselle Finnlines-asiakkaalle sidontaliinojen toimintaperiaatteen hoksaaminen vei hetken, mutta ahaa-elämyksen jälkeen pyörä kiinnittyi niillä kätevästi. Hytti sijaitsi miellyttävästi samalla tasolla kuin autokansi, jolle Tiger jäi parkkiin.

Saunan jälkeen syötiin vasta. Europalinkin puhvettipäivällinen oli hintaansa nähden kohtalaisen asiallinen, ei kuulemma takavuosien tasoa, mutta ainakin eturuokavalikoiman osalta hyväksyttävä. Kyytipoikana solahti pari lasillista punaviiniä. Ruokailun jälkeen siilinjärveläinen päätti siemaista ajankuluksi vielä punaviinilasillisen baarissa. Pöytään lyöttäytyi kohta puhelias tamperelainen vanhan liiton KTM-äijä. Myös pari oululaista prätkäjätkää ja siilinjärveläiseksi osoittautunut motoristi liittyivät seurueeseen. Siinäpä vierähti useampi tunti moottoripyöräilyasioita puiden. Loppuillasta lähinnä suomalaisten ja saksalaisten maltillisesti kansoittamaan baariin pölähti lauma hämmästyttävän äänekkäitä hollantilaisia miehenköriläitä. Meno äityi kummallisen meluisaksi kenties suuren maailman tyyliin. Koska alkoi ilmetä, että päivän agenda rupesi olemaan pääosin käsitelty, älysi Tiger-kuski siirtyä lepäämään hyvissä ajoin kello yhden maissa.

Perjantai 6.7.2012. M/S Europalink - (D) Travemünde - Lyypekki. 13 km.

Reittikartta

Aamulla lievä päänsärky muistutti, että edellisiltana viininmaisteluun oli paneuduttu asianmukaisella vakavuudella. Ravitsevan aamiaisen ja sitä seuranneen soveliaan ruuansulatushetken jälkeen oli vuorossa saunomista. Arviolta juuri parinkymmenen ikävuoden rajapyykin ohittaneet venäläisnuorukaiset notkuivat porealtaalla kansanluonteelleen ominaisesti kovaäänisesti. Nähtävästi samaan seurueeseen kuuluneet, ilmeisen lukutaidottomat, bimbovenakot ramppasivat miesten osaston ja aurinkokannen väliä bikineissään. Jotenkin tyypillistä. Onneksi saunassa sai olla rauhassa. Kanssasaunonut suomalainen pyöräilijä oli viidettä kertaa matkalla Saksan Schwarzwaldiin fillarointilomalle.

Maisemia ei tarvinnut suuresti taivastella, sillä merellä vallitsi hernerokkasumu iltapäivän puolelle saakka. Ruotsinlaivoihin verrattuna Finnlinesin aluksella oli mukavan rauhallista ja matkanteko yllättävän tärinätöntä, palvelut perustarpeita vastaavat, hintataso suhteellisen järkevä ja asiakaspalvelu ystävällisempää kuin vaikkapa pari kertaa kokeilemallamme Superfast Ferriesillä. Televisiotakin saattoi katsella, kotimaan kanavista ainakin TV1, TV2, MTV3 ja Nelonen näkyivät. Päivä meni päätä käännellessä, kauneusunetkin Jukka ennätti iltapäivällä ruokailujen välissä ottaa. Matkaaja oli varannut laivalta täyden ateriapaketin, joten näläntunteen kanssa ei tarvinnut kamppailla. Edellisillan päivällisestä poiketen lounas oli kovin yksinkertainen. Toinen päivällinen oli taas erityisesti mereneläväisalkupalojen suhteen makoisa, pääruuat olivat normaaliin buffet-tyyliin vähemmän mielenkiintoisia.

Itämeren eteläranta lähestyi. Ihmeen myöhään kuumalle autokannelle pääsi pyörää pakkaamaan. Onnistuihan se toki noinkin. Hikisen odottelun jälkeen matkustajat päästettiin Travemündessä aikataulun mukaisesti ulkoilmaan. Tuttu tie vei hetkessä ennalta varattuun hotelliin, Trave-joen alittavan Herrentunnelin läpiajo maksoi 1,30 euroa. Milloinkas tunneli on tuohon ilmestynyt? Näköjään vuonna 2005. Hotel Schweizerhausin mukava vastaanottovirkailija puhui hyvää englantia, mutta Jukka vaihtoi saksan kieleen harjoittelumielessä. Nelisenkymppiä maksanut huone oli yhden hengen vaatimaton, mutta siisti asumus. Käytävän jääkaapista yömyssyksi noutamaansa Jever-olutta särpiessään suomalaismatkailija kuulosteli lähistöltä kuuluvan tivolin tms. ja illan kruunuksi järjestetyn ilotulituksen ääniä. Ilotulituksen loputtua laskeutui hiljaisuus Lyypekin laitakaupungin ylle.

Lauantai 7.7.2012. Lyypekki - Hampuri - Bremen - Münster - Duisburg - (NL) Venlo - Eindhoven - (B) Turnhout - Antwerpen - Brugge. 691 km.

Reittikartta


Alkumatkan kuvat

Rauhallista oli uinua Schweizerhaus-hotellissa, tosin peräti yhden tunnin aikaero taisi sotkea reissumiehen aamuyön unet. Ei näkynyt paljon muita asiakkaita, aamiaisella oli samaan aikaan yksi vanhempi rouva, eikä aamiaistarpeita ollut varattu kovin runsaasti. Aamiainen oli tavallinen saksalainen hotelliaamiainen, ihan hyvä siis.

Vähän ennen yhdeksää alkoi vaellus Belgian suuntaan. Sää oli suotuisan poutainen, lämmintä jo aamusta parisenkymmentä astetta. Vaikka tietöistään kuuluisalla A1-moottoritiellä oli tälläkin kertaa runsaasti remonttiosuuksia, kulku oli yllättävän sujuvaa aina Bremeniin asti ja hiukan ohikin. Tankkaus- ja bockwurst-lounastauolla Jukka ennätti puhelimessa kehuskella ajolämpötilan sopivuutta ja ounastella vaimolleen arvioitua saapumisaikaa Bruggeen. Matkanteon jatkuttua edessä oli kuitenkin yhtäkkiä massiivinen Stau eli ruuhka, jossa tilan puutteen vuoksi kävelyvauhtia matelemalla tuhraantui ikuisuudelta tuntuva vajaa tunti. Ei voinut enää ainakaan valitella vilua, hellelukemiin noussut lämpötila helli matkalaisia kovakouraisesti. Ruuhkan syyksi paljastui ojassa olleen rekan noston vuoksi suljettu moottoritien toinen kaista.

Loppumatka meni varsin vaivattomasti tasamaata tallaten halki peltomaisemien kyliä ja kaupunkeja väistellen. Alankomaiden maaperällä vierähti vain kotvanen, mutta tulipahan käytyä. Sadetta oli ohjelmassa muutamaan otteeseen loppumatkasta. Antwerpenin jälkeen tihuutteli tiheämmin ja keli viileni selvästi, kahvanlämmittimet tuntuivat jälleen mukavilta keksinnöiltä. Suomen tieverkoston kunnosta valittajien sietäisi käväistä Belgiassa. Esimerkiksi Antwerpen-Brugge-välillä moottoritien pinnoite oli luvattoman kehno. Vesisateella sai varoa urissa olevaa vettä ihan oikeasti. Bruggen vanhankaupungin kapeissa labyrinteissa Garmin nuvi -navigaattori neuvoi tien ällistyttävän oikein, vaikka kuskin usko reittivalintoihin välillä horjuikin. Kaiken kaikkiaan yhdeksän tuntia meni vajaan seitsemänsadan kilometrin ajorupeamassa, mikä tuntui jaloissa, ja huonot yöunet pääkopassa.

Tuulevi matkusti Bruggeen lauantaina alkuiltapäivästä junalla Brysselistä, jossa oli viettänyt työntäyteisen konferenssiviikon painostavan helteen ja ukkoskuurojen kyllästämässä ilmastossa. Junamatka halki mitäänsanomattoman tasamaan oli lyhyt mutta tylsä.

Bruggen asemalla oli tunnelmaa ja turisteja. Onneksi myös opastusta, jotta matkailija päätyi oikeaan paikallisbussiin, joka töyssytteli keskiaikaisilla mukulakivillä kaupungin toiselle reunalle rauhallisen kadun varrelle Lady Jane -aamiaismajoitukseen. Yllättäen isäntäväki ei kuitenkaan ollut paikalla, vaan omistaja Hugo vastasi ovipuhelimeen jostain aivan muualta. Oven avauduttua vastassa oli eteinen, josta yläkertaan johtavilla portailla oli Lady Tuuleville osoitettu kirjekuori. Ladymatkailijan kavuttua yhden kerroksen ylöspäin kohtasi hän naisen, ehkä siivoojan, joka esitteli tilat (huoneen, kylpyhuoneen) ja antoi avaimet.

Kirjeestä ilmeni, että Hugo oli lähettänyt Tuuleville sähköpostia, joka ei ollut tullut ajoissa perille. Isäntäväki olikin lähtenyt isännän isän 85-vuotispäiville. Kirjeessä oli myös ohjeet autotalliin pääsemiseksi. Tilavasta, puulattiaisesta, pylvässänkyisestä huoneesta löytyi myös infokansio. Kaikki oli siis hyvin ja Tuulevi viestitti Jukalle olevansa perillä, ennen kuin läksi kaupungille.

Myöhäislounaan paikaksi löytyi lähikadulta mukava Café Vlissinghe, Bruggen vanhin kahvila, jonka suojaisassa puutarhassa maistui päivän keitto ja pieni Hoegaarden-olut. Lähistön kioskista Tuulevi osti muutaman oluen, pienen pullon viiniä ja vähän naposteltavaa siltä varalta, että Jukkaa hiukoisi ennen kuin ehdittäisiin illallistamaan.

Prätkä vietiin lähistön avaraan pysäköintihalliin (hinta asiallinen 3 euroa). Asumuksen erillinen mutta yksityinen kylpyhuone osoittautui haasteelliseksi, koska amme sijaitsi jyrkän vinon katon alla ja vettä, joka lämpeni kaasulla, pyrki roiskumaan punaisen pesuhuoneen puulattialle.

Sateen ripeksiessä päädyimme iltaruokailemaan Jan van Eyck -aukion laidan Schilder-ravintolaan. Jukka söi aluksi kalakeittoa, Tuulevi valkosipuliöljyssä uivia jättikatkaravunpyrstöjä ja ilmakuivattua kinkkua. Tosin ihan aluksi saimme yllättäen ja pyytämättä eräänlaiset dimsumit! Pääeineeksi Jukka nautiskeli simpukoita geuze-kermakastikkeessa ja Tuulevi lammaspataa. Jälkiruualle ei jäänyt tilaa, sillä belgialaiset annokset ovat yleensä isoja. Juomaksi Jukalle Jupiler-olut ja Tuuleville talon punaviiniä.

Sunnuntai 8.7.2012. Brugge. 0,5 km.

Reittikartta


Sunnuntain ja maanantain kuvat

Lady Janessa aamiainen - monen sorttisia sämpylöitä, erilaisia leikkeleitä ja juustoja, jukurttia yms. - tuotiin huoneen ulkopuolelle. Kahvia ja teetä saimme keittää itse. Osa aamiaisesta, esim. lasipullolliset maitokaakaojuomaa - jäi majapaikan jääkaappiin.

Lauantaiehtoona oli sen verran sateista, että Bruggeen tutustuminen oli jäänyt minimiin. Päätimme jäädä kaupunkiin toiseksikin yöksi. B & B Lady Janessa ei ollut sijaa seuraavaksi yöksi, vaan löysimme yöpuuksi puolisen kilometrin päässä sijaitsevan Hotel Asirisin 73 eurolla. Lisäksi autotallipaikan saimme moottoripyörää varten ylihintaisesta lisämaksusta (10 €). Aamiaisen jälkeinen muuttomatka ei ollut järin pitkä. Jukka pyörällään oli vain hivenen nopeampia matkan kävellen taittanutta Tuulevia, joka ei vieläkään ollut sonnustautunut ajokamppeisiin.

Matkan käsikirjoitus jatkoi elämistään. Päätimme hylätä idean Brittein saariin tutustumisesta, koska sääennusteet lupailivat suorastaan surkeita kelejä Sumujen saarelle. Suuntaisimme kuljettajan suunnitelma B:n mukaisesti Keski- ja Etelä-Ranskaan.

Ensi töiksemme ostimme molemmille sandaalit, koska omat oli jätetty aiemmista reittikaavailuista johtuen kotiin. Tarvitsemiemme kaltaisia sandaaleja ei ollutkaan jokaisessa kenkäkaupassa, mutta lopulta sopivaiset löytyivät.

Brugge (ranskaksi Bruges) on Belgian suosituin matkailukohde lähes kokonaisuudessaan säilyneen keskiaikaisen keskustansa ansiosta. Keskusta kuuluukin UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Kateelliset kielet kutsuvat Bruggea museoksi, mutta meistä se näytti eloisalta ja oikeasti eletyltä paikalta, uusi rakennuskanta on tyylikkäästi sovitettu vanhojen pytinkien lomaan. Sunnuntaina kaupungin pelipaikat olivat täynnä paikallispopulaatiota ja turisteja. Monet kaupat alennusmyynteineen olivat houkutelleet väen liikkeelle. Nähtävyyksien ympärillä pörräsi porukkaa, ja lukuisat vossikkakuskit olivat täystyöllistettyjä.

Maailman ensimmäiseksi väitetty pörssi aloitti toimintansa Bruggessa vuonna 1309. Sana pörssi onkin saanut nimensä bruggelaisesta van de Borse -kauppiassuvusta. Kanaviensa vuoksi Brugge on myös yksi niistä monista kaupungeista, joita kutsutaan Pohjoisen Venetsiaksi. Kaupungin kanavissa risteilevät sight seeing -alukset ovat hassunnäköisiä, matalia, avoimia pikkupaatteja. Matalien siltojen ali ei isoilla veneillä olisikaan asiaa. Sadesäälläkin risteilyveneissä istui runsaasti sakkia kätevästi sateenvarjojen suojissa.

Bruggen keskustasta ei näkemistä puutu. Grote Markt - ja Burg-aukiot vanhankaupungin ytimessä ovat keskiaikaisten julkisivujen ympäröimiä ja niiltä risteää eksymään houkutteleva verkosto pienempiä ja isompia katuja ja kujia. Grote Marktilla, arkisemmalla torilla, suurinta on Belgian tunnetuin kellotorni Belfort, jonne voi kavuta 366 askelmaa katselemaan maisemia. Hienommalta Burg-aukiolta löytyy mm. goottilainen kaupungintalo vuodelta 1376, ja Mariastraatilta taas kaupungin merkittävin kirkko Onze Lieve Vrouwekerk, jossa on Michelangelon teos Madonna ja lapsi vuodelta 1504.

Brugge on monien museoiden kaupunki, jossa on paitsi erilaisia taidemuseoita myös mm. suklaa-, panimo ja perunamuseot (Frietmuseum). Myös musiikki-, ruoka- ja juomakulttuurisesti Brugge on valloittava kohde. Suosittelemme Bruggesta kiinnostuneille myös kaupunkiin sijoittuvaa elokuvaa In Bruges (2008), joka suomeksi on saanut nimen Kukkoilijat.

Arkeologisten jäänteiden mukaan Bruggen alueella on asuttu jo rautakaudella. Nimi Brugge mainitaan ensimmäistä kertaa 800-luvulla, jolloin kaupungista alkoi muodostua merkittävä kauppapaikka, jolla oli tiiviit yhteydet Skandinaviaan. Vuodesta 1200 vuoteen 1400 Brugge oli Alppien pohjoispuolisen Euroopan taloudellinen keskus. Kulta-aikaansa kaupunki eli 1384 - 1500, kunnes flaamilaiset alueet yhdistettiin Habsburgien valtakuntaan ja uuden mantereen löytäminen siirsi Euroopan taloudellisen painopisteen Välimeren maihin. Brugge pysyi silti humanismin keskuksena, jota Erasmus Rotterdamilainen kutsui uudeksi Ateenaksi, ja jossa Thomas More kirjoitti Utopiansa.

Aamun sadetta ja poutaa vaihteleva, kummallisesti jotenkin hiostava, sää koheni iltaa kohden aurinkoiseksi. Matalahkosta lämpötilasta - noin parikymmentä astetta - huolimatta ukkosta oli ilmeisesti ilmassa, sillä molemmat kärsimme lievästä päänkivistyksestä. Mukavan kokoisessa ja ikään kuin helposti hallittavissa olevassa Bruggessa olisi toki voinut viipyä pitempäänkin, mutta näin alkumatkasta ainakin Jukka kävi jotenkin ylikierroksilla työasioiden pyöriessä vielä mielessä, ettei oikein osannut pysähtyä. Joten seuraavaksi yöksi etsimme Booking.comin avustuksella tarkoitukseemme soveltuvaa majoitusta Keski-Ranskassa sijaitsevasta Loire-joen laaksosta. Kohtuuhintaiset hotellit olivat kummastuttavan vähissä tai sijaitsivat epäjärkevästi jossain teollisuusalueella, mutta lopulta löysimme asunnon Blois'n kaupungista.

Sunnuntai-iltana ruokapaikaksemme valikoitui Poules Moules, jossa alkuruokailimme päivän keitot eli vihannessoppaa oikein hyvän leivän kera, jonka jälkeen Tuulevi nautti sinisimpukoita sipuli-selleri-porkkanaliemessä ja Jukka valkosipulijättikatkaravunpyrstöjä sekasalaatin kera. Belgianperunoita tietysti molemmille. Lisukkeeksi tilattu tomaattisalsa osoittautui aika turhaksi. Juomina olivat vesi ja italialainen lähes pirskahteleva barberini-punaviini, joka muistutti portugalilaista vinho verdeä.

Seuraava sivu
Pääsivulle