EI LÄMMIN LUITA RIKO

Sunnuntai 10.7.2011. Vuorela - Suonenjoki - Jyväskylä - Jämsä - Kuhmoinen - Padasjoki - Kurhila - Lammi - Turenki - Oinaala - Topeno - Vojakkala - Porras - Letku - Somero - Pitkäjärvi - Koski - Ollila - Lieto - Turku. 529 km.

Reittikartta


Päivän kuvat

Koska yhteistä kesäloma-aikaa oli osunut vain kahden viikon ajalle, tarkoituksemme oli jälleen kerran käydä vihdoinkin kunnolla Norjassa. Lähtöaamuna tarkastimme lähiaikojen sääennusteet. Matalapaine jökötti Brittein saarten yllä huolehtien kelin kosteutuksesta Etelä- ja Keski-Norjassa. Jatkuva sade ja viileä lämpötila Koillis-Atlantin rannoilla eivät houkutelleet, joten päätimme tavalliseen tapaamme muuttaa suunnitelmaa. Ensin ajatuksissa pyöri Ranskan Normandia, mutta kun sinnekin luvattiin vähintään epävakaista säätä, päätimme toteuttaa vaihtoehto kolmosen ja tähdätä Alpeille. Peruimme Turku-Tukholma-laivamatkaa seuraavan yön majapaikan ja saimme vaihdettua paluumatkan Tukholma-Helsinki-laivalipun Rostock-Helsinki-tikettiin.

Mesiangervot tuoksuivat huumaavasti pitkin reissumme ensimmäistä päivää, kun matkasimme kohti Turkua. Sattumoisin vältimme paikalliset ukkoskuurot ja sateet sataprosenttisesti oivallisella reittivalinnalla. Purjehdimme Jämsän jälkeen kahden uhmaisan ukkosrintaman välissä Päijänteen länsirantaa seuraillen. Uutisten mukaan VR kärsi ukonilman aiheuttamista ohjauslaitevioista nimenomaan Jyväskylä-Tampere-välillä. Padasjoelta Ollilaan saimme nauttia lähes yhtäjaksoisesti mutkatiestä toisensa perään. Etenimme käytännössä Hämeen härkätietä, joka on vallan suositeltava siirtymäreitti Etelä-Päijänteen maisemista Turkuun navigoitaessa.

Kuka lienee keksinyt, että landia-pääte on jotenkin pätevä ja erinomainen kaiken maailman höpöhöpöteemapuistoille? Matkan varrella ainakin Viherlandia ja Zoolandia jäivät turhaan odottamaan vierailuamme.

Helteisen kesäpäivän lämpötila oli jo puoli yhdentoista aikaan matkaan lähtiessämme +27 Celsius-astetta, minkä ei varsinaisesti helpottanut sitkeästä päänsärystä kärsineen Tuulevin oloa. Turussa kuumuus jo hiukan helpotti. Ulkomaille suuntautuneelta työmatkalta juuri ennen lähtöämme palanneella rouvalla oli myös vaikeuksia pysytellä hereillä. Takapenkkiläisen kypärä kopsahti ensimmäisen kerran kuljettajan päähinettä vasten Lievestuoreen tienoilla eikä se jäänyt ainoaksi kerraksi. Aikaa varasimme reilusti, jotta saisimme kruisailla rauhallisesti pienempiä polkuja puuduttavan ja vilkkaan 9-tien asemesta. Turun satamaan päädyimme reilusti ennen Silja Europan lähtöä varttia vaille seitsemän.

Omituista kyllä, ruotsinlaivan autokannella ei ollut lainkaan kiinnitysliinoja. Moottoripyörät vain jätettiin seisoskelemaan itsekseen. Ilmeisesti tyynen sään vuoksi laivayhtiö ei katsonut pyörien sitomista tarpeelliseksi. Asetimme prätkän etupyörän seinää vasten, sitaisimme etujarrukahvan hihnalla kiinni ja kiilasimme takapyörän taakse kumituen.

Laivalla oli aikamoinen ihmisvilinä ja paatin ostoskadulla suorastaan ruuhkaa. Matkustimme arvovaltaisessa seurassa, sillä havaitsimme matkustajajoukossa myös ministeri Paavo Arhinmäen.

Grillilounas iltapäivällä Turengissa jätti jonkin verran toivomisen varaa. Ruokailu ei ollut pikasellainen, vaan oli pikemminkin hämäläiseen stereotypiaan yhdistettävissä. Ruishampurilainen sisälsi eräänlaisen pihvin, ananasrenkaan, paistetun kananmunan ja juustoa. Salaatin virkaa teki kiinankaali. Silja Europan Food Marketin salaattipöytä sen sijaan oli yllättävän monipuolinen, edullisehko, riisuttu versio buffetin alkupaloista. Myös ns. kotiruokaa olisi ollut tarjolla, mutta kovin tuhdista syötävästä á la cartesta puhumattakaan ei pitkän päivämatkan jälkeen jaksanut kiinnostua. Onneksi sapuskaa sai Food Marketista enempiä jonottamatta, joten pääsimme kallistamaan päämme tyynylle suhtkoht sivistyneeseen aikaan.

Maanantai 11.7.2011. (S) Tukholma - Nyköping - Jönköping - Helsingborg - (DK) Helsingør - Kööpenhamina - Rødby - (D) Puttgarden - Oldenburg in Holstein. 800 km.

Reittikartta


Päivän kuvat

Turku-Tukholma-reitillä ei ennätä varsinaisesti kovin virkistäviä yöunia ottaa, koska laiva on perin varhain määräsatamassa. Toisaalta päivän aikana ennättää siten kulkea hyvän matkaa reissua eteenpäin. Tukholman ja pohjoissaksalaisen Oldenburgin välinen pätkä oli jälleen totutun työläs. Mittariin kertyi päivän kuluessa tasan 800 km ja pari laivamatkaakin kuului ohjelmaan. Siirryimme Ruotsista Tanskaan meriteitse siltareitin sijaan ja säästyimme siten 40 km ylimääräiseltä ajolta plus saimme pitää samalla pienen jaloitteluhetken. Sekä Helsingborg-Helsingør- että Rødby-Puttgarden-lauttoihin pääsimme käytännössä optimaalisesti suoraan ajamalla ilman jonottamisia.

Aamuvarhaisella ei sapuska maittanut, joten pikaisesti haukattujen banaanien voimalla ajelimme jonkin matkaa ennen huoltamoaamiaista. Takapenkkiläinen nukahteli päivän mittaan pariin otteeseen ja kerkesi siinä samalla vähän uniakin näkemään. Kahvilla saatiin väsymystä nujerrettua. Linköpingin liepeillä tien poskeen telineille ripustettuja Ruotsin menneisyyden kenties nykyistä menestyksekkäämmän lentokoneteollisuuden merkkipaaluja oli enemmän kuin muistimmekaan. Nostalgiseerasimme pitämällä tauot Grännassa Brahehusin linnanraunioiden katveessa ja Värnamon paisuneessa liikennekeskuksessa kuten vuoden 2004 reissullamme. Lisäksi majoituksen olimme varanneet ennalta tutusta Hotel Hoheluftista Oldenburgista.

Ajokeli oli otollinen, ja mesiangervot kukkivat mahtavasti myös länsinaapurimme teiden varsilla. Lyhyen sadekuuron alle jäimme hiukan ennen Helsingborgia. Puimme sadekamppeet, ja sade totta kai loppui lähes välittömästi. Toisen kerran satoi hetkisen Kööpenhaminan kohdalla. Saksan päässä sää muuttui liki kuumaksi, mutta ei painostavaksi. Sujuva ruotsalainen liikenne mahdollisti suunnilleen 110 km/h -matkanopeuden, ja sama päti myös Tanskassa. Kööpenhaminan seudulla tietyöt ruuhkauttivat moottoritien hidastaen hieman etenemistä. Tanskalaiset näyttävät tulkitsevan nopeusrajoituksia tietyömaaosuuksilla varsin luovasti, ehkä kontrolli on vähäistä. Eräässäkin kapeassa kohdassa - jossa nopeusrajoitus oli silti 80 km/h - keskikaistalla ajanut taksi joutui väistämään rekkaa niin paljon vasemmalle, että sivupeili läsähti muoviseen kaidetolppaan.

Mustarastaat soivat kotoisasti Oldenburgin autioiden katujen varsilla, ja sää oli niin sanotusti ihana, kun kävelimme majapaikastamme Oldenburgin ytimeen ruokailemaan. Ravintolavalikoiman kapeudesta johtuen menimme samaan ruokalaan kuin 2004, tosin se oli muuttunut italialaisesta kreikkalaiseksi. Sekasalaatit, yhteinen tomaatti-mozzarella-salaatti ja annokset lampaanpaistia punaviinin ja oluen säestyksellä täyttivät tehtävänsä asianmukaisesti.

Tiistai 12.7.2011. Oldenburg in Holstein - Lyypekki - Kreuz Bargteheide - Trittau - Bundesautobahn 24 - Dreieck Havelland - Berliini - Bundesautobahn 10 - Dreieck Spreeau - Bundesautobahn 10 - Bundesautobahn 13 - Radeburg - Meissen. 570 km.

Reittikartta


Päivän kuvat

Hoheluftin aamiainen oli varsin kattava. Tarjolla oli kahvin ja teen lisäksi mm. jyväisää ruisleipää, saksalaista sihtileipää, kahdenlaisia sämpylöitä, paria eri leikkelemakkaraa, emmentaljuustoa, Kallen mätitahnaa, keitettyjä kananmunia, salaattia tuoreista hedelmistä, erilaisia muroja, hilloja ja mehuja. Aamiaista tarjoileva motoristimies (hotellin omistaja?) yllätti meidät sanomalla kananmunia serveeratessaan "kaksi kananmunaa", muttei myöntänyt osaavansa suomea muutamaa sanaa enempää. Hotellin käytävien seinillä olevista kuvista päätellen kaveri on ajanut moottoripyörillä kilpaa ja seikkaillut prätkällä autiomaissa. Hotel Hoheluft on vallan suositeltava majatalo matkan varrella, moottoripyöräilijöinä saimme huoneemme alennettuun hintaan (63 eurolla 71 euron asemesta).

Meille epätyypillisesti emme olleet suunnitelleet reissun jatkoa juuri ollenkaan. Tarkoitus oli edetä hyvän sään mukaisesti. Läntiseen Eurooppaan povattiin sateita, joten lähdimme kohti kaakkoa.

Tylsästä ja puuduttavasta ajomatkasta huolimatta kakkoskuski nukahteli jälleen useaan otteeseen. Berliiniin johtavat moottoritiet vievät Saksaksi omituisen autioiden maisemien läpi. Bensa-asemia ja levähdyspaikkoja on kovin säästeliäästi entisen DDR:n puolella. Jossain vaiheessa kuskia alkoi ahdistaa lievästi, kun huomasi, että bensaa pitäisi pian saada. Loppujen lopuksi tankissa oli ainetta kuitenkin vielä nelisen litraa, kun Tiikeriin tankattiin lisää menovettä. Berliinin kiersimme Garmin-navigaattorin ohjeista huolimatta kaupungin itäpuolelta, koska arvelimme kiertotien keskustan läpäisyä nopeammaksi. Etenkin, kun opasteet varoittelivat keskustareitin tietöistä ja ruuhkista. Kesän 2001 matkamme tuskailu Berliinin moottoritieruuhkissa oli vielä kirkkaana mielessä.

Itäisen Saksan halkaisun aikana ennätti ajatus harhailla sieltä tänne ja takaisin. Tuleeko nummien kitukasvuisista miniatyyrimännyistä koskaan isoja? Miksi osa tuulimyllyjen siivistä oli lukittu, vaikka tuulta olikin saatavilla? Maissi- ja auringonkukkavainioiden laajuus pisti silmään. Laitumilla käyskenteli lukuisia lehmiä vasikoineen. Elukoiden siirtely laitumilta teurastamoihin vaatinee runsaasti eläinkuljetusautoja, joita ohittelimmekin monia. Ex-DDR:n puolella moottoritien poskeen on noussut sinne tänne valtavia logistiikkakeskuksia ja tehtaita (esim. Netto, Edeka, Dr. Oetker). Suomalaisina ihmettelimme paikallisten autoilijoiden esimerkillisen sujuvaa ja hötkyilemätöntä ajotapaa tietyömailla. Eräällä Aral-huoltamolla näimme pari vanhan saksalaisen vaeltajakisälliperinteen mukaiseen mustavalkoiseen "univormuun" pukeutunutta nuorta puuseppää. Rasthofit vallanneen Serwaysin parkkipaikalla koimme kansainvälistä yhteisöllisyyttä, kun vieressämme hyöri minibussillinen eri-ikäisiä työmiehiä matkalla ilmeisesti Portugalista Puolaan tai ehkä Valko-Venäjälle. Serways-ruokalassa söimme runsaan Currywurst mit Pommes -annoksen puoliksi, kun bratwurst-kioskit tuntuvat lähes kadonneet saksalaisilta levähdyspaikoilta ja huoltoasemilta. Myöhemmin, päivän viimeisellä levähdyspaikalla sitten tietenkin olisi ollut mm. makkaraa kauppaava Imbiss-vaunu.

Oldenburgissa olimme varanneet netin ylitse majapaikan posliiniteollisuudestaan maailmankuulusta Meissenista, jonne saavuimme iltakuuden jälkeen. Schweizerhaus on viehättävästi elämää nähneen oloinen puinen ristikkorakenteinen majatalo, joka sijaitsee aivan Meissenin vanhan posliinitehtaan ja -museon naapurissa. Nautimme Meissenin jokseenkin kauniissa vanhassakaupungissa ravintolan terassilla herkullisia kantarelleja nauhapastan kera sekä salaattia ynnä Tuulevi kevyttä meissenilaista punaviiniä ja Jukka erinomaista paikallista olutta.

Seuraava sivu
Pääsivulle