Perjantai 1.8.2008. Cēsis - Liepa - Valmiera - Strenči - Valka - (EST) Valga - Tsirguliina - Sangaste - Sihva - Otepää - Rõngu - Rannu - Kulli - Rannu - Väike-Rakke - Oiu - Tänassilma - Kuudeküla - Saarepeedi - Välgita - Võhma - Imavere - Nurmsi - Ardu - Vaida - Tallinna. 386 km.

Reittikartta

Päivän kuvat

Kolonna Hotelissa Jukkakin nukkui kohtalaisesti, vaikka olikin tällä matkalla tullut tunnetuksi huonoista unenlahjoistaan. Kuuma oli kortteerimme täälläkin, mutta rauhallinen, ja näköala huoneen ikkunoista läheiseen puistoon oli esteettinen.

Ruokaisaa aamiaista sulattelimme ihanaisessa säässä tiiraillen Cēsisin vetonauloista kuuluisinta, keskiaikaisen linnan jäänteitä. Myös raunioiden viereinen uudempi linna joutui ulkoisen tarkastelumme kohteeksi. Linnoja ympäröi hurmaavan vehmas puisto, jonka varjoisilla poluilla oli helppo hengittää raikasta aamuilmaa.

Olisi ollut mukava käydä ihmettelemässä läheistä Gaujan kansallispuistoa ja muita Cēsisin ympäristön omintakeisuuksia, mutta aikamme ei siihen riittänyt. Cēsis vaikutti mukavalta paikkakunnalta. Se oli niin erilainen kuin edellispäivänä ohittamamme uinahtaneet kyläpahaset harmaantuneine tai 50 vuotta sitten maalattuine mökkeineen ja ryytimailla kykkivine mummoineen. Silti odotimme kaupungilta enemmän keskieurooppalaista henkeä katukahviloineen ja ihmisvilinöineen. Ehkäpä länsimaiset metkut eivät ole vielä levinneet Riikaa kauemmaksi mielestämme kaikkein neuvostotyyppisimmässä Baltian maassa.

Pakkasimme kimpsumme ja vähäiset kampsumme pyörän kyytiin ja käskytimme Tiikerin taas tien päälle. Osuus Cēsisistä Valmieraan oli mutkikas ja sisälsi monta rautatien tasoristeystä sekä oli tasoltaan taattua Latvian laatua. Pientareella pappa ja mummo köröttelivät nyky-Suomessa melko tuntemattomalla niin kutsutulla sarvitraktorilla kauppareissulta kotiin tai muissa asioissa.

Valmieran jälkeinen maantie oli suora ja pinnoitekin hyvähkö. Äkkiä olimme leveällä rajavyöhykkeellä. Valkassa verotimme lativarastoamme täyttämällä prätkän polttoainetankin, mutta aivan kaikkia Latvian rahnoja emme saaneet tuhottua. Melkein kaikki muut jämävaluutat olimme onnistuneet kuluttamaan, Viron kruunut saisimme tuhlattua laivalla.

Viron puolelle Valgaan tultuamme ajorata muuttui kuin taikaiskusta suorastaan loistavaksi. Tsirguliinassa seisoimme tasoristeyksen punaisissa valoissa aika pitkään. Seisauksen syy selvisi, kun kiskoja myöten peruutteli paikallisen rautatielaitoksen pick-up-auto, johon oli asennettu raideliikenteeseen sopivat rautapyörät. Tasoristeyksessä metallipyörät nostettiin hydraulisesti ylös, ja auto jatkoi matkaa kumirenkaillaan maanteitse. Eipä tuollaista peliä ole tullut aiemmin nähtyä.

Isolta kolmostieltä kurvasimme Otepäähän kohdistuvalle 72:lle ja kohta pienemmälle tielle nro 46 sekä heti vielä vähäisemmälle Pühajärven rantaa viistävälle polulle. Kiersimme järven vahingossa länsipuolelta, mutta kävihän se niinkin. Tie oli kapeahko, mutta laadukkaasti päällystetty sekä hupifaktoriarvoltaan korkeahko.

Otepäässä näkyi olevan aikamoinen matkailukeskittymä, jossa majoitusta lienee jokaiseen makuun. Turistejakin parveili alueella runsaanpuoleisesti. Otepään ja Rõngun kytkevä maantie mahdollisti vauhtipitoisen kaartelun. Rõngusta laskettelimme Võrtsjärven rantamaisemiin aika suoraviivaisesti 47-tietä. Rannussa teimme huumorimielessä koukkauksen Kullin kyläpahaseen ja takaisin.

Puolipäivän ateriahetki alkoi olla käsillä, mutta eihän tunnetusti tarvittaessa mitään muonitusliikettä löydy. Ruskeavetisen Võrtsjärven ruohikkoisessa pohjoispäässä visiteerasimme parikilometrisen sorapolun päässä olevalla leirintäalueella, mutta ruokailumahdollisuutta ei ollut sielläkään. Kummallista! Järvi näkyi tielle yllättävän vähän, mikä paljastaa, ettei tietä ole tehty matkailumielessä. Samaan törmää usein Baltiassa.

Viljandin kaupunki ohitettiin luonnikkaasti koillispuolelta kartalle piirtämämme suunnitelman mukaisesti, tosin opasteetkin neuvoivat Tallinnan maantielle. Suoristimme loppumatkaa etenemisen nopeuttamiseksi. Entisten nuottien mukaan olisimme pudotelleet Tallinnaan Raplan kautta pienempiä polkuja pitkin, mutta nyt päätimme siirtyä Tartto-Tallinna -tielle.

Võhman liepeillä tienvarsigrillissä popsimme välipalaksi miehekkäät saslõk- eli lihavarrasannokset ranskalaisine perunoineen, salaatteineen sekä ruissihtileipineen. Grillille oli pysähtynyt lisäksemme sekalainen valikoima moottoripyöräilijöitä, jotka olivat matkalla Jõgevatreff-kokoontumisajoon.

2-tie oli muutaman vuoden takaista paremmassa kuosissa, jos uuden moottoritien alkupään remonttiosuutta ei lasketa. Poliiseja tutkineen oli tien pientareilla useissa paikoin. Onneksi älysimme noudattaa paikallisten esimerkkiä ja välttää ylenmääräistä ylinopeutta, vaikka vauhti pyrki välillä kasvamaan riskirajoille.

Vältyimme vesisateilta, joita päivän aikana märästä tiestä päätellen oli siellä täällä esiintynyt. Viron pääkaupunkiin saavuimme sopivasti iltaruuhkan aikaan. Lämpötila oli +27 celsiusta, joten jonomuodostelmassa ajaessa tarkeni. Tankkasimme viimeisen kerran tällä reissulla ulkomailla ja kirjoittauduimme sataman Reval Inn -hotelliin, josta olimme varanneet huoneen. Sekä aamiainen hotellin kuppilassa että pysäköinti hotellin pihamaalla sisältyivät huoneen 59 euron hintaan.

Siistiytymisen jälkeen seurasi vapaamuotoista tutustumista vanhankaupungin lisäksi Toompean mäen suurlähetystöihin, hallintorakennuksiin, kirkkoihin ja komeisiin näkymiin. Illastimme raatihuoneentorin laitamilla asiakasmäärän perusteella kiistattoman tykätyssä Fellini-Bossanova -ravintolakompleksissa. Ruokavaliomme koostui tomaatti-mozzarella-salaatista ja sieni-kinkkuspagetista. Tuulevi kruunasi hyvän aterian chianti-punaviinillä ja Jukka yllätti ottamalla olutta.

Lauantai 2.8.2008. Tallinna - (FIN) Helsinki - Espoo - Vantaa - Porvoo - Huuvari - Juornaankylä - Humalakoski - Myrskylä - Artjärvi - Hietana - Perheniemi - Iitti - Kouvola - Valkeala - Vuohijärvi - Voikoski - Jäniskylä - Mäntyharju - Mynttilä - Mikkeli - Haukivuori - Pieksämäki - Jäppilä - Sorsakoski - Leppävirta - Kuopio - Siilinjärvi/Vuorela. 478 km.

Reittikartta

Päivän kuvat

Kertaakaan aikaisemmin emme ole reissultamme paluun viimeisenä päivänä pyöritelleet niin mahtavia mutkateitä kuin nyt. Siitä hieman myöhemmin.

Kohtalaisen hyvin nukutun yön jälkeen söimme monipuolisen aamiaisen, kuormasimme ajoneuvon ja tuikkasimme Tallinnan sataman D-terminaaliin hyvissä ajoin ennen paattimme lähtöä. Olimme suomalaisen autoilijapariskunnan jälkeen toisena jonossa. Vajaa kymmenkunta moottoripyöräkuntaa ilmaantui Tallink Superstarin kello yhdentoista lähtöä odottamaan. Kollegamme olivat enimmäkseen suomalaisia, taisi joukossa ainakin yksi italialaismotoristikin olla.

Tällä kertaa sitaisimme pyörämme parilla liinalla kaatumaraudoista laivan kanteen, vaikka henkilökunta meinasi taas vedellä sottaisen liinan satulan yli. Laivalla oli aikaa päiväkirjailla, tuijotella horisonttiin, tehdä vähäisiä tuliaisostoksia sekä hankkia hiukan evästä päivän varalle.

Tallinnan aamukeli oli puoliaurinkoinen, parikymmentä astetta. Kun saavuimme Helsinkiin oli lämpötila edelleen suunnilleen samoissa lukemissa ja aurinko paisteli pilvien lomasta. Kotiin illalla saapuessamme lämpömittari näytti +15 celsiusta, vaikka tuntui koleammalta. Vaatteita jouduimme lisäilemään vaiheittain matkan aikana.

Länsisatamasta posotimme Espoon kautta Kehä I:lle ja edelleen moottoritietä Porvooseen, josta kurvikivanpito alkoi. Kanttailimme Myrskylään 1605-tietä, joka toden totta on kehujen mukaisesti Suomen parhaimpia prätkäilypätkiä. Lasse Virenin kotipitäjässä löysimme paikallisen aarteen, Kahvila Karolinan, jossa söimme hyvää suomalaista kotiruokaa, makkarakastiketta ja perunamuusia sekä sekakasviksia. Hauska vanhan ajan oloinen kyläbaari, vaikkakin modernissa rakennuksessa.

Myrskylästä kallistelu jatkui tie nro 174:ä Artjärvelle ja edelleen hupaisia kiemurapolkuja Iittiin. Kuusankoski-Kouvola -kombinaatti lävistyi isoja teitä käyttäen. Valkealassa erkanimme Mikkelintieltä 368:lle, joka johti meidät alkupään päällystevaurioista huolimatta mukavasti erämaiden halki Mäntyharjulle ja edelleen Viitostielle. Emme malttaneet survoa Viitostietä kauankaan, vaan "oikaisimme" Mikkelistä Haukivuorelle ja  Pieksämäelle. Pieksämäeltä kikkailimme mainiota Jäppilä-Sorsakoski -reittiä Leppävirralle, josta suhautimme suorinta tietä kotiin Etelä-Siilinjärvelle, jossa olimme kello 20.40. Ja sitten saunaan!

Summa summarum:

Moottoripyöräilimme reissun aikana matkamittarin mukaan 5892 kilometriä. Reissupäiviä kertyi 23, joista pyörän kyydissä vietimme 18 eli keskimääräinen ajomatka oli reilut 327 km/ajopäivä. Pisin päiväetappi oli 478 km (kahtena päivänä tismalleen sama matka) ja lyhin 166 km. 95-oktaanista bensiiniä paloi yhteensä 320,10 litraa eli Tikrun polttoaineen kulutus oli 5,43 l/100 km.

Hillityt siirtymät olivat Tuulevin olkapäävaivojen takia pakon sanelemia, mutta oikeastaan oikein miellyttäviä, kun matkaamiseen ei mennyt koko päivää eikä eteneminen ollut väkinäistä työstämistä. Pitkiäkin ajopäiviä muodostui, koska välillä kehnohkot tiet hidastivat matkantekoa.

Paljon tulee haukuttua suomalaisten teiden kuntoa, mutta reissun heitettyämme aloimme tulla siihen tulokseen, että kyllä ne sittenkin ovat ihan kelvollisia. Riippuu paljolti siitä, mihin vertaa.

Vesijohtovettä ei tullut varmuuden vuoksi juuri juotua reissun aikana. Maitohappobakteereita Jukka popsi koko matkan ajan, mikä ilmeisesti vähensi vatsavaivoja. Tuuleville maitohappokapselit eivät sopineet. Retken jälkeen kuljettajan mahaa rienaamaan ryhtynyt pöpö paljastui kampylobakteeriksi, joka lienee tarttunut mukaan matkan varrelta, kenties.

Meille tavalliseen tapaan tämänkin loman aikana ravintoterapeuttien suositukset unohtuivat ja ruokailutavat tuppasivat muuttumaan epäterveellisiksi. Ruokaa tuli tankattua harvoin ja silloin liikaa. Unirytmi sen sijaan näyttää olevan aina reissuillamme arkista järkevämpi.

Säät olivat reissun päällä paremmat kuin kotona samaan aikaan, joten loman ajoitus osui nappiin. Sen verran vaihtelevat kelit vallitsivat reittimme varrella, että jouduimme viettämään rättisulkeisia eli vekslaamaan sadekamppeita ylle ja pois useammin kuin yleensä Keski-Euroopan ekskursioillamme. Ensimmäistä kertaa käytössämme olleet ilmavat motocross-tyyppiset hanskat osoittivat ylivoimaisuutensa helteellä esimerkiksi kaupungeissa majapaikan etsintäajeluilla.

Valuuttojen taaja vaihtuminen hämärsi niiden arvon tajuamista, puhumattakaan lompakoissa vallinneesta rahayksiköiden kaaoksesta. Rahannostot luottokortilla automaateista aiheuttivat ällistyttävän suuren kuluerän. Saisivat siirtyä idän ihmeetkin pian euroon!

Unkarista Slovakiaan sateessa ajetun rupeaman jälkeisenä iltana matkaväsymys nosti hetkellisesti päätään. Litimärkänä ja palelevana moottoripyörämatkailun autuus ja vapaudentunne jäivät kieltämättä muiden mietteiden taa. Nopsasti epäilevät aatokset kuitenkin haihtuivat, ja seuraavan loman odotus ja alustava suunnittelu alkoivat jo ennen reissun päättymistä.

Matkan suunnittelussa Internet on hyvä tietolähde, muutamia käyttämiämme linkkejä löytyy linkki-sivultamme. Perinteiseen tyyliin taustatietojen, historiafaktojen, majoitusvinkkien ja nähtävyyksien metsästyksessä apuna voi käyttää myös esimerkiksi seuraavia painotuotteita:

• Janne Ahtola, Markus Lehtipuu, Aki Pulli & Ilona Savitie: Praha - Tsekki - Slovakia.Suomalainen Matkaopas Finnish Guidebooks, 2006

• Päivi Erola: Puola - Itämeren rannoilta Tatran vuorille. Tammi, 2007

• Steve Fallon, Neal Bedford: Hungary. Lonely Planet Publications, 2003

• Tapio Heiskanen, Markus Lehtipuu, Kaisa Puhakka: Liettua. Suomalainen Matkaopas Finnish Guidebooks, 2008

• Risto Hemming: Autolla Via Balticalla. Autoliitto, 2004

• Reima T. A. Luoto: Unkari - matkailijan tietokirja. Fenix-Kustannus, 2001

• Tapio Mäkeläinen: Viro - kartanoiden, kirkkojen ja kukkaketojen maa. Tammi, 2004

• Hubert Rudzinski: Via Balticaa Puolaan ja Eurooppaan. Autoliitto, 2007

• Ari Taipale: Pitkin poikin Viroa. Tallinna-kustannus, 2008

• Roger Williams: Baltic States Estonia, Latvia, Lithuania. Apa Publications, 2005

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska