RUOTSIN HALKI KOLMESSA PÄIVÄSSÄ
Tiistai 8.8.2006. (S) Tukholma -
Enköping - Västerås - Köping - Skinnskatteberg - Kopparberg - Hällefors - Filipstad -
Brattfors - Sunnemo - Munkfors - Sunne - Västra Ämtervik - Brunskog - Kil - Karlstad.
484 km.
Tukholmassa rullasimme Ruotsin kamaralle hyvissä ajoin puoli kahdeksalta. Sää näytti jatkuvan kauniina ja ilmeisen lämpimänä. Alkumatka Köpingiin saakka oli suorasukaista moottori- ja maantiepaahtamista suhteellisen vilkkaassa liikenteessä. Loppupäivä sujuteltiin pienempiä, hyväkuntoisia ja pääosin autioita maanteitä. Kolsvan ja Sunnemon välisen osuuden pätkät kaartelivat aika ajoin oikein viihdyttävästi ohittaen harvakseltaan kyliä tai pikkukaupunkeja. Sunnemosta Munkforsin kautta Sunneen kulkevalla reitillä maaston korkeuserot alkoivat kasvaa, mistä seurasi myös teiden mutkaisuuden lisääntyminen. Västra Ämtervikin ja Brunskogin välillä tie ylitti jonkinmoisen kukkulan, jonka laelle pykätystä tornista saattoi ihailla ympäröiviä metsäisiä maisemia. Sunnessa on Ruotsin tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluvan Selma Lagerlöfin kotitalo, mutta eipä sattunut opasteita silmään emmekä viitsineet taloa erityisesti etsiäkään. Nobel-kirjailijan patsas näkyi sentään kaupungissa seisovan ja Sunnen eteläpuolella oli valtaisa kylpyläkolossi Selma Lagerlöf Spa. Ruotsi tuntuu olevan kirpputorien luvattu maa. Näytti kuin lähes jokaisessa taajamassa olisi yksi tai useampi loppis-, loppmarknad- tai second hand -kyltti tien poskessa houkuttelemassa käytetyn tavaran haalijoita. Brunskogista suhautimme ennalta-arvattavaa 61-tietä Vänern-järven pohjoisrannalla sijaitsevaan Karlstadiin. Hieman ennen Karlstadia näimme suureksi hämmästykseksemme kaaosmaisen maatalon pihapiirin autionromuineen. Ihan kuin koti-Suomessa! Majoittauduimme Karlstadin laitamilla sijaitsevaan Scandic Klarälven -hotelliin, koska kuljettajalle oli kertynyt työmatkoilta kyseisen ketjun hotelleissa ilmaiseen yöpymiseen oikeuttavia bonuspisteitä. Hotellin sauna ja allasosasto tuottivat positiivisen yllätyksen: miellyttävän kuuma löylyhuone, jonka kiukaassa oli muutama kivikin ja virkistävän viileä vesi uima-altaassa. Suomalaisesta tavasta poiketen hotellin sauna oli naisille ja miehille yhteinen, suihku- ja pukuhuonetilat olivat sentään erilliset. Ruuhkaa ei saunassa ollut, lisäksemme saunomassa oli vain työreissulla ollut ruotsalaistunut suomalaismies. Saunominen ja varustehuolto veivät sen verran aikaa, että emme jaksaneet lähteä tutustumaan Karlstadin keskustaan, vaan söimme iltapalaa hotellin ravintolassa, jonka ikkunoista ja terassilta näkyi rauhaisa jokimaisema. Bufetti-illallinen oli etenkin alkuruokien osalta monipuolinen ja runsas, lämpimät ruuat taas olivat melko tavanomaista tavaraa: kananjalkaa, porsaanfileetä ja lasagnea. Keskiviikko 9.8.2006. Karlstad - Arvika - Sulvik - Årjäng - Gustavsfors - Bengtsfors - Billingsfors - Dals Långed - Håverud - Åsensbruk - Mellerud - Erikstad - Frändefors - Färgelanda - Hedekas Svarteborg - Dingle - Lysekil. 362 km. Hyvän aamiaisen jälkeen jatkoimme matkaamme. Brunskogiin saakka tie oli eilispäivältä tuttua suorahkoa maantietä, joka jatkui samanlaisena Arvikaan asti. Suomalaissiirtolaisten aikoinaan kansoittaman Arvikan jälkeen suuntasimme kohti etelää ja maaston profiili muuttui mäkiseksi ja tie kurvipitoiseksi. Upeita metsien ja järvien keskellä kiemurtelevia kallisteluosuuksia riitti Mellerudiin saakka. Mikäpä oli viilettää lähes tyhjillä teillä, kun sääkin jatkui oivallisena. Gustavsforsin ja Bengtsforsin välisellä mutkaisella metsätaipaleella vauhti hiljeni väliaikaisesti jonossa köröttelyksi tietyömaan takia. Päivän kohokohta oli Dals Långedin ja Håverudin välinen, reilun kymmenen kilometrin mittainen syheröinen tervapolku Brudfjällsvägen. Pätkän alkupäässä on historiallinen kohde Högsbyns hällristningar, jossa on kalliomaalauksia pronssikaudelta. Brudfjällsvägen on kapea, kiemurainen ja kumpareinen kuin Schwarzwaldin pikkutiet, lyhyt serpentiiniosuuskin on laadittu kuin motoristeja silmällä pitäen. Tie loppuu Håverudin kylään, jossa on Dalslandin suosituin nähtävyys, Håverudin akvedukti. Merkillinen rakennelma se onkin: Dalslands kanal -kanavakokonaisuuteen kuuluva neljän sulun ja metallisen kourun muodostama systeemi, jota myöten pienet laivat voivat ylittää kosken. Pidimme kiireettömän turistityyppisen paussin Håverudin viehkossa ruukkimiljöössä. Ostimme kalamyymälästä kunnon palan savustettua lohifileetä, jonka nautimme ulkoterassilla kivennäisveden säestyksellä. Ampiaisia parveili terrassipöytäin tienoilla merkillisen sankasti, mistä johtuen välipalatauko ei ollut ylitsepursuavan rentouttava. Ampiaisten aktiivisuus tuntui yleiseltä ilmiöltä, sillä edellispäivänä Karlstadin hotellin pihallakin pörräsi näitä äkaisiä otuksia, joista yksi keksi pistää Jukkaa käsivarteen. Mellerudin ja Frändeforsin yhdistävä pikatie 45 tuntui viivasuoralta aamun mutkittelun jälkeen. Frändeforsista suuntasimme luoteeseen loivasti kaartelevaa 173-tietä Färgelandaan, jonka jälkeen kurvikivanpito alkoi uudestaan. Korpien keskellä Hedekasin kautta Svarteborgiin kuljettava käärmeenpolku tarjosi nautinnollista ajettavaa ja mukavia maisemia täysimääräisesti. Viimeinen etappi Svarteborgista Pohjanmeren rannalla lymyävään Lysekiliin olikin vaihteeksi mutkatonta ajettavaa. Lysekilissä majapaikan virkaa toimitti pieni yksityinen hotelli Pelles Krog. Kokkina häärivä Pelle kävi keittiöstä toivottamassa meidät kädestä pitäen tervetulleeksi, ilmeisesti hänen rouvansa hoiti muuten majoittautumisasiat. Huone oli erikoisen mallinen, mutta siisti ja maksoi aamiaisineen suunnilleen 70 euroa kahdelta hengeltä. Miellyttävän vastaanoton ansiosta päätimme syödä hotellin ravintolassa. Se olikin erinomainen päätös, sillä Pelles Krogin keittiö osoittautui gourmet-tasoiseksi. Alkupaloiksi nautimme seitsemällä eri tavalla valmistettua silliä - olimmehan perinteisessä sillikaupungissa - sekä mm. kalaterriiniä ja ilmakuivattua kinkkua. Emme kumpikaan ole varsinaisia sillinsyöjiä, mutta Pellen tarjoamat marinoidut sillit olivat suorastaan suussa sulavan herkullisia! Lämpimäksi ruuaksi valitsimme molemmat pariloitua ruijanpallasta simpukkatahnan, simpukkakastikkeen ja limepiparjuurikastikkeen kera. Eipä olisi uskonut talon ulkokuoren perusteella, että Pelles Krogissa olisi noin korkean luokan ravintola! Torstai 10.8.2006. Lysekil - Fiskebäckskil - Grundsund - Rågårdsvik - Dragsmark- Flatön - Malö - Ellös - Varekil - Stenungsund - Göteborg - Malmö. 404 km. Lysekil on Ruotsin tunnetuimpia sillikaupunkeja, jossa kulta-aikoina oli peräti 14 kalasäilyketehdasta. Silloin on silli haissut lysekililäisille rahaa sesongin aikana, mikä lienee nyrpistyttänyt kaupungin kylpylävieraiden neniä. Lysekilistä lähdimme jutaamaan kohti etelää saarelta toiselle vieviä hyväpintaisia, ajoittain lähes olemattoman kapeita pikipolkuja pitkin. Matkustimme myös parilla lossilla, jotka ovat Suomen tapaan ilmaisia tienkäyttäjille. Skagerrakin aaltojen hiomat kalliosaaret ja -luodot ovat perin kaunista katseltavaa. Lysekilin eteläpuolella sijaitsevalla Skaftölandet-saarella tutustuimme pikaisesti Suomenkin TV:ssä esitetystä Saltön-sarjasta tuttuihin Fiskebäckskilin ja Grundsundin kalastajakyliin. Kyläset olivat toden totta ruotsalaiseen tyyliin täydellisen idyllisiä. Grundsund, jossa oli elokuvan tms. filmaus käynnissä, oli oikea makupala. Karttavirheen vuoksi piipahdimme myös Rågårdsvikissa, joka sekin oli keskivertoa pittoreskimpi merenrantakylä. Vesisade alkoi Flatön saarella lossia odotellessamme, ja sadekuuroja riitti pitkälle iltapäivään saakka. Lossin jälkeen tie mutkitteli niin kapeana, ettei kaksi autoa mahtuisi toisiaan kohtaamaan. Moottoripyörällä auton ohi juuri pääsi, joten siirryimme kolonnan kärkeen. Koska vesisade oli välillä rankkaakin, luovuimme pienimmillä teillä pörräämisestä ja siirryimme suosiolla Stenungsundissa isolle E6:lle, jota myöten etenimme aina Malmöhön saakka. Göteborgin kohdalla liikenne ruuhkautui, liekö syynä tuolloin käynnissä olleet yleisurheilun EM-kisat vai tietyötkö olivat hidasteina. Loppumatkalta ei sateilusta ja tasamaasta johtuen jäänyt juuri mitään mieleen. Kirjauduimme iltakuuden jälkeen Malmön esikaupungissa sijaitsevaan Scandic Segevångiin. Nautimme jälleen asiallisessa saunassa kylpemisestä ja pulahdimme pieneen uima-altaaseenkin. Ravitsimme itsemme hotellin ruokalassa merenrantakaupungille tyypillisesti paistetulla turskalla ja uusilla perunoilla. |
|
Edellinen sivu Seuraava sivu Pääsivulle |
© Kuvat ja
teksti: |