Reittikartta

Päivän ohjelmaluonnoksen mukaan tarkoitus oli mm. käydä tarkastelemassa Lago d'Iseon itärannalla sijaitsevia Zonen kalliopyramideja ja kurvailla välimatkat pikkuteitä raikkaassa vuoristoilmassa. Koko suunnitelmaa ei tosin voitu toteuttaa, mutta osa kuitenkin.

Kello 11 maissa yhden pyörän kolonna lähti itää kohti. Morbegnossa reitti erkani edellispäivästä tutulta maantieltä kohti Passo di San Marcoa. Oitis muuttui ajaminen kivaksi loivaksi kiemurteluksi ylämäkeen ja olokin parani helteen helpotettua. Liikennettä ei ollut nimeksikään muutamia polkupyöräilijöitä lukuun ottamatta. Tien varrella vuoriston viileydessä tosin näkyi helteen karkottamia kanta-astujia siestan vietossa. Runsaat rhododendron-kasvustot punasivat vuorten rinteitä ja ennen solan huippua tie sukelsi pilveen. Näkyvyys mäeltä oli täten rajoitettu, joten hetken ihmettelyn jälkeen matkaaminen jatkui alamäkeen kohti Brembo-joen laaksoa.

Valle Brembana -laaksosta kieputtelimme Passo di Zamblan solatien ylös ja alas. Nousuosuuden varrella Oiltre il Collessa huomio kiinnittyi kenties milanolaisten parempiosaisten silmäänpistävän arvokkaanoloisiin huvilarykelmiin. Serio-joen laaksoon tultuaan käännyimme oikealle Bergamoon vievälle tielle, koska Iseo-järvelle ei huvittanut enää lähteä helteessä paahtamaan.

Jos vuoristotiellä varoitetaan liikennemerkillä putoavista kivistä, on varoitus syytä ottaa tosissaan. Äkkijyrkiltä seinämiltä peräisin olevaa kiveä, soraa ja muuta roinaa saattaa olla tiellä yllättävän paljon.

Seriana-laakson vilkasliikenteiseltä tieltä poikkesimme Nembron kaupungissa ja kurvikiva alkoi välittömästi. Vuoristonautiskelua jatkui Zognon kaupunkiin saakka, jossa matkanteko tyssäsi iltapäiväruuhkaan. Samalla ukkosmyrsky nousi äkisti nostattaen puuskaisen tuulen ja alkoi sataa. Juuri ennen kuin sade muuttui kaato-sellaiseksi, löytyi pohjoisen kulkijoille erään rakennuksen vierustalta katos, jonka suojissa oli hyvä pukea lämpimämpiä vaatteita ja katsastella luonnonilmiötä. Suomalaissilmäparit olivat ihmetyksestä pyöreinä, kun muutamat italialaisautoilijat ryhtyivät peittämään autojaan huovilla ym. kankailla. Syykin selvisi: rankkasade muuntui raekuuroksi. Rakeet olivat marmorikuulan kokoisia!

Suunnilleen tunnin kuluttua keli korjaantui siinä määrin, että Trumppa-duo pääsi jatkamaan taivallustaan. Sen verran rajuilmalle piti antaa myönnytystä, että vuoristokiemurtelun sijasta reitiksi valittiin tylsähkö mutkaton Leccon kautta vievä ja Como-järven rantaa myötäilevä maantie. Loppumatka Comon rantamilla oli siitä erikoinen, että kyseinen "superautostrada" kulki lähes yksinomaan kallion läpi louhituissa toisiaan seuraavissa tunneleissa.

Ilta-ateriointi meni sen verran myöhäiseksi, että rytmiryhmän valitsemassa Per Bacco-ristorantessa varsinainen keittiö oli jo umpeutunut, mutta onneksi pizzaa sentään talosta vielä sai. Ja täytyy sanoa, että hyvää oli! Viehättävä interiööri sekä suurin näkemämme pippurimylly, josta kokki itse kävi pyörittelemässä mustapippuria halukkaiden pizzamausteeksi.

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska