Mukava oli elpyä Pension Felsenkellerin vastikään remontoidussa, hiljaisessa huoneessa. Puro solisi ikkunan alla takapihalla rauhoittavasti ja Tiger oli säilössä autotallissa. Mainio majapaikka, kahden hengen huone aamiaisilla 44 €!
Sää oli melko kostea, vaikkei kokoaikaisesti satanutkaan. Pesemämme pyykit eivät meinanneet kuivua huoneessa. Itse asiassa majatalon emäntä veikin myöhemmin päivällä oma-aloitteisesti osan pyykistämme kuivumaan kuivaushuoneeseen.
Vietimme taas ajovapaan päivän ja tramppailimme jalkamme väsyksiin Saksan ytimessä Koblenzissa, joka osana Keski-Reinin laaksoa kuuluu UNESCOn maailmanperintölistan kohteisiin. Deutsches Eckissä katselimme kuinka Mosel-joki yhtyy Reiniin, silmäilimme jokilaivojen liikennöintiä ja kummastelimme eläkeläisten parveilua Keisari Wilhelm I:n valtavan patsaan ympärillä. Kesken kaiken maistui gulassikeitto ja olut Moselin rannan varjoisassa biergartenissa.
Viehättävässä vanhassa kaupungissa vierähti tunti ja toinenkin. Nähtävyyskiintiö uhkasi kuitenkin täyttyä, joten karkasimme välillä maistelemaan kölschiä perinteikkääseen ja suosittuun Altes Brauhaus -kansankuppilaan. Myös kahvit ja juustokakut toisaalla vanhassa kaupungissa kuuluivat päivän sisältöön samoin kuin sadekuurojen väistely erilaisiin putiikkeihin.
Palasimme nauttimaan iltaravintoa Altes Brauhausiin, joka oli illallakin tupaten täysi ja ihmismökä salissa valtaisa. Tuulevi älysi syödä sivistyneen keveähkösti broilerinrintaa salaatin, nuudelien ja rieslingin kera, mutta Jukka äityi liioittelemaan tilaamalla 300 grammaa bratwurstia, paistettuja perunoita, salaattia sekä kookkaan lasillisen talon pils-olutta. Jälkiruokia kupumme eivät enää jaksaneet, joten sateenloppumisenodottelujuomaksiTuulevi otti apfelschorlea ja Jukka kölschiä.
Sekoilimme aloittelijamaiseen tapaan bussiaikataulujen kanssa, joten jouduimme odottelemaan onnikkaa aika pitkään, mutta pääsimme sentään aikanaan Braubachiin lepuuttamaan kulttuuripäivän rasittamia jäseniämme.
Lauantai 26.8.2006. Braubach - Kamp-Bornhofen - Liebenstein - Dahlheim - St. Goarshausen - Loreley - St. Goarshausen - St. Goar - Boppard - Mühltal - Alken - Löf - Moselkern - Wierschem - Burg Eltz - Wierschem - Münstermaifeld - Kaifenheim - Kaisersesch - Ulmen - Nürburg - Nürburgring - Adenau - Siebenbach - Acht - Langenfeld - Kirchwald - Mayen - Koblenz - Braubach. 251km.
Moottoripyöräreissulla pitää myös ajella, siksipä lähdimme jälleen tien päälle. Ensiksi ajattelimme mennä katselemaan maisemia myyttisen maineen saaneelta Loreley-kalliolta. Päästyämme tuskaisen hitaan hortoilun päätteeksi turistimagneetin kansoitetulle parkkialueelle, totesimme, että "täällä me emme mitään tee" ja kieputtelimme takaisin Reinin rantaan. Ylitimme ison joen lossilla St. Goarin kohdalla ja jatkoimme matkailua Reinin länsirantaa noudatellen kohti Moselin laaksoa.
Seuraavaksi oli vuorossa suoraa rantatietä, tuikkaus laakson rinteiden serpentiineille, paluu tietyön takia rantatielle, hermoja kysyvä lorvailu hälytysajoneuvojen kokoontumisajoparaatin perässä sekä antoisa kurvailu Boppardin kaupungin pohjoispuolella olevalle Vierseenblick-näköalapaikalle. Reinin laaksoa reunustavan törmän laelta avautui komeat näkymät joenmutkan molemmille puolille.
Moselin laaksoon päästäksemme ylitimme metsän ja peltoaukeiden peittämän kannaksen. Ja yhtäkkiä olimme Alkenissa, Mosel-joen äärellä. Kas, vaihteeksi linna! Komeasti laakson rinteellä seisova Thurantin linna on uhmannut aikaa ja valtaajia jo vuodesta 1197. Eikä tässä vielä kaikki: jatkoimme taivallustamme joen vastarannalla Moselia vastavirtaan. Tähtäimessämme olleen Eltzin linnan opasteita etsimme Moselkernissä hyvän tuokion, mutta lopulta löysimme oikean tien, jota myöten päädyimme nykyisinkin vielä asutun linnan yleisöpysäköintipaikalle. Maksoimme 1,50 euron parkkimaksun ja kävelimme linnaan vievää polkua niin kauan, että saimme otettua muutamat valokuvat sympaattisen näköisestä Burg Eltzistä. Ajovarusteissa hikoillessamme päättelimme, ettei tarpominen alas linnaan eikä varsinkaan jyrkkä nousu takaisin parkkialueelle kiehtonut erityisemmin.
Eltzin linnan jälkeen onnistuimme jolkottelemaan pitkältä tuntuvat virstat peltomaisemia halkovia huonopäällysteisiä kulku-uria ennen kuin lyhyen Autobahn-pätkän jälkeen saavutimme Eifelin metsäiset tienoot. Keho huusi jo välipalaa, mutta tietenkään minkäänlaista kuppilaa ei tullut vähään aikaan näkyviin. Kurvailimme pitkään tyhjää tietä kohti Nürburgringin kuuluisaa moottorirataa, kunnes vihdoin saimme siirrettyä nälkää eteenpäin sipulikeitolla tienvarsibaarissa. Lähempänä Nürburgringiä Imbiss-kioskeja olisi sitten ollutkin lähes jokaisessa kadunkulmassa.
Nürburgringin ympäristössä parveili rutosti kaksipyöräisiä, millaista alueella lieneekään isojen kilpa-ajojen aikaan. Moottoriradalla oli käynnissä meille epäselviksi jääneet autokisat. Kävimme jonkin aikaa seuraamassa autojen vilahtelua katsomon ohi, kun kukaan ei kysellyt meiltä pääsymaksuja. Koska autourheilu ei vaikuttanut kovin kiinnostavalta, lähdimme pian paluumatkalle.
Eifelin metsiköissä koukertelevat hienot, kuin prätkille sorvatut pikkutiet vaativat tulevaisuudessa lisävierailuja. Aika monta kiinnostavaa kilometriä asfalttia jäi tällä kertaa vielä kokeilematta.
Linnoja piisaa Reinin ja Moselin rannoilla käsittämättömän runsaasti. Kun palasimme Braubachiin, jonka kaupunkikuvaa hallitsee korkea kummun päällä törröttävä Marksburgin linna, oli päivän bongauslistallamme jo niin paljon linnoja tai niiden raunioita, että olimme menneet jo kauan sitten laskuissa sekaisin.
Koska keltavahverokausi oli näköjään julistettu avatuksi, söimme päivällisellä Zum Goldenen Schlüssel -ravintolassa lihaisan kanttarellileivän (Tuulevi) ja kanttarellikastiketta ja sianlihaa sisältävän metsästäjän lautasen (Jukka). Olipa hyvää!
Sunnuntai 27.8.2006. Braubach - Koblenz - Bendorf - Isenburg - Dierdorf - Höchstenbach - Hachenburg - Kroppach - Wissen - Betzdorf - Siegen - Netphen - Vormwald - Hilchenbach - Heinsberg - Albaum - Würdinghausen - Saalhausen - Schmallenberg - Oberkirchen - Westfeld - Winterberg - Hallenberg - Somplar - Frankenberg - Geismar - Hundsdorf - Braunau - Wega - Wabern - Kassel - Seesen - Clausthal-Zellerfeld - Zellerfeld. 421 km.
Suomessa kuivuus ja helle vain jatkuivat. Me jätimme Braubachin kello kymmenen jälkeen vienossa maatiaissateessa. Heti Koblenzin pohjoispuolella aaltoilevan Westerwaldin metsäteiden tuimista käänteistä emme saaneet kaikkea irti märkyyden vallitessa. Sade ehtyi onneksi melko pian, joten ei ajokeli loppujen lopuksi ihan paha ollutkaan. Tuulevi tosin riisui sadehousunsa varmuuden vuoksi vasta iltapäivällä Winterbergissä lounastaessamme sopparuokaa talviurheilukaupungin biker-baarissa.
Saksassa moottoriteitä ajaessa saattaa saada sen kuvan, että maa on loputonta peltoaukeata. Kuva kyllä murenee, kun siirtyy pienemmille poluille. Sunnuntaipäivän taiteilu Westerwaldin, Rothaargebirgen ja Harzin kumpareikoissa polveilevilla maanteillä osoitti, että näillä seuduilla pääosissa olivat metsäiset näkymät. Ensin mainituilla alueilla huomiota herättävää oli myös alankomaalaisten matkailijoiden suuri määrä. Näimme jopa flaaminkielisiä mainoksia teiden varsilla!
Kasselin eteläpuolella sijaitsevan Fritzlarin kaupungin liepeiltä lähtien panostimme vaihteeksi etenemiseen, koska halusimme keretä ennen iltahämärää Harzin vuoristoon, josta varasimme petipaikat seuraavaksi yöksi. Kiisimme siis konetietä pitkin Seesenin liepeille, josta Harziin olikin enää kivenheitto.
Täytyykin tässä vaiheessa mainita, että saksalainen Aral-huoltamoketju pyrkii palvelemaan myös moottoripyöräilijöitä. Bensa-asemilta löytyy esimerkiksi visiirinpuhdistusliinoja puhumattakaan tavallisista pyöränhoito- ja -huoltotarvikkeista sekä monenlaisia motoristeille suunnattuja ilmaisjulkaisuja maksullisten painotuotteiden lisäksi. Onpa usean ARALin WC:ssä kypärähyllykin.
Ilman lämpötila viileni reilusti heti, kun aloimme tunkeutua Harzin metsikköisille harjanteille. Muutama kilometri ennen päivämatkamme päätepistettä puhkesi riehakas ukkoskuuro, josta otimme kaiken hyödyn seistessämme ilman sadekamppeita ainakin viisi minuuttia tietyömaan punaisissa valoissa.
Asetuimme iltaseitsemän kantturoissa taloksi Clausthal-Zellerfeldin kaupungin Zellerfeldin taajamaan von Köhringin jokseenkin mainioon kotimajoitukseen. Tilava kylpyhuoneellinen huone plus aamiaiset verottivat matkakassaamme kohtuulliset 46 euroa. Eteisen jääkaapista sai ottaa yhden euron hintaan olutta, märät ajovaatteemme saimme kuivumaan eräänlaiseen kuivaushuoneeseen, huoneen lämmityspatteri hohkasi miellyttävää lämpöä ja pyöräkin oli parkissa pihalla. Mukavanoloinen herra von Köhring oli siitä erikoinen veikko, että hän epäsaksalaiseen tapaan sinutteli meitä ventovieraita!
Illan päätteeksi söimme itsemme ähkyiksi läheisessä Steakhousessa. Pöytään kannettin salaatteja, metsäsienikeittoa, lampaanseläkkeitä, sianniskaa, frittiperunoita, vaaleata leipää sekä riittävästi Warsteiner-olutta.
Seuraava sivu
Pääsivulle
©
Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska