Maanantai 7.8.2000. Savonlinna - Mikkeli - Lahti - Riihimäki - Forssa - Turku. 456 km.
Ihmeen paljon asiat unohtuvat kymmenessä vuodessa. Emme ilmeisesti pitäneet tällä reissulla matkapäiväkirjaa, ainakaan emme ole sitä löytäneet. Kevättalvella 2010 kirjoittamamme lyhyt raportti lyhyestä retkestämme on siten varsin suurpiirteinen. Ajoreitit sentään olimme merkanneet kartalle jotakuinkin tarkasti.
Ensimmäisen ajorupeaman päristelimme koko lailla lyhintä tietä ja viimeiset virstat jopa tukka putkella, jos niin voi sanoa. Jostain syystä arvioimme matka-ajan väärin tai viivästelimme muutoin, sillä loppumatkasta jouduimme pitämään yllä reipasta marssivauhtia ja tulkitsemaan Lounais-Suomen tyhjillä maanteillä nopeusrajoituksia joustavasti ennättääksemme määräaikana satamaan. Lopulta saavuimme laivarantaan varustamon haluamaan aikaan. Viking Rosellalla seilasimme suolaveden yli mennen tullen välillä Turku-Kappelskär-Turku.
Tiistai 8.8.2000. (S) Kappelskär - Norrtälje - Rimbo - Uppsala - Sala - Avesta. 208 km.
Matkanteko Ruotsissa alkoi käytännössä välittömästi laivasta poistuttuamme, koska Kappelskärin sataman jälkeen olimme heti maantiellä. Helppo nakki Tukholman ruuhkiin verrattuna. Tiistaipäivän reitti vei meidät verrattain tasaisten metsä- ja maatalousmaisemien halki Taalainmaan eteläosiin. Sen verran matkan varrelta jäi mieleen, että Upsalassa Pohjoismaiden vanhimman yliopiston tienoilla muistimme tiirailla, olisiko takavuosien mediasuosikkeja Uppsalan ekonomeja havaittavissa. Emme pystyneet heitä erottamaan muista tallaajista.
Päädyimme hyvissä ajoin iltapäivällä ruostumattomasta teräksestään tunnettuun reilun parinkymmenen tuhannen asukkaan Avestan kuntaan, jossa on vuosisataiset perinteet malmimineraalien tonkimisesta maaperästä ja niiden jatkojalostamisesta. Nykyisin avestalaisen teräksen valmistus on Outokumpu Oyj:n hyppysissä.
Ruotsinmaan erinomaisen erikoisuuden, retkeilymajaverkoston, valjastimme tälläkin reissulla käyttöömme. Kuningaskunnan hostelleja hallinnoi kaksi eri organisaatiota, Svenska Turistföreningen ja Sveriges Vandrarhem i Förening. Retkeilymajat ovat useasti viehättäviä vanhoja puutaloja, joista löytyy monen hengen kerrossänkydormitorien lisäksi tai asemesta pikkuhuoneita, joissa majoittuu pari inehmoa melko edullisesti. Retkeilymajat ovat myös kokemustemme mukaan poikkeuksetta siistejä ja rentoja matkalaisten yöpuita, monesti myös aamiaisen saa ainakin lisämaksusta. Saimme makuupaikat viehkosta punamullan värisestä Vandrarhem Älvbrosta, joka sijaitsee kävelymatkan päässä Avestan keskustasta. Retkeilymaja käsittää useampia rakennuksia, me majoituimme Farmors kammar -nimiseen aittaan. Yöpyminen verotti matkakassaamme 220 kruunulla.
Keskiviikko 9.8.2000. Avesta - Hofors - Falun - Rättvik - Mora - Orsa - Grönklitt. 237 km.
Matka jatkui karttalehdellä ylöspäin. 68-tien varrella Rossen-järven lounaiskulmassa sijaitsevassa Horndalin kylässä pysähdyimme Jukan Hampurin aikaisten vuokraisäntien Horndahlien kunniaksi hörppäämään kaffet pienessä kuppilassa. Suureksi yllätykseksemme kahvilan henkilökunta puhui selvää suomen kieltä. Laitoimme kaiken kukkuraksi vielä paikkakuntaa esittelevän postikortin Hordahleille.
Maanpinnan muodot muuttuivat vähä vähältä vähemmän tasaisiksi. Edellä mainittu Rossen-järvi liplattelee jo 130 metriä merenpinnan yläpuolella. Maastohiihtokilpailujen myötä ainakin suomalaisten penkkiurheilijoiden mieliin iskostuneen Taalainmaan pääkaupungin Falunin ympärillä kohoumat alkoivat olla vuori-nimisiä. Paikkakunnan mäkisiä maastoja silmäilimme muutaman silmänräpäyksen verran ja päättelimme, että hyvä siellä on talviurheilukisoja järjestellä. Kaivosteollisuudella Falunkin on aikanaan vaurautensa luonut. Lisäksi kaupunki on lahjoittanut nimensä ruotsalaisen punamultamaalille eli falurödille ja paikalliselle suomalaista lenkkimakkaraa muistuttavalle falukorville.
Koska meillä ei ollut tuli takapuoltemme alla, etenimme rauhallisesti. Emmehän viikossa olisi ennättäneet kiirehtimälläkään kovin kauas, takaisinpaluusta puhumattakaan. Ennätimme mittailla katseillamme mm. Siljan-järveä Rättvikin eteläpuolella Vida blick -mäeltä käsin. Järvinäköala oli kovasti kotoisenoloinen järvisuomalaiselle. Sää oli suosiollinen ja aiheutti hetkellisiä tuntemuksia siitä, että olisimme lomalla.
Taalainmaanhevosia, noita ruotsalaisen käsityön taidonnäytteitä emme hankkineet, vaikka niitä olisi monestakin putiikista voinutkin rahalla lunastaa. Moran kaupungista puuhepat ovat alun perin lähtöisin, ja sama kotipaikka on myös eripuraisten suomalaisten ryyppyporukoiden lähes kansallispuukoksi nostamalla Mora-puukolla. Viekoittelevista matkamuisto-ostosmahdollisuuksista huolimatta ohitimme Moran kuitenkin itäpuolitse ja etenimme Orsan kuntaan, josta ryhdyimme etsimään asemapaikkaa muutamaksi yöksi.
Vapaan huoneen löysimme Orsasta parikymmentä kilometriä metsään päin sijaitsevasta Grönklittin laskettelukeskuksen retkeilymajasta hintaan 240 kruunua per yö ilman aamiaista.
Torstai 10.8.2000. Grönklitt - Orsa - Våmhus - Oxberg - Evertsberg - Transtrand - Lima - Limedsforsen - Lima - Rörbäcksnäs - (N) Flermoen - Nesvollberget - Østby - Nesvollberget - Støa - (S) Grundforsen - Tandådalen - Sälen - Fulunäs - Sörsjön - Nornäs - Bunkris - Åsen - Älvdalen - Börka - Våmhus - Orsa - Grönklitt. 417 km.
Keli oli edelleen poutainen ja suorastaan pakotti meidät tutustumaan tarkemmin seutukunnan tieverkostoon. Ajelimme sopivilta näyttäviä päällystettyjä väyliä länteen päin. Isot joet vaikuttivat olevan paikallinen erikoisuus. Metsiä, soita ja pieniä järviäkin oli alueelle siunaantunut. Havaitsimme Ruotsissakin olevan kesämökkikulttuuria, Evertsbergin länsipuolisten karujen järvien rannoilla nökötti mökkejä toisensa vieressä ihan isänmaiseen tapaan.
Seurailimme jonkin matkaa maailman suurimman hiihtokilpailun, Moran ja Sälenin välillä sivakoitavan yhdeksänkymmenen kilometrin mittaisen Vasaloppetin reittiä. Tarinan mukaan muuan nuori aatelismies Gustav Eriksson lykki kyseisen etapin vuonna 1520 pakoillessaan Kalmarin unionin eli Tanskan, Norjan ja Ruotsin valtioliiton unionikuningasta Kristian II:ta ja kerätessään taalainmaalaisia miehiä vastarintaliikkeeseen. Gustavin johtamat joukot kukistivat ruotsalaista aatelisväkeä urakalla listineen Kristian II:n sotilaat kaksi ja puoli vuotta kestäneessä kahakassa. Vuonna 1523 Gustav kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi nimellä Kustaa Vaasa ja jatkoi Ruotsin (ja siihen liitetyn Suomenkin) hallitsijana vuoteen 1560.
Norjan suuntaan ajellessamme äkkäsimme, että maisemat olivat kuin Suomen Lapissa, vaikka emme olleet pohjois-eteläsuunnassa edes Ruotsin puolivälissä. Ajelullamme kävimme nääs pohjoisimmillaankin vain jotakuinkin Tampereen korkeuksilla. Maasto oli entistä enemmän jänkää ja välistä kohosi jonkinasteisia tuntureitakin. Norjan puolelle pöristelimme sen verran, että tulimme ensimmäiseen mainittavaan kylään eli Østbyhyn. Arvioimme, ettemme ennätä päivän kuluessa kovin syvällisesti paneutua vuonomaahan, joten otimme yhden valokuvan ja palasimme Ruotsiin. Norjanvierailun jälkeen huristelimme parin jo tuntuvan kokoisen tunturin, Granfjälletin (948 m) ja Sälfjälletin (924 m) välistä.
Rockbändi U2:n video New Year's Day kuvattiin joulukuussa 1982 Sälenissä. Me taasen hörppäsimme elokuussa 2000 Sälenissä oivalliset Löfbergs Lila -kahvit paakkelsin kera. Kahvi paahdetaan länsinaapurissamme keskieurooppalaista sumppia muistuttavaan tyyliin suunmukaiseksi eikä suomalaisittain kitkeräksi. Vaikka ruotsalaista tummaa leipää ei oikein osaa täysin estottomasti ylistää, koska sotkevat ruistuotteisiinsa usein siirappia tai muita suomalaisittain outoja mausteita, osaavat svenskit valmistaa myös näkkileipää suomalaisia etevämmin.
Vähäväkisiä pyrkivät seutukunnat olemaan päivän väylien varrella. Jokilaaksoissa oli jonkin verran asutusta, mutta pikkuteitä sai porhaltaa ihmisasutusta isommin kohtaamatta. Yleensä talot pihoineen olivat ruotsalaiskansalliseen tapaan siistejä ja hyvässä kuosissa. Punamultaa suosittiin talomaalina yleisesti. Åsenissa seurailimme hetkisen perhokalastajien kahlailua suuressa Österdalälven-joessa. Tienreunan näköalapaikalta oli muikeat näkymät kumpuilevaan salomaastoon.
Perjantai 11.8.2000. Grönklitt
Yön aikana sää oli kääntänyt takkinsa. Edellispäivän mahtavan kesäkelin vastakohtana sumun harmaata maisemaa kasteli itsepintaisen sitkas maatiaissade. Vaivuimme synkkyyteen. Ei kiinnostanut lähteä läpimärkään säähän kruisailemaan eikä edes tutustuminen likeiseen karhupuistoon houkutellut. Maleksimme siis majapaikassa ja lomakeskuksessa. Retkeilymajaan vettävaluvana tullut moottoripyöräilevä ulkomaantyttö, otaksumamme mukaan hollantilainen, aprikoi taloon asetuttuaan lähtisikö seuraavana päivänä läheisiin metsiin järjestettävälle ponivaellukselle. Yritimme kannustaa tyttöä osallistumaan, mutta hän jäi jotenkin epäilevälle kannalle, ehkä sateisen päivän säikäyttämänä.
Grönklitt-retkeilymajan Tylö-sauna oli suomalaiselle hämmentävä kokemus. Laajan löylyhuoneen lauteet olivat matalat kuin tanssilavaa kiertävät penkit, vaikka tilaa olisi ollut rakentaa korkeammatkin. Kiukaassa ei ollut lainkaan kiviä, vaan vastukset hehkuivat paljaina ja veden höyrystämiseen oli kiukaan kivipesään laadittu kapea metallikaukalo. Löylyvedenheittovälineitä ei ollut tarjolla, koska ei ollut kiviäkään, joille vettä voisi viskoa. Vastuksille heitetyt löylyt olivat vahvasti metallinmakuiset. Vaikka saunassa olikin verrattain kuuma, ilma oli rasahtelevan kuivaa ja hiki piti ottaa riehumalla. Suomalainen käsitys saunasta on sikäläistä kirkkaasti parempi.
Lauantai 12.8.2000. Grönklitt - Orsa - Fryksås - Orsa - Skattungbyn - Furudal - Edsbyn - Alfta - Bollnäs - Kilafors - Ockelbo - Sandviken - Gävle - Furuvik - Skutskär - Älvkarleby - Forsmark - Östhammar - Söderby-Karl . 439 km.
Aloitimme kotimatkan pilvipoutaisen sään jälleen vallitessa. Kurvasimme ennen maantielle hyökkäämistä Grönklittin huipulle tsiigailemaan ympäröiviä maisemia. Käväisimme myös komealle paikalle mäen rinteeseen (503 metriä merenpinnasta) kasvaneessa Fryksåsin karjamajakylässä. Ilmeisesti jo 1500-luvulta periytyvä karjamajakeskittymä on suurin laatuaan Ruotsissa. Karja ajatettiin kesäisin kylien ulkopuolisille laitumille, joskus kauaksikin asuinpaikoilta, ja siksi laitumien lomaan rakennettiin myös karjamajoja ihmisten ja eläinten suojiksi. Parhaimmillaan Fryksåsissa laidunsi neljänkymmenen tilan karjaa. Puurakennuksia on alueella tätä nykyä pari sataa. Alkuperäisessä käytössä mökit ja karjasuojat eivät välttämättä enää ole, vaan kunnostettuina (kesä)asunnoiksi sekä matkailijoille tarkoitetuiksi majoitus- ja ravintolatiloiksi. Näköala Fryksåsista Orsa- ja Siljan-järville on suoraan sanottuna suurenmoinen.
Nokka kohti itää! Heinäkuisten ylirunsaitten sateitten aiheuttamat tulvat näkyivät 296- ja 301-teiden varrella syöpyneinä ojan- ja joenpenkkoina sekä tulvavesien värjääminä maa-alueina jokien varsilla. Vesi oli paikoin levinnyt pitkälle metsiin ja pelloille, lienee katkonut myös lukuisia teitä. Onneksemme tulvat olivat jo laskeneet.
Bollnäsissä napsautimme vilkun oikealle ja lähdimme laskettelemaan kohti etelänapaa. Ohitimme moottorikelkoistaan maailmankuulun Ockelbon kuntakeskuksen. Ruotsalaista peltipailakkaa valmistettiin paikkakunnalla 1963-1993, ja verstas oli Euroopan suurin moottorikelkkavalmistaja 1980-luvun alkupuolella. Nykyisin Ockelbo taitaa olla tunnetumpi siitä, että kruununprinsessa Victorian sulhanen Daniel Westling on sieltä kotoisin.
Östhammarin kuntaan kuuluvassa Forsmarkin kylässä vietimme pikaisen jaloittelutauon ja katsastelimme kaunista ruukkimiljöötä. Forsmarksån-joen rannalle 1570-luvulla syntyneen rautaruukin toiminta lakkautettiin 1890-luvulla. Nykyisin kylän teollisia perinteitä jatkaa atomeja vasiten halkova Forsmarkin ydinvoimala. Ei haittaa, ettemme nähneet tätä uutta laitosta. Se on kuvien perusteella ruma.
Norrtäljen kunnan Söderby-Karlissa sijaitsevasta Bergströmin privaattimajoituksesta myönnettiin meille hulppea huone yhdeksi yöksi. Ulkoapäin ei älynnytkään, että rakennus oli varsin iäkäs. Jykevillä rustiikkisilla kalusteilla varustettu talo oli muuten viihtyisä, mutta kissojen kansoittamana ei ollut paras vaihtoehto allergiselle kakkoskuskille. Yläkerran lattia oli vinkeästi kallellaan, mikä tuntui tasapainoelimissä kummalliselta.
Sunnuntai 13.8.2000 Söderby-Karl - Norrtälje - Kappelskär - (FIN) Turku. 54 km.
Aamulla tuikkasimme Norrtäljen kautta Kappelskärin laivarantaan ja purjehdimme päivälautalla Maarianhaminan kautta Suomen Turkuun. Pilvinen sää suosi vesillä liikkumista ja maisemien tuijottelua, mutta tuuliselle aurinkokannelle se ei kuitenkaan houkutellut. Sekä puuroaamiaisen että päivän pääaterian nautimme laivalla.
Turkkusessa asetuimme asukkaiksi paikalliseen retkeilymajaan. Turku Hostelissa vallitsi internationaalinen tohina ja hälinä, kansallisuuksia oli edustettuina enemmän kuin sormin osasi laskea. Kahden hengen huone ja aamiaiset maksoivat yhteensä 186 markkaa, mikä oli suhteellisen passeli hinta vaatimattomasta, mutta asiallisesta kortteerista.
Koska lounasruokailu oli hoidettu jo laivalla pois päiväjärjestyksestä, riittivät iltapalaksi nakkikioskin antimet jokirannassa ja oluet panimoravintola Koulussa.
Maanantai 14.8.2000 Turku - Forssa - Hämeenlinna - Lahti - Mikkeli - Savonlinna. 468 km.
Pääsimme matkaan aamutoimien jälkeen sen verran hyvissä
ajoin, että tavallisen puuduttavan taivalluksen jälkeen kaarsimme
Savonlinnassa kotipihaan
ihmisten aikaan iltapäivän tunteina. Illaksi autoilimme vielä Enonkoskelle
Tuulevin vanhempien mökille saunomaan reissun pölyt pois. Vaikka monelle -
varsinkin ruotsinkieliselle tai ruotsia sujuvasti taitavalle läntinen
naapurimaamme on melkein kuin kotimaata, tuntui meistä lyhytkin
pistäytyminen Ruotsiin aidolta ulkomaanmatkalta. Triumphia käskytimme
yhteensä 2 279 kilometriä, polttoainetta menopeli nieli keskimäärin 5,6
litran edestä sadalla kilometrillä.
Pääsivulle