PÄÄTEPYSÄKKI VUORELA

Maanantai 28.8.2006. Zellerfeld - Bockswiese - Lautenthal - Seesen - Hannover - Hampuri - Lyypekki - Puttgarden - (DK) Rödbyhavn - Hvidovre. 537 km.

Lähtiessämme Zellerfeldistä sää oli kylmin koko reissullamme. Hengitys höyrysi, eivätkä paksut sadehanskat tuntuneet yhtään liioittelulta. Keli lämpeni välittömästi, kun pudottauduimme alaville maille Saksan pohjoisimmalta vuoristoalueelta. Poutasää vallitsi lähes koko päivän paria lyhyttä sadekuuroa lukuun ottamatta.

Päivän ajorupeama taisi olla myös matkamme pitkäpiimäisin. Alkuun muutama mutka Harzissa. Sen jälkeen totista puskemista autobaanoilla Itämeren rantaan ja laivamatkan perään tanskalaista suoraviivaista urakointia puuskaisessa sivutuulessa aina Kööpenhaminan kulmille saakka.

Ihmeen vähän Tanskassa on levähdyspaikkoja, eikä huoltoasemiakaan ole Rödbyn ja Kööpenhaminan välillä kuin muutama, ruokapaikoista puhumattakaan. Onneksi majoitusta ei tarvinnut tällä kertaa etsiä tien varrelta, sillä olimme varanneet jo kotona huoneen Hotel Scandic Hvidovresta, joka oli yllättävän kansoitettu. Ravintolaankin piti varata pöytä. Kalaa söimme Tanskassa pitkästä aikaa, pinaattitäytteisiä seitirullia uudehkojen perunoiden säestyksellä.

Hvidovren Scandicissa ei ollut panostettu puhtaanapitoon. Huoneemme nurkat olivat pölyssä, kylppärin likarantuiset juomalasit olivat kuin pöytärätillä pyyhkäistyt, ravintolan ruokailuvälineissäkin oli sanomista. Perhehuoneeksi kutsuttu huoneemme oli kumman ahdas, tosin kylpyhuone oli tilava. Ikkunasta näkyi naapurina oleva siirtolapuutarha.

Tiistai 29.8.2006. Hvidovre - Kööpenhamina - (S) Malmö - Svedala - Skurup - Veberöd - Sjöbo - Hörby - Tollarp - Kristianstad - Karlshamn - Ronneby - Karlskrona - Kalmar. 375 km.

Hyvien yöunien jälkeen siirryimme Ruotsiin tulomatkan tapaan sillan yli. Taivaanranta Ystadin suunnalla näytti vallan tummalta, joten luovuimme aikeestamme ajaa Ruotsin etelärannikkoa myöten Ystadin Kåsebergaan Ales stenar -kivirykelmää päivittelemään. Sen sijaan oikaisimme Skånen sisäosien läpi Kristianstadiin ja sieltä väljää ynnä joutuisaa E22:ta Kalmariin, jossa meitä odotti hotellihuone, jälleen paikallisessa Scandic-hotellissa. Reittimuutoksen jälkeen sää pysyikin pääosin poutaisena ja Kalmariin saavuimme jo klo 16.

Taisi kesä jo lähestyä loppuaan. Koko päivän aikana ei tarvinnut kättä nostaa tervehdykseen kuin pari-kolme kertaa motoristin kohdatessamme.

Koska olimme hyvissä ajoin kortteerissamme, ennätimme mukavasti käppäillä entisen kotikaupunkimme Savonlinnan ystävyyskaupungissa Kalmarissa. Hotellin sijainti hieman keskustan ulkopuolella ei haitannut, sillä pääsimme kylille sinne myös matkalla olleen ystävällisen ruotsalaisen hotellinaapurin autossa.

Tiirailimme kotvasen Kalmarin linnaa, väistelimme rantapuiston nurmikolle sijoiteltuja hanhenulostekasoja ja loimme katseen huikean pitkän Ölandsbron-sillan suuntaan. Sitten oli ruokailun aika. Ravintola Gröna Stuganissa nauttimamme ravinto oli kalapainotteista: alkupaloina katkaraputoastia, tsatsikia, valkosipulibruschettaa ja päällimmäisiksi ruuiksi uunissa kypsennettyä tunturirautua ja grillattua lohifileetä lisukkeiden kera. Kurkunkostukkeina toimivat elsasslainen valkoviini ja olut.

Hiljainen oli Kalmar tiistaiehtoona. Ydinkeskustan ulkoravintoloissa näkyi sentää jokunen seurue. Illan pimetessä palasimme hotelliin taksikyydillä. Lobbybaarissa nautittujen valkoviinin ja oluen jälkeen painuimme pehkuihin iltakymmenen maissa. Matkailu vaati veronsa.

Keskiviikko 30.8.2006. Kalmar - Lindsdal - Läckeby - Bäckebo - Ruggstorp - Allgunnen - Högsby - Berga .- Mörlunda - Hultsfred - Vimmerby - Toverum - Blackstad - Hallingeberg - Borghult - Hunsala - Odensvi - Ramstad - Rumma - Dalhem - Åtvidaberg - Yxnerum - Ringarum - Söderköping - Norrköping - Nyköping - Tukholma.  495 km.

Vaelluksemme viimeisenä ulkomaanpäivänä meillä oli meininki etsiskellä E22:ta äkkiväärempiä väyliä, olihan meillä koko päivä aikaa. Tukholman Värtan-satamassa olisi oltava vasta kello 19.45.

Yöllä alkanut rankka vesisade sai aikaan sen, että hotellin pääoven edusta ja osa pysäköintialueesta olivat veden vallassa. Vettä oli pihalla pahimmillaan melkein polveen saakka. Henkilökunta kuljetti kiireisimpiä hotellivieraita pakettiautolla pääovelta parkkipaikalle. Työmiehet koettivat kiireen kaupalla tyhjentää pumpuillaan etupihalla tulvivaa vettä. Emme hoppuilleet lähdön kanssa, vaan odottelimme kello yhteentoista, jotta pahin vedenpaisumus meni ohi. Olihan meillä koko päivä aikaa.

Sade ei meinannut lakata, vaikka sääennusteet enteilivät vain kuurosateita. Kurvasimme pian E22-tieltä länteen, koska rekkojen nostaman vesisumun keskellä ei ollut mielenylentävää matkustaa. Pikkuteillä ei juuri kanssaliikennöitsijöitä näkynyt. Melko suoria olivat alkupään tiet, joten kovin suurta hupia ne eivät tarjonneet. Aamulla kypärän visiirin sisäpintaan sivelty RainX-huurtumisenestoaine toimi hetken mainiosti, mutta teho katosi ripeästi ja visiiri tuntui sumenevan lopulta entistä enemmän.

Kymmenisen kilometriä köröttelimme kovasti käännöksiä ja nyppylöitä sisältävää hidasta soratietä, eikä matka tuntunut edistyvän. Lopulta sade hyytyi ja matkan taittaminen nopeutui oleellisesti. Astrid Lindgrenin lapsuudenmaisemissa Vimmerbyssä söimme pizzat, koska ohjastajan teki mieli ruotsalaisille pizzerioille tyypillistä kaalisalaattia. Kahvia olimme tällä reissulla siemailleet aika harvoin, mutta nyt ryyppäsimme espressot ruuan päälle.

Vimmerbyn ohitettuamme tiet muuttuivat hyvemmiksi. Järvien lomitse taipuilevia kapoisia maaseututaipaleita oli rattoisaa huristella. Kuskin suunnittelemaa reittiä muutettiin hieman, koska tiet osoittautuivat hiekkasellaisiksi, joilla liikkuminen oli turhan hidasta. Vaikka olihan meillä koko päivä aikaa.

Päädyimme edelliskesän reissulta tuttuun Åtvidabergiin, josta kallistelimme erinomaiseksi havaittua monisoppista mutkatietä Yxnerumiin, jossa oioimme jäseniämme ja samalla silmäilimme tien viereen "museoitua" vuonna 1924 rakennettua Yxningen II -höyrypaattia. Pätkän alkuosaa oli paikkailtu ruotsalaiseen tyyliin irtonaisella öljysoralla, joten mahdotonta vauhdin hurmaa emme erikoispikakokeen aluksi kokeneet, loppuosuus Yxnerumista Ringarumiin olikin sitten hauska.

Ringarumissa heräsimme siihen, että kello on jo viisi. Siispä pikkutienautiskelu oli vaihdettava niin sanottuun tukka putkella ajamiseen. Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin olimme Tukholmassa, joten ylimääräistä kurvailua emme olisi ennättäneet enää juuri harrastaakaan.

M/S Skywindin ruokalassa hotkaisimme katkaraputäytteiset uuniperunat sekä salaattipöydän antimia. Vatsat täynnä emme kaivanneet tanssiravintoloiden tai yökerhojen palveluja, vaan valmistauduimme viimeiseen matkapäivään kömpimällä nukkumaan.

Torstai 31.8.2006. (FIN) Turku - Tampere - Jyväskylä - Suonenjoki - Kuopio - Siilinjärvi/Vuorela. 466 km.

Matkan viimeisen etapin kanssa emme hienostelleet. Ajoimme nopeinta reittiä kotiin. Skywind oli täsmälleen oikea-aikaisesti laiturissa Turussa. Motomarketista kävimme tilaamassa pari varaosaa Tiikeriin ja kotimatka tarmokkaassa sivutuulessa pääsi vauhtiin. Tutuissa maisemissa jotostamisesta ei jäänyt paljonkaan muistikuvia.

Längelmäen Nesteen lounaslistalta saimme eteemme mauttomia lihapyöryköitä mitäänsanomattoman kastikkeen ja osittain raakojen keitinperunoiden ohella. Autolounas huoltamon tapaan maistui reissun aikana herkkuihin tottuneissa suissamme vähintäänkin lattealta.

Jos Ruotsin moottori- ja isot maantiet ovat monen mielestä puuduttavia, ei Suomenkaan päätieverkosto ansaitse kovin korkeata sijaa mielenkiintoisten reittien rankinglistalla.

Rautalammilla sijaitsevasta Tiinan Tuvasta ostimme itsellemme tervetuloa kotiin -henkisesti muikkukukon. Tuvalla oli myös kirpputori, jossa tavaraa näkyi olevan tarjolla kuin rompepäivillä, tarjonta vain oli osin erisorttinen.

Hieman virka-ajan päättymisen jälkeen tulimme kotipihoille. Kuiva loppukesä oli huolehtinut siitä, ettei pihamme nurmikko ollut juuri kasvanut lomamme aikana. Matkan varrella näkyi myös muita kuivuuden jälkiä: paikoin olivat puiden lehdet ruskettuneet, mutta ihmekös tuo, kun sateet tuntuivat seurailleen meitä.

Tällä reissulla erikoista oli se, että tavaramme mahtuivat hulppeasti Triumphin laukkuihin. Osasyyllinen lienee ollut viileä keli, joka pakotti pukemaan vaatteita reilusti, jolloin ne eivät tietenkään vieneet tilaa laukuista. Ehkä alamme myös vähitellen oppia ottamaan mukaan ainoastaan kaiken oleellisen. Myös vaatteiden pakkaamiseen käyttämämme "kompressiopussit" loivat lisätilaa kuljetusastioihin. Jotain muutakin olemme oppineet vuosien varrella: nykyisin älyämme syödä ajon aikana kevyehkösti, jotta ruokailun aiheuttama väsymys ei iskisi kesken matkan. Vielä kun muistaisi pitää aina mukanaan jotain pientä evästä, niin ei joutuisi "hätätilanteessa" ravitsemaan itseään karamelleilla ja nestemäisellä leivällä.

Reissu 2006 kesti yhteensä 26 vuorokautta, joista ajamisesta vapaita oli kolme. Vaikka ennen matkaa päätimme, että tällä kertaa emme tehtaile kilometrejä, uurastimme yhteensä 7372 kilometriä, mikä tekee keskimäärin 320 km/ajopäivä. Bensiinin keskikulutukseksi muodostui 5,46 l/100 km.

Näyttäisipä mielenkiintoiselta, mutta on mentävä jo kotiin päin... Clausthal-Zellerfeld, Saksa.

No, ei tämäkään näytä hassummalta! Clausthal-Zellerfeld, Saksa.

Kalmar, Ruotsi.

Kalmar, Ruotsi.

6072 metriä pitkä Ölandsbron-silta. Kalmar, Ruotsi.

Tulva hotellin pihalla. Kalmar, Ruotsi.

Punainen tupa jne. Hunsala, Ruotsi.

Loftern-järvi. Åtvidaberg, Ruotsi.

Yxningen II. Yxnerum, Ruotsi.

Kalakukkoa ostamassa. Rautalampi, Suomi.

Vuonna 2006 ruska alkoi jo elokuussa. Rautalampi, Suomi.

7372 kilometrin reissu onnellisesti takana. Siilinjärvi, Suomi.

Edellinen sivu
Pääsivulle

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska