TIIKERI SAAPUU ELSASSIIN

Keskiviikko 16.8.2006. Heidelberg - Karlsruhe - Rastatt - Gaggenau - Weisenbach - Sprollenhaus - Enzklösterle - Poppeltal - Hochdorf - Erzgrube - Besenfeld - Freudenstadt - Kniebis - Bad Rippoldsau - Reinerzau - Schenkenzell - Schiltach - Wolfach - Kirnbach - Reichenbach - St. Georgen - Triberg - Furtwangen - Jostal - Höfenhof - Titisee - Feldberg - Todtnau - Todtnauberg. 351 km.

Vesisade oli seuranamme päivän ensipeninkulmat, jotka tahkosimme moottoritietä nro 5. Rastattin tienoilla käänsimme etupyörän kohti Schwarzwaldia ja sade loppui kuin tilauksesta. "Unimog ist Gaggenau, Gaggenau ist Unimog!" kaikui mielessä, kun rullasimme Mercedeksen Gaggenaun tehtaan ohi. Gaggenaussa on valmistettu Mersun kuuluisia Unimog-maastokuormureita vuodesta 1948.

Gaggenaun jälkeen Weisenachissa käännyimme vielä vasempaan Hohlochin (988 m) rinteille nousevalle pienoisbaanalle. Schwarzwald niin sanotusti rulaa! Vaikka tie oli vielä alkuun kostea hilliten hiukan kaasukättä, oli loppupäivä täysipainoista vispausta. Muutakin prätkäväkeä oli runsaanpuoleisesti liikkeellä. Monet paikalliset konepyöräilijät ohittelevat aika vapaamielisesti ja yllätyksellisesti, mikä ainakin meidän hitaampien kannattaa pitää mielessä.

Schwarzwald on nimensä mukaisesti metsää. Puuta jalostavia firmoja on paljon. Sivuutimme isompia ja pienempiä sahoja, polttopuuyrittäjiä sekä kartonkitehtaan, jonka nimi lienee kuopiolaisille ja lieksalaisille tuttu: Dermot Smurfit.

Mustametsä on ilmeisesti ollut siinä mielessä eräänlaista takapajulaa, että linnoituksia tai linnoja ei seudulla ole juuri vastaan tullut. Alue lienee ollut sivussa valtaapitävien kiinnostuksenkohteista ja kahakoista, joten vähäinen väki on saanut elellä suhteellisen rauhassa maataloutta ym. alkutuotantoa harjoittaen.Tämä nyt on kyllä täysin mutu-fundeerausta. Jokilaaksoissa linnoja taas on lukemattomia ja kirkkojakin joka kulmassa. Heidelbergissakin asukkaat joutuivat tämän tästä vaihtamaan uskontoaan, kun vaaliruhtinaat keksivät vaihtaa katolisuudesta protestanttisuuteen ja päinvastoin vaatien alamaisiltaan samaa.

Schwarzwaldin tiestöä ja maisemia ei voi kyllin kehua. Esimerkiksi Freudenstadtin kaupungin (jonka kauppatori on muuten Saksan suurin) ympäristössä suuret korkeuserot pakottavat tiet mahtavan mutkaisiksi. Kleine Kinzig -joen vehreä ja rauhaisa laakso on hieno. Ja jos turistien kansoittaman käkikellokaupunki Tribergin lähiseudun kaarteissa ei motoristi ole elementissään, niin missä sitten! Etelään päin kuljettaessa Schwarzwald sen kuin komistuu. Kylät ovat kuin postikortteja, Freiburgin itä- ja eteläpuolella vuoret ovat korkeimmillaan ja syherötiet maukkaimpia.

Matkalla varasimme huoneen Todtnaubergista Pension Enzianista (tilava kahden hengen huone kelpo aamiaisella 58 €) ja sehän löytyi kylällä olleen majoitusinfotaulun opastuksella helposti. Mukavan väen pitämää kodikasta ja motoristimyönteistä 1021 m korkeudessa sijaitsevaa Enziania suosittelemme lämpimästi.

Perehdyimme paikalliseen ruokakulttuuriin läheisessä Stern-hotellin hyvän palvelun ravintolassa tilaten päivän listalta edulliset ja konstailemattomat annokset nuudelisoppaa, salaattia sekä lihapullia ja riisiä.

Todtnauberg, Saksa.Näköala kylän laidalta laaksoon.Todtnauberg, Saksa.Pätkä Todtnaubergin vesiputousta.Todtnauberg, Saksa.

Torstai 17.8.2006. Todtnauberg - Schauinsland - Hofsgrund - Oberried - Kirchzarten - Buchenbach - St. Märgen - St. Peter - Kandel (1242 m) -  Kollnau - Gutach - Keppenbach - Reichenbach - Freiamt - Bleichheim - Broggingen - Herbolzheim - Kenzingen - Riegel - Endingen - Sasbach - (F) Marckolsheim - Guemar - Ribeauville - Aubure - Haut-Voirimont. 194 km.

Seurasimme tiiviisti säätiedotuksia. Schwarzwaldissa olisi viihtynyt kauemminkin, mutta ennusteiden luvatessa sateita Etelä-Saksaan, päätimme lähteä etsimään kuivempia teitä Ranskan puolelta.

Pensionaatin rouvan käteltyä meitä lähtiessämme - kuten tullessammekin, mukavaa - pyrähdimme katsastamaan läheistä, todtnauerlaisten mukaan Saksan korkeinta luonnon vesiputousta nimeltään Todtnauer Wasserfall (97 m). Paikallisten väittämä on virheellinen, Tribergissä oleva putous (163 m) on maan mahtavin Alppien ulkopuolella, Alpeilta löytyy peräti 470 m korkea. Ajokamppeet päällä maastossa rämpiminen oli varsin kuumaa, mutta tulipahan nähtävyys pintapuolisesti tutuksi.

Ohitimme kuuluisan Schauinslandin huipun kaakkoispuolelta ja keplottelimme itsemme vähäliikenteisiä maanteitä alaville maille ja uudelleen korkeuksiin Kandel-vuoren laelle mukavien serpentiinien kautta  ja kohta taas alas. Gutachin jälkeen tulimme Freiamtin todella rauhaisille pikkuteille, joiden ei tarvitse hävetä mutkaisuudessa tunnetummille Schwarzwaldin reiteille. Etenkin tie L110 Keppenbachin ja Schweighausen välillä on upean kiemurainen pätkä!

Kun lähestyimme Reinin laaksoa, maisema tasoittui. Huilasimme hetken ja lounastimme kaupan valmissalaatit brezelien kera vielä ennen Ranskaan siirtymistä. Tasainen, laaja jokilaakso oli kuuma ja näkymiltään mitäänsanomaton. Jokilaakson ja Vogeesien vuoriston välinen kumpuileva viininviljelyalue oli taas varsin sööttiä ja majoituskapasiteettia olisi ollut tarjolla, mutta jatkoimme kohti Vogeesien vuoristoa, jonka metsäisillä rinteillä siksakkaavat pikkutiet ovat vähintään yhtä viihdyttäviä kuin Schwarzwaldissakin!

Ribeauvillen kaupungin ruuhkissa meinasi tulla hiki, mutta kuumuus vaihtui miellyttävään vilpoisuuteen noustessamme kohti määränpäätämme Auburea, josta Tuulevi oli varannut aamulla kortteerin chambre d'hotes'sta, joka on bed and breakfast -majoitustyypin ranskalainen vastine.

Schwarzwald määräilee! Reichtal, Saksa.

Kleine Kinzig-joen ylittävä (K)narrenbrücke. Schenkenzell, Saksa.

Etelä-Schwarzwaldissa maisemat vain komistuvat. Furtwangen, Saksa.

Furtwangen, Saksa.

Todtnauberg, Saksa.

Liikennemerkki sen kertoo: seuraavat 7 km pelkkää mutkaa. Schauinsland, Saksa.

Heinäpaalitaiteen huippuja. Wagensteig, Saksa.

Katsaus Kandel-vuorelta Reinin laaksoon päin. Kandel, Saksa.

Edellinen sivu
Seuraava sivu
Pääsivulle

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska