KADONNUTTA AIKAA LÖYTÄMÄSSÄ

Maanantai 14.8.2006. Heidelberg. 0 km.

Maanantaipäivä kului moottoripyöräilemättä turistityyppisesti vanhaan saksalaiskaupunkiin tutustuen. Ostimme Heidelberg-kortin, jolla sai matkustella vapaasti julkisilla liikennevälineillä ja pääsi ilmaiseksi tai alennuksella paikkakunnan atraktioita tiirailemaan.

Matkasimme aluksi vanhastakaupungista vaijerivetoisella junalla kaupungin suosituimpaan nähtävyyteen, osittain raunioituneeseen Heidelbergin linnaan. Vierailimme linnan apteekkimuseossa ja osallistuimme reilun tunnin mittaiselle englanninkieliselle opaskierrokselle, jonka piti hauskalla tavallaan Sjöbergin July. Opimme paljon linnan historiasta, mm. Fredrik-ruhtinaasta, joka oli omasta mielestään kalvinisti ja neuvoi alamaisiaan syömään ja juomaan kohtuudella, mutta kuoli itse 36-vuotiaana alkoholismiin. Juomispuoleen keskittyi myös tarina Perkeo-narrista, joka oli pieni mies, mutta haka juomaan viiniä: 18 pulloa oli päiväannoksen suuruus. Perkeo kuoli tarun mukaan juotuaan vahingossa lasillisen vettä.

Näimme Heidelbergin linnassa myös maailman suurimman viinitynnyrin, johon mahtuu peräti 221 726 litraa jaloa juomaa! Tynnyrin rakennutti vuonna 1751 vaaliruhtinas Carl Theodor. Tynnyristä laskettu viini ei liene ollut kuitenkaan mitään suurinta herkkua, koska paikalliset  talonpojat maksoivat osan veroistaan tuomalla linnaan viiniä. Erilaiset ja erilaatuiset viinit varastoitiin sekaisin jättitynnyrissä eli kyseinen booli oli luultavasti varsin erikoislaatuisen makuista. Viininviljelijät eivät ymmärrettävästi viitsineet aina toimittaa parasta laatuaan veroviiniksi. Viinicocktailin laatuvirheiden vuoksi viiniä maustettiin voimakkaasti erilaisin maustein.

Linnareissun jälkeen jatkoimme junalla mäkeä ylöspäin aina Königstuhl-vuoren (566 m) huipulle saakka. Mäenharjan näköalapaikka tarjosi antoisat näkymät Heidelbergiin ja Neckar-joen laaksoon.

Kun turisteiksi ryhdyimme, kävelimme myös Neckar-joen toisella puolella kiemurtelevan "Filosofientien", jolta avautuivat rapsakat näköalat linnaan ja vanhaankaupunkiin. Reittiä ei voi suositella jalkavaivaisille, koska polku sisältää runsaasti jyrkähköä portaikkoa. Philosophenwegin vehreitten maisemien keskellä on ollut hyvä professoreiden filosofoida. Polun varrella kasvoi runsaasti boysenmarjaa. Jäi hiukan epäselväksi kenelle marjapuskat kuuluivat, koska ne tuntuivat kasvavan tyhjillä tonteilla. Kenties kyseessä oli jonkinlainen siitolapuutarha. Alueella näkyi kyllä paikallisia marjankeruussa eli eivät luonnonantimet ilmeisesti käyttämättä jää.

Vaikka olimme syöneet myöhäislounaiksi sieni- ja perunakeittoa, oli illalla kiljuva nälkä johtuen runsaasta liikunnasta. Nälän poistivat kantapaikaksemme muodostuneessa Perkeossa Tuulevin valitsema munakoisopasta ja vehnäolut sekä Jukan kalkkuna-salaatti pilsner-oluen kera.

Sadekuuro huolehti "kotimatkalla" siitä, ettei tunnelma päässyt kuivakkaaksi. Sää olikin ollut Lysekilistä lähtömme jälkeen Suomen helteistä poiketen vaihteleva, sadekuuroja oli tullut päivittäin ja lämpötilakin vain vajaat +20 astetta. Sääennusteet lupailivat kyllä loppuviikoksi jo kolmeakymmentäkin celsiusastetta.

Maailman suurin viinitynnyri. Heidelberg, Saksa.Heidelbergin linnan hovinarri Perkeo. Heidelberg, Saksa.Näkymä Königstuhl-vuorelta. Heidelberg, Saksa.

Tiistai 15.8.2006. Heidelberg - Ziegelhausen - Wilhelmsfeld - Unterflockenbach - Unter-Absteinach - Heiligkreuzsteinach - Schönau - Neckarsteinach - Neckargemünd - Heidelberg. 68 km.

Oppia ikä kaikki! Edellisaamuna aamiaistarjoilusta huolehtinut rouva taisi hiukan möksähtää meille, kun menimme ottamaan suoraan Saksassa pikkuhotelleissa harvinaisehkosta puhvettipöydästä aamiaisen aineksia. Oikea taktiikka näyttää olevan seuraava: ensin istutaan pöytään ja odotetaan, että henkilökunta tulee kysymään "Kaffee oder Tee?" ja vasta tämän rituaalin jälkeen ryhdytään ottamaan leipiä ynnä muuta syötävää. Ainakin näin toimittuamme tarjoilija soi meille hymynpoikasenkin.

Kulttuurikierroksemme jatkui Heidelbergin museon kokoelmiin tutustumisella. Museossa oli rutkasti maalaustaidetta, sisustusesineistöä, astioita ym. kaupungin historiaan littyvää. Myös alueen arkeologiaa (mm. hautalöytöjä ja hienoja pienoismalleja) esiteltiin pronssikaudelta kelttien ja roomalaisten aikaan ja edelleen frankkien valtakaudelle. Käväisimme myös Saksan vanhimman yliopistokaupungin opiskelijakarsserissa eli eräänlaisessa putkassa, jossa huonosti käyttäytyneet opiskelijat kärsivät sääntöjen rikkomisista aiheutuneita rangaistuksiaan.

Ennen iltaa teimme pienen ajelulenkin Heidelbergin pohjoispuoliseen kumpareiseen lähimaastoon. Nautittavan mutkallista tietä oli sommiteltu jyrkkärinteisille kukkuloille kilometritolkulla. Ison kaupungin tyyliin asutus oli levinnyt laajalle hyvien kurvipolkujenkin varrelle, joten eteneminen oli aika katkonaista. Siksi emme ennättäneet kovin kauas, kun oli jo palattava takaisin.

Päivällä kukistimme meidät yllättäneen nälän lounastarjouksena olleilla "keveillä" rucolapizzoilla ja illalla intouduimme vielä syömään hyvää thai-ruokaa enemmän kuin oli tarkoitus.

Heidelbergin linnassa. Heidelberg, Saksa.

Heidelbergin linnassa. Heidelberg, Saksa.

Heidelbergin linnan pienoismalli. Heidelberg, Saksa.

Lasimaalaus Heidelbergin linnassa. Heidelberg, Saksa.

Kaupunki ja linna Filosofientieltä katsottuna. Heidelberg, Saksa.

Suomalaisturistit Filosofientiellä. Heidelberg, Saksa.

Simson Schwalbe, made in DDR. Heidelberg, Saksa.

Edellinen sivu
Seuraava sivu
Pääsivulle

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska