Tiistai 28.6.2005. Colico - Passo dello Stelvio - Colico. 344 km.

Reittikartta

Tiistaiaamuna Tuulevin ylimääräiset kamppeet pakattiin pahvilaatikkoon ja lähetettiin Suomeen. Tuulevin ajovarusteethan matkasivat Tigerin kyydissä Italiaan; Palermossa hänellä oli tietysti prätkäpukimista poikkeava kevyt garderobi mukanaan. Aamutoimiin tuhrautui yllättävän paljon aikaa, joten lähtö päivän pääkohteeseen Stelvio-solaan lykkääntyi klo 13 saakka.

Helle ei ollut maanantaista hellittänyt, joten alkumatka kautta lukuisten kaupunkien ja kylien kuten Morbegnon, Sondrion ja Villa di Tiranon sekä läpi loppumattomien teollisuusalueiden kirvoitti hikikarpalon poikineen kulkijoiden selkänahoista. Pariairokaksikko päätti koukata Sveitsin kautta, jotta vuoriston raikas ilma toisi helpotusta tuskaiseen kuumuuteen.

Madonna di Tiranosta alkoi nousu kohti Lago di Poschiavoa, jonka rannalla viilensimme kuumuudesta kärsiviä kehojamme ja nautimme välipalaa. Järven rantaa seurasi paikallinen erikoisuus, Rhätische Bahnin yksityinen rautatie, jota myöten paikallisjunan näköisiä vaunuja kolisteli kohti Passo del Bernina -solaa.

Matka jatkui vähäisen liikenteen seassa Bernina-solaan, jonka laella teimme u-käännöksen ja etenimme jälleen Italiaan Forcola di Livigno -solan ylittäen. Laaksojen tukala kuumuus häipyi vuoriston viileän tuulen alta. Maisemat olivat alpiiniseen tapaan mahtavia, jollaisia ne myös tulisivat lähiviikkoina olemaan.

Livignon tax-free-alueelta olisi voinut ostaa halpaa bensiiniä, mutta tankki oli tankattu jo Sveitsissä varsin edullisesti täyteen. Koska muutakaan shoppailtavaa ei ollut, jatkoimme kohti Stelvio-solaa.

Ennen Bormion kaupungista alkavaa nousua kohti Stelviota ylittyi rennosti kaarrellen miltei huomaamatta pari solaa, Passo d'Eira ja Passo di Foscagno.

Bormion pohjoispuolella alkoi tie nousta jyrkästi kaikkien solateiden kuningattareksi kutsutulle Passo dello Stelviolle. Solan länsipuolen tie kulkee useiden valaisemattomien tunneleiden läpi, toki neulansilmäkurvejakin on erään nettisivun mukaan 39 kappaletta. Kurvit olivat ahtaita, vaihteita joutui vatkaamaan edestakaisin taajaan. Tien vierestä alkava rotko näytti päätähuimaavan syvältä. Ylämäestä suoriuduimme tiukasta aikataulusta johtuen pikaisella yhden kuvaus- ja eväidensyöntipysähdyksen taktiikalla.

Passo dello Stelvion eli Stilfserjochin, joksi sitä nyppylän itäpuolella kutsutaan, kylmän tuulen jäähdyttämällä huipulla matkamuistomyymälät jo sulkivat oviaan lähestyvää iltaa ennakoiden, joten nopeata maisemien ällistelyä ja muutaman valokuvan ottoa kauempaa ei solan laella malttanut viipyä. Seuraavana oli vuorossa Etelä-Tirolin puoleinen mutkaisempi osuus alamäkiajona.

Stelvion varjoisammalla itärinteellä useat murmelit olivat rohjenneet tulla ulkoilemaan tielle. Tämän tästä niitä pujahteli tienpengerkiveyksen koloihin matkailijaparin menopeliä säikähtäen.

Gomagoin kylässä täyskäännyimme takaisin kohti Stelvion korkeuksia. Itäpuolen ramppi oli läntistä reittiä mutkikkaampi ja numeroidut 180° käännökset (48 kpl!) olivat Etelä-Tirolin puolella vieläkin tiukempia kuin Lombardian puoleisella osuudella. Osa kurveista oli pakko ajaa ykkösvaihteella, mikä aiheutti tietynlaista tökkimistä etenemiseen, eikä kärsinyt tienpinta auttanut ajamisen sujuvuutta lainkaan. Vaikka Stilfserjochin serpentiinien ylösalas-siksakkaaminen ja sen ylväät maisemat ovat kokemuksena ehdoton elämys, ei se ajonautiskelun kannalta ole tämän kirjoittajien mielestä Alppien parasta antia työläytensä, jopa vaikeutensa vuoksi.

Paluumatkaa Bormiosta kohti Colicoa värittivät lukuisat pitkät, jopa lähes kahdeksan kilometrin mittaiset tunnelit. Matka joutui suorahkoa alamäkistradaa pitkin sukkelasti, mutta pimeys lankesi maiseman ylle vääjäämättä Tiranon liepeillä pidetyn pizzapäivällistauon aikana.

Tiranosta Colicoon pariskunta palasi samaa reittiä kuin tulomatkalla. Morbegnossa tie oli tukossa kolarin vuoksi. Ystävällinen paikallinen custom-pariskunta johdatti suomalaiset sokkeloista reittiä erinäisten teollisuusalueiden kautta onnettomuuspaikan ohitse. Hotelliin saavuimme lopulta hieman iltayhdentoista jälkeen.

Pääsivulle
Edellinen päivä
Seuraava päivä

Huipulla tuulee. Passo del Bernina, Sveitsi.

Forcola di Livigno, Sveitsin ja Italian rajalla.

Väliaika: vettä ja keksejä. Passo dello Stelvio, Italia.

Italian katolla. Passo dello Stelvio.

Passo dello Stelvion itäramppi, Italia.

Stilfserjoch eli Passo dello Stelvio, Italia.

Stelvio-solan serpentiinimutkat eivät ole niitä helpoimpia. Passo dello Stelvio, Italia.

© Kuvat ja teksti:
Jukka Laulajainen ja Tuulevi Ovaska