Sateisena perjantaiaamuna kokka kääntyi vajaan sadan tuhannen asukkaan Trieristä kohti Luxemburgia. Naapurimaan visiitti oli lyhyt, mutta pikkumaastakin näyttää löytyvän mainioita ajouria, joista nyt emme voineet täysipainoisesti, koska tiet olivat sadekuurojen liukastamia. Bensan totesimme olevan suurruhtinaskunnassa naapurimaita halvempaa. Saksan ja Luxemburgin rajaa seuraillen kuljimme pohjoiseen. Beaufortin tienoilla kurvailimme hetken alueelle tunnusomaisissa pienissä rotkoissa kulkevilla asfalttipoluilla. Luxemburgiin päätimme palata paremmalla ajalla uudelleen. Luxemburgista piipahdimme toviksi Belgiaan, jossa puraisimme lounaaksi meillä ranskalaisiksi kutsuttuja friteerattuja perunoita ja corryworstia (Saksasta tuttua curryketsupilla maustettua bratwurstia). Belgian pikavierailun jälkeen reitti kulki Saksan rajalla olevan ylängön läpi Ruhrin alueelle alati alavammiksi muuttuvien seutujen halki. Moottoriteillä Ruhrin teollisuuskeskittymästä näki yllättävän vähän. Muutama savupiippurykelmä siellä täällä, muuten maisema oli pääosin peltoaukeita ja massiivisia moottoritieliittymiä. Ruhrin läpi ajettaessa reitti kannattaa suunnitella joltisenkin hyvin, sillä autobaanaliittymäviidakossa ajaa helposti harhaan. Ihme kyllä pääsimme Pottiksi kutsutun metropolikasauman halki eksymättä, vaikka reitti oli piirretty kulkemaan monta moottoritietä myöten. Kun on taas reissun aikana aistinut Keski-Euroopan valtavat ihmiskeskittymät, lukemattomissa kylissä ja kaupungeissa asuvat väkimäärät ja tuntien täkäläisten temperamentin, tuntuu Kiina-ilmiö aika hermostuttavalta. Mitä tapahtuu Keski-Euroopan väkirikkaissa ”ruutitynnyreissä”, jos nyt jo arkipäiväiset massairtisanomiset jatkuvat riittävän kauan? Millaisia levottomuuksia syntyy, kun halpoihin maihin siirrettyjen tehtaiden työttömät ja lomautetut alkavat liikehtiä ja nousta barrikadeille? Ryhtyvätkö EU:n suurmaat vaatimaan ekstratulleja itämaista tuotaville hyödykkeille kotimaisten tuotteiden kysynnän varmistamiseksi? Myös ympäristökysymykset tulevat väkisinkin mieleen. Viimeistään Saksan tai Ranskan moottoriteillä selviää sokealle Reetallekin, että Euroopan liikennemäärät ovat Suomeen verraten huimaavia. Välillä tuntuu vaikealta käsittää, mitä järkeä on esimerkiksi rahdata ruokaa edestakaisin ympäri Eurooppaa. Tanskalaista sianlihaa Italiaan, italialaista ilmakuivattua kinkkua Saksaan, hollantilaista juustoa Espanjaan. Koko päivän yllämme olleet sadehaalarit alkoivat jo ahdistaa, joten Dorstenissa poistuimme Autobahnilta ja ryhdyimme hakemaan lepuutuspaikkaa seuraavaksi yöksi. Dülmenissä valitsimme Hotel zum Wildpferden majapaikaksemme. Tunkkainen perushotellihuone saatiin 60 euron hintaan, johon sisältyi runsas buffet-aamiainen. Moottoripyörä yöpyi tallissa, mikä maksoi 5,50 € ylimääräistä. Hotellin läheisessä kiinalaisessa ravintolassa sai perjantain kunniaksi sapuskaa runsaskätisen ruokalajikirjon seisovasta pöydästä 9,80 eurolla, mikä oli erinomainen tarjous. Reipas ajopäivä vaati veronsa, ruokailun jälkeen uni tuli silmään houkuttelematta. Dülmenistä Bremenin kupeessa sijaitsevaan Oldenburgiin oli lyhyt matka. Kaupungin turisti-infosta saadun kartan avulla löysimme jo kotimaassa varaamamme herra Beckerin ylläpitämän yksityishuoneen juohevasti. Omakotitalon yläkerran kämpän hinta oli 20 euroa/yö ilman aamiaista. Oldenburgissa oli ohjelmassamme reissun musiikillinen huippu, saksalaisbändi die Ärzten (die beste Band der Welt aus Berlin - aus Berlin!) ulkoilmakeikka. Suomessa valitettavan tuntematon ikinuori berliiniläistrio ja joukko saksalaisittain tunnettuja lämmittelyorkestereita (mm. H-Blockx ja Beatsteaks) houkuttelivat paikalle lisäksemme 13 000 muuta hurraajaa. Ärzten liki kolmituntinen esitys oli vaikuttava kokemus, jota sadekuurokaan ei pystynyt latistamaan (kiitos turisti-infosta ostamiemme kertakäyttösadeviittojen). Aistikokemusten lisäksi matkamuistoiksi tarttui T-paita ja festarialueen olutkojulta pari Ärzte-olutmukia. Sunnuntaiaamuna nukuimme poikkeuksellisesti klo 11:een. Omatoimiaamiaisen jälkeen tyydytimme kylddyyrinnälkäämme ja katsastimme kaupunginmuseon kokoelmia. Myöhemmin ravitsimme ruumiimme baijerilaistyyppisessä olutkellarissa. Tuhti annos leberkäseä hapankaalin ja ison vehnäoluen kera maksoi naurettavan vähän: 5,90€! Saksa jaksaa yllättää. Kreikka voitti jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 2004! Portugali kaatui sensaatiomaisesti loppuottelussa 1-0. Kreikan saksalainen valmentaja Otto Rehhagel julistettaneen Kreikan kuninkaaksi… |
 
|
| Pääsivulle Edellinen sivu Seuraava sivu |
© Kuvat ja
teksti: |
